Hyvät juhlavieraat, arvoisat liittotoverit,

Lämpimät onnittelut 90-vuotiaalle seuralle, joka elää ja voi hyvin ja on pysynyt aktiivisena yleisseurana, saavuttaen kunnioitettavan 90 vuoden taipaleen.

TUL:n jäsenseurojen rooli on yhä vahvemmin toimia kentällä matalan kynnyksen liikunnan mahdollistajana. Tavoitteemme on pitää harrastaminen mahdollisimman edullisena. Tavoite on myös huolehtia alueellisesta tasa-arvosta esimerkiksi lähiseura-ajattelulla, jossa jokaisella kylällä on hyvä olla oma seura ja paikka harrastaa. Rajamäen Kehitys on näistä tavoitteista ja toiminnasta erinomainen esimerkki. Yleisseurana te teette juuri sitä arvokasta työtä, jolla jokaiselle kansalaiselle tarjotaan matalan kynnyksen mahdollisuus liikkumiseen ja seuratoimintaan.

Hyvä juhlayleisö,

viime aikoinakin on paljon puhuttu siitä, miten koko kansan liikuttamista tulisi lisätä, myös siten, että täysin liikkumattomat saataisiin liikunnan pariin. Vähintään yhtä paljon on pohdittu sitä, ovatko tavoitteet ja teot tämän saavuttamiseksi linjassa.

Valtion liikuntaneuvosto julkaisi joulukuussa 2013 liikuntapoliittisen arvionsa otsikolla ”Arviointi valtion liikuntatoimen määrärahojen kasvun tuloksista hallituskaudella 2007–2011”.

Hallituskaudella 2007‒2011 valtion liikuntatoimen resursointi kasvoi 100 miljoonasta 140 miljoonaan euroon. Indeksikorjattuna kasvu oli noin 30 miljoonaa euroa. Liikuntaneuvosto päätti toteuttaa arvioinnin määrärahojen kohdentumisesta ja vaikutuksista liikuntapolitiikalle asetettujen tavoitteiden näkökulmasta.

Tämä tehtävä ei ollut aivan helppo, sillä liikuntapolitiikassa tavoitteiden asettelu on suhteellisen yleisluonteista ilman tarkkoja määrällisiä tavoitteita, mikä tekee onnistumisten ja vastaavasti epäonnistumisten osoittamisen sangen vaikeaksi.

Hallituskauden 2007‒2011 liikuntapoliittiset tavoitteet olivat laaja-alaiset ja osin päällekkäiset. Laajoja tavoitealueita oli viisi: väestön hyvinvoinnin, terveyden ja toimintakyvyn edistäminen liikunnallista elämäntapaa lisäämällä, liikunnan kansalaistoiminnan toimintaedellytysten vahvistaminen, lasten ja nuorten liikunnan edistäminen, kansainväliseen menestykseen tähtäävän ja eettisesti kestävän huippu-urheilutoiminnan tukeminen sekä liikunta-alan toimijoiden osaamisen vahvistaminen ja tiedolla johtamisen vahvistaminen.

Valtaosa kasvaneista määrärahoista kohdennettiin liikuntajärjestöille ja liikuntapaikkarakentamiseen. Liikunnan kansalaistoimintaan kohdistetun tuen määrä kasvoi lähes 14 miljoonaa euroa. Tähän sisältyi seuratuki, valtion uusi tukimuoto liikunta- ja urheiluseuroille, jonka seurauksena noin 300 seuraa sai tukea päätoimisen henkilöstön palkkaamiseen. Liikuntapaikkarakentamisen tuki kasvoi 16 miljoonasta eurosta liki 29 miljoonaan. Valtio oli mukana rahoittamassa lähes 850 liikuntapaikan rakentamista, joista valtaosa oli liikunta-, uima- ja jäähalleja sekä lähiliikuntapaikkoja.

Huippu-urheilussa käynnistyi mittava muutostyö ensin ministeriön johtamassa strategiaryhmässä ja sen jälkeen Olympiakomitean asettamassa huippu-urheilun muutosryhmässä. Urheilijoille ja valmentajille myönnetyt apurahat tuplaantuivat.

