Vuosi on käynnistynyt kansainvälisesti hämmentävissä merkeissä, joista viimeisimmäksi Ranskan tapahtumat sananvapauden osalta, joissa kaksitoista ihmistä menetti henkensä tai toisaalta Bogo Haramin iskut Nigeriassa, jossa hyökkäyksissä kyliin ja toreille on tapettu jopa tuhansia. Näihin verrattuna Suomen tilanne on hyvin rauhallinen ja siksi myös arviointi jossa Suomi on listattu maailman vakaimmaksi valtioksi muistuttaa meitä siitä miten asiat ovat maailmalla, vaikka aina on tietysti parannettavaa myös kotimaassa.
Vuoden loppu tarkoittaa valtioneuvostossa viimeisten lakien ja asetusten hyväksymistä ja toisaalta rahapäätösten tekemistä. Näistä syistä kokoonnuimme ennen uutta vuotta ja sitten ennen loppiaista. Vapaita kertyi kuitenkin mukavasti joulunaikaan, joten oleilua, ulkoilua ja aikaa perheen kanssa on ehtinyt hyvin viettää. Monet tapaamiset jotka olivat siirtyneet niin henkilökohtaisessa elämässä kuin työssä sai myös hyvin hoidettua välipäivien aikana, mm. useita järjestöjä liittyen sekä kehitysyhteistyöhön että yleisemmin valtion asioihin.

Vuoden alkuun liittyy myös jo seuraavat askeleet taloudessa eli valtiontalouden kehysehdotukset, vaikka tuntuu että alkavan vuoden budjettiakaan ei ole vielä saatu pureskeltua. Vuoden kierto on kuitenkin sama, mutta tällä kertaa ei kehykseen liity ehkä niin paljon muutospaineita kun sitä ollaan tekemässä kuitenkin huomioiden huhtikuussa olevat vaalit. Vaaleihin liittyen pidimme myös oman työryhmämme kokouksen ja noin 100 päivää alkaa kuulostaa jo aika vähäiseltä.

Ennen eduskunnan työn alkua oli hyvä aika käydä tutustumassa kehitysyhteistyöhön käytännössä, johon valittiin kohteeksi Etiopia, maa jossa on tehty yhteistyötä jo vuosikymmeniä. Vierailu oli hyvin vaikuttava ja vakuutuin monesta asiasta kun katsoo työtä käytännön tasolla niin kaupungeissa kuin maaseudulla. Ensimmäinen on, että pysyviä vaikutuksia ei saada muutaman vuoden projekteilla. Toisena paikallisten tahojen sekä suoraan kansalaisten mukanaolo on ensiarvoisen tärkeätä. Kolmantena huomioitava on, että valitettavasti monissa maissa (etenkin ns. hauraissa valtioissa) mennään helposti taka-askeleita maan ajautuessa konflikteihin, mutta työtä ei kannata lopettaa vaan jatkaa taas tilanteen niin mahdollistuessa. Ihmiset jotka ovat olleet aiemmin Etiopiassa tai asuvat siellä parhaillaan, näkevät huiman kehitykset, jota on tapahtunut. Kun lähtötaso on ollut hyvin alhainen on työtä yhä runsaasti jäljellä, mutta monet vuosituhattavoitteista ollaan saavuttamassa Etiopiassa. Naapurivaltiot Somalia, Etelä-Sudan ja Eritrea sitävastoin ovat rauhattomuudesta johtuen heikommilla. Oli ilo tavata niin paikallisia kuin suomalaisia sitoutuneita ihmisiä, jotka ovat vaikuttamassa vaikkapa siihen, että noin kolme miljoonaa ihmistä saa puhdasta vettä ja vessan tai osaavat viljellä yhä paremmin, tai saavat tuloa työskentelystä metsäosuuskunnalle. Maan rekisteröinti virallisesti perheille on hyvin merkittävä, jossa hyödynnetään niin uusimpia teknologioita kun kylien vanhimpien muistia, arvovaltaa ja neuvottelutaitoja. Koulutus on avainasemassa ja siksi on upea saavutus että noin 95 %:lla lapsista on mahdollisuus ainakin jonkin verran käydä koulua. Paikallisesti tuettuja projekteja, joissa suomalaiset ovat olleet mukana oli mm. kaltoin kohdeltujen palautuneiden siirtotyöläisten naisten kuntoutus, opetus lasten terveellisemmän ravinnon saantiin ja vammaisten lasten mukaan saaminen kouluun ja samoihin luokkiin.

Tästä on hyvä jatkaa muistaen maapallon kokonaisuuden, niin että kaikki maat ja ihmiset ovat linkityksissä toisiinsa, jonka vuoksi on tärkeätä ymmärtää että parempi elämä kaikille on sitä myös meille.