Kuka olen?

Olen Sirpa Paatero, kuntaministeri ja entinen kansanedustaja Kaakkois-Suomesta. Perheeseeni kuuluvat aviomies ja kaksi aikuista lasta sekä yksi lapsenlapsi. Synnyin 9.9.1964 Karhulassa, joka on aiemmin ollut osa Kymin kuntaa ja nykyään osa Kotkan kaupunkia. Monenlainen järjestötoiminta on aina kuulunut elämääni.

Yhteisten asioiden hoitaminen ja yhdessä tekeminen ovat luonnollisia ja itsestään selviä toimintatapojani. Puolueeseen olen liittynyt vuonna 1979, mutta varsinaiseen politiikan tekemiseen lähdin mukaan vuoden 2000 kunnallisvaaleissa. Tällä hetkellä vaikutan mm. SDP:n puoluevaltuuston puheenjohtajana sekä Kotkan kaupunginvaltuustossa. Aiemmin olen toiminut mm. Kymenlaakson maakuntahallituksessa sekä Kuntaliiton hallituksen puheenjohtajana. Kehitysministerinä toimin 2014-15. Olen toiminut myös TUL:n puheenjohtajana ja kansainvälisen työväenurheiluliiton CSIT:n varapuheenjohtajana, Nuorten Kotkain puheenjohtajana ja SLU:n vpj:na.

Omat harrastukset löytyvät järjestöjen, liikunnan ja kulttuurin parista. Harrastan mm. lenkkeilyä, tanssimista, käyn välillä teattereissa ja osallistun myös paikallisten yhdistysten toimintaan. Mitä pidempään olen asunut kahdella paikkakunnalla, viikot Helsingissä ja viikonloput Kotkassa ja usein järjestöhommissa, sitä enemmän osaan  arvostaa aikaa myös kotona perheen ja ystävien kanssa.

Olen varsin tavallinen aikuinen nainen

Voin sanoa kasvaneeni sosialidemokraatiksi. Perheen vaikutus arvopohjaani on ollut vahva, vaikkei politiikkaa varsinaisesti kotona juuri puhuttukaan. Koskaan en kuitenkaan tullut edes ajatelleeksi muita vaihtoehtoja. Toivottavasti sosialidemokraattisen arvopohjan välittäminen on onnistunut myös omille lapsilleni.

Elämääni on aina mahtunut paljon. Olenkin kiitollinen saadessani olla yhä monessa mukana. Aktiivinen toimiminen eri yhdistyksissä ja harrastuksissa täyttää yhä vapaa-aikani. Olen viihtynyt hyvin niin yhdistyksen puheenjohtajan kuin sivustaseuraajankin rooleissa. Osaan nauttia myös vain mukana olemisesta yhtenä joukon jäsenenä, esimerkiksi ohjattavana tanssiharjoituksissa.

Olen tottunut jo lapsesta saakka siihen, että ympärilläni on paljon ihmisiä, ja että vanhemmista ja isovanhemmistakin jokainen on aina vuorollaan ollut mukana järjestöhommissa. Joskus olen jopa todennut, että elän ihmisistä. Yksin olemista olen saanut harjoitella oikeastaan vasta kansanedustaja-aikana asuessani viikot Helsingissä.

Elämääni ei tähän mennessä ole sisältynyt huimaa dramatiikkaa. Maailmani ei romutu kovin pienistä asioista. Oman perheen ja suvun lisäksi ystävät ja kaverit pitävät minut tiukasti kiinni arjessa.

Haluan tehdä asiat mahdollisimman hyvin. Kaikkeen mihin ryhdyn ja lupaudun, suhtaudun kunnioittavasti ja nöyryydellä. Innostun helposti uusista asioista ja projekteista. Joidenkin mielestä ehkä liiankin helposti. Uusia tehtäviä en ole kuitenkaan koskaan ajatellut rasitteina vaan uusina haasteina, jotka antavat lisää virtaa. Paikoilleen jääminen tylsistyttää ja lamauttaa nopeasti. Ehkäpä näistä syistä olenkin saanut kokea ja kokeilla monenlaisia tehtäviä. Haluan olla mukana aina siellä missä tapahtuu.

Jag är en ganska vanlig vuxen kvinna

Jag har hunnit med mycket i mitt liv och jag är ännu verksam på många områden. Min familj, släkt och vänner håller mig fast i vardagen och mina hobbyn i olika föreningar fyller mitt liv. Sedan barnsben har jag vant mig vid att jag är omringad av människor. Mina föräldrar och mor- och farföräldrar har också i tur och ordning varit med i organisationsvärlden. Nångång har jag t.o.m. konstaterat att jag lever av människors närvaro.

Jag har varit med i många sammanhang i egenskap av ordförande, men jag njuter också mycket av att bara vara med som medlem i en grupp, t.ex. under dansövningar. Under min tid som riksdagsledamot har jag fått lära mig att vara ensam, när jag jag har tillbringat vardagarna för mig själv i Helsingfors.

Mitt liv har inte varit så dramatiskt och min värld går inte i spillror av små saker. Allt jag påbörjar eller engagerar mig i vill jag sköta så bra som möjligt. Jag blir ofta engagerad av nya saker och projekt, enligt vissa lite väl lätt. Jag har aldrig betraktat nya uppgifter som bördor, utan som nya utmaningar som ger mera energi. Att stanna kvar på ett ställe uttråkar mig och förlamar mig snabbt. Kanhända av dessa orsaker har jag erfarit och prövat på mycket. Jag vill vara med där det händer.

Jag blev socialdemokrat under uppväxten. Jag har inte varit tvungen att välja och vraka mellan olika alternativ och jämföra partiernas principprogram. Jag har aldrig ens funderat på andra alternativ. Familjen har haft en stark påverkan på min värdegrund, även om vi sällan diskuterade politik hemma. Hoppas jag kan förmedla denna värdegrund också till mina egna barn, även om partipolitiken inte just nu tillhör deras liv.