Liikuntaneuvoston raportin ansio on siinä, että se myöntää kiusallisia kysymyksiä olevan useita. Kun tavoitteissa ei ole konkretiaa, miten sitä voisi olla arvioinnissakaan?

Kun valtion tulee liikuntalain mukaan luoda edellytyksiä, niin onko syytä tarkastella lopputuotosta, eli liikunnan määrää? Liikuntaan kohdistetut taloudelliset panostukset valtiotasolla selviävät kyllä, mutta tuotokset tuskin koskaan, sillä ketju valtionavustuksista yksittäisen ihmisen liikuntakäyttäytymiseen on pitkä ja matkalla on monta muuttujaa. Lopulliset tulokset syntyvät vasta järjestöjen ja kuntien toiminnan kautta.

Käymme jatkuvasti kädenvääntöä siitä, kuinka paljon on soveliasta tukea aktiivisten urheilua ja kuinka paljon pitää panostaa täysin liikkumattomien liikuttamiseen. Valtion liikuntaneuvosto ei ota tähän kantaa, vaan tasapainoilee suosittamalla ”liikuntapolitiikan päivitystä suhteessa yhteiskunnan muutokseen”.

Neuvosto kantaa syvää huolta siitä, ettei liikunnallinen elämäntapa ole yleistynyt ja antaakin melko tylyn arvion: ”Valtionhallinnon kohdentamat resurssit ja toimenpiteet eivät ole tuottaneet toivottavia tuloksia ja lisänneet liikunnallista elämäntapaa.”

Nyt julkaistussa arvioinnissa on haluttu pureutua liikunnan määrärahojen kasvun vaikutuksiin, eli saatiinko rahallisella panostuksella lisää liikuntaa tai lisää liikkujia. Tätä ei arvioinnissa voida vahvistaa.

Olisiko tästä syystä siis mahdollista miettiä resurssien jakoa tulevaisuudessa uudella tavalla, jotta voisimme vastata tähän liikkumattomuuden yhteiskunnalliseenkin haasteeseen nykyistä paremmin? Tämä joko kohdentaen resursseja enemmän niille järjestöille joiden toiminnassa on jo mukana koko kansan liikuttaminen, vahvistaen näitä ja lisäten sitä kautta liikkuvien määrää, vai olisiko vastuuta liian vähän liikkuvista sälytettävä kaikille niin lajiliitoille kuin liikuntajärjestöillekin, vastikkeeksi julkisen tuen saamisesta? Osa resurssien suuntaamisen tarpeesta kohdistuu myös julkiseen liikuntapaikkarakentamiseen tarkoittaen mm. lähiliikuntapaikkoja, uimahalleja, kuntoratoja, koulujen pihoja ym. joilla voitaisiin tukea koko kansan liikkumista.

Arvoisa juhlayleisö,

Nyt juhlitaan lähes satavuotiasta Rajamäen Kehitystä, mutta toinenkin suuri juhla lähestyy kovaa vauhtia. 6-8.6. pidetään Seinäjoella Lakeuden kisat, jotka ovat samalla TUL:n 95-vuotis liittojuhla. Lakeuden Kisat on ensi vuoden suurin liikunta- urheilu ja kulttuuritapahtuma Suomessa, jonne odotamme sataa tuhatta kävijää, 10 000 aktiiviosallistujaa, 7500 myytyä kisapassia ja 300 leiriläistä. Eri lajeja on 48. Lakeuden Kisat tulevat olemaan kaikille avoin kansalaisjuhla, jossa liikunta, urheilu ja kulttuuri kohtaavat.

Liittojuhlan nimi on enteilevä; Lakeuden kisat – yhressä hyvä tuloo. Tapahtuma tuleekin olemaan meidän kaikkien yhteinen voimainponnistus, jonka toteuttamiseksi tarvitaan valtavat määrät talkootyötä ja yhteishenkeä. Talkootyössä ja yhteishengen luomisessa me olemme kuitenkin asiantuntijoita, sen varmasti jokainen tässä salissakin tietää oman kokemuksensa kautta.

Lämpimät onnittelut juhlivalle seuralle ja kiitokset kaikille vuosikymmenten aikana seuran toimintaan osallistuneille urheilijoille, kuntoilijoille, valmentajille, ohjaajille, emännille, kuljettajille, ajanottajille sekä kaikille muillekin!