VALTION LIIKUNTAHALLINTO 100+ VUOTTA –juhla 8.2.2023

Kuntaministeri Sirpa Paatero

Hyvät ystävät, hyvät kuulijat

usein arjessamme – olimmepa asiakkaina missä tahansa julkisissa palveluissa, tai ylipäätään elinympäristössämme toimiessamme – emme läheskään aina muista sitä tosiasiaa, että kaiken aikaa taustalla on toimiva ja kehittyvä hallinto. Erilaiset hallinnolliset rakenteet ja prosessit ovat olennainen osa suomalaisen hyvinvointivaltion historiaa, nykyisyyttä ja tulevaisuutta. Niin myös liikunnan osalta, joka sekin on kokenut monenlaista muuntautumista ja kasvamista tärkeäksi osaksi yhteiskuntaamme ja sen toimivia rakenteita jo vuosisadan ajan. Satavuotias on aina juhlansa ansainnut ja tänään meillä todella on syytä juhlaan; yhdistyyhän päivän teemassa kaksi tärkeää ja vaikuttavaa asiaa: liikunta ja hallinto.

Vastikään julkaistun kyselytutkimuksen mukaan suomalaisten luottamus julkiseen hallintoon on vahva. Viimeisten vuosien kriisiajat lienevät vahvistaneen tätä luottamusta, kun yhteiskunnan eri toiminnot ovat myrskyjen keskellä pysyneet käynnissä, muuntautuneet ja joustaneet. Kansalaisten suuntaan julkinen hallinto ei ole juurikaan näkynyt, sillä tehtävät on hoidettua kaikesta huolimatta, tapahtui mitä tahansa. Ja niinhän se on, että kun hallinnon olemassaoloa ei juurikaan huomaa, menevät asiat hyvin.

Tänään me saamme kuitenkin juhlia yhtä tärkeää hallinnon osaa, liikuntahallintoa.

**

Valtion liikuntahallinnon syntymäpäivänä voidaan pitää päivämäärää 17.6.1920, jolloin asetettiin ensimmäinen valtion urheilulautakunta. Käytännössä lautakunnalla ei vielä tuolloin ollut muuta tehtävää kuin valtionavustusten jakaminen urheilujärjestöille, ja ne jaettiinkin samana vuonna, yhteensä 200 000 markkaa. (nykyrahaksi muutettuna 94 000 euroa)

Osana sotien jälkeistä yhteiskunnan uudelleenrakentamista nousi esiin myös tarve vahvistaa ja selkeyttää liikuntahallintoa osana muun yhteiskunnan uudelleen rakentamista, mutta käytännössä valtion urheilulautakunnan mallilla edettiin aina 1960-luvulle saakka, vaikka erilaisia muutoksia ja laajennuksia toimintaan tulikin.

Varsinainen suuri liikuntahallinnollinen muutos valtion urheilulautakunnan perustamisen jälkeen tapahtui vasta 1960-luvulla jatkuen seuraavalle vuosikymmenelle. Vuonna 1966 valtion urheilulautakunnan nimi muutettiin valtion urheiluneuvostoksi ja sen työ laaja-alaisempana urheilun asiantuntijaelimenä pääsi käyntiin. Samaan aikaan vahvistettiin valtion virkamiesorganisaatiota urheiluasioissa, kun opetusministeriöön perustettiin urheilu- ja nuorisotoimisto, joka muuttui osastoksi vuonna 1973. 

1970-luku merkitsi monella tapaa laaja-alaisemman liikuntapolitiikan syntyä. Pelkän urheilun sijaan alettiin puhua liikunnasta ja tämä terminologinen muutos näkyi myös käytännössä. Liikunta-sana tuli asteittain mukaan myös toimielimiin, kun esimerkiksi urheiluneuvosto muutettiin liikuntaneuvostoksi vuonna 1991. Tiiviimpi osa yhteiskuntapolitiikkaa liikunnasta tuli vasