Usein Suomen tulevaisuudesta keskusteltaessa puhutaan menetettyjen vientiteollisuuden työpaikkojen korvautumisella palvelutyöllä. Viimeksi joulunpyhien aikaan tulevaisuuden tutkimuksen professori Markku Wilenius visioi edessä olevan kivulias prosessi, jossa teollisuusyhteiskunta muuntuu palvelukeskeiseksi vuorovaikutusyhteiskunnaksi.

Irtautuminen teollisuudesta olisi tosiaan kivuliasta, niin yksilöille kuin yhteiskunnalle. Yksilöille tämä merkitsisi monesti palkkatasoltaan merkittävästi heikomman työn vastaanottamista, joka ei vastaa työntekijän osaamista. Yhteiskunnalle tämä taas tarkoittaisi palkkasumman pienenemistä ja sitä kautta heikompia verotuloja. Vaikka olisimmekin muutoksen menestyjiä, kaikille menetetyille teollisuustyöpaikoille tuskin löytyy vastaavan tuottavuustason korvaajaa palveluista.

Olemme myös liian pieni yhteiskunta siihen, että kotimarkkinat kannattelisivat taloutta. Euroopan tasolla etenemistä tähän suuntaan estävät sisämarkkinoiden monet luontaiset kielelliset ja kulttuuriset muurit. Niiden ylittäminen voi osoittautua yllättävän vaikeaksi, vaikka muut esteet onnistuttaisiin raivaamaan tieltä. Vientiteollisuudelle on varmistettava paikka myös tulevaisuuden Suomessa.

Teollisuuden tuotanto ja arvonmuodostus levittäytyy globaalissa taloudessa ympäri maailman. Viime vuosina laajalti esillä pidetyssä arvoketjuajattelussa tuotannon ja arvonmuodostuksen on nähty jakautuvan entistä voimakkaammin eri toimijoiden ja alueiden välillä. Toimintojen ääripäiden, alussa T&K:n ja suunnittelun sekä loppuvaiheessa markkinoinnin ja palveluiden, merkitys arvonlisäyksessä on kasvanut.

Meillä on totuttu ajattelemaan, että korkean osaamisen ja kustannustason vuoksi Suomelle on luontevaa tavoitella juuri näitä arvoketjun arvokkaimpia osia. Tähän meillä on hyvät edellytykset toivottavasti myös jatkossa. Voidaan kuitenkin kysyä, onko arvonmuodostuksen alueellisen jakautumisen syvin vaihe jo ehkä ohitettu? Myös kehittyvät taloudet kilpailevat yhä laajemmin arvoketjun tuottoisimmista osista.

Kilpailun maailmanmarkkinoilla kiihtyessä, eivät Eurooppa ja Suomi pysty poimimaan arvoketjusta vain ”rusinoita pullasta”. Teollisuuden toimintaedellytyksiä onkin vaalittava laajalti. Omilla toimillaan ei pidä ajaa perustuotantoa ahdinkoon tai puheillaan väheksyä sitä. Useilla aloilla tuotannon säilyminen Suomessa on paras turva myös T&K:n ja pääkonttorin säilymiselle.

Meidän ei tule toimia ainoastaan tuotannon säilymiseksi, vaan myös sen paluumuutto Eurooppaan tulee nähdä mahdollisena. Kehitys ei ole yhdensuuntaista. Muutama päivä sitten uutisoitiin teollisuuden vahvistuvan nyt niin Espanjassa kuin Irlannissa. Kehittyvät maat siirtyvät strategioissaan yhä laajemmin tukemaan kotimaista kulutuskysyntää, joka nostaa palkkatasoja. Uudet tuotteet ja ihmisten kulutustottumusten muutokset voivat myös muuttaa optimaalisimpia tuotantotapoja.

Monet muutkin tuotannon sijoittumiseen vaikuttavat tekijät voivat muuttua. Näitä ovat niin yhteiskuntien vakauteen vaikuttavat sosiaaliset ja ekologiset kysymykset kuin muutokset logistiikka- ja energiakustannuksissa. Joskus muutos voi myös yllättää. Tästä esimerkiksi kelpaa Pohjois-Amerikan kehitys liuskekaasun käyttöönoton myötä, joka tosin voi ottaa taka-askelia, jos öljyn hinta on pidempään hyvin matalalla tasolla.

Yksi asia on kuitenkin selvää: kasvavat markkinat ovat pääosiltaan muualla. Tämä näyttää olevan varmaa pitkälle tulevaisuuteen.

Välillä tuntuu siltä, että Suomeen mahtuu vain yksi totuus. Yksi jakolinjoista kulkee palveluyhteiskunnasta puhuvien ja vientiteollisuutta puolustavien välillä. Palvelutalous ja vientiteollisuus voivat rakentua rinnakkain, toinen toistaan tukien ja toisiinsa limittyen. Niin ovat tehneet monilta osin tähänkin asti.

Tulevaisuuden mahdollisuuksia tässä tarjoaa muun muassa laajeneva digitaalisuus, teollinen internet osana sitä. Suomesta voi syntyä dataliikenteen solmukohta idän ja lännen välille. Suoran merikaapelin rakentamisen käynnistyminen Keski-Eurooppaan, tietosuojaa turvaava lainsäädäntömme, teknologiaosaamisemme ja nyt jopa viileä ilmastomme ovat etunamme.

Koillisväylän kaapelin toteutumista ja yhteyden rakentamista juuri Suomen kautta on edistettävä etunojassa. Tässäkin asiassa toimivien suhteiden säilyttäminen itänaapuriimme on välttämätöntä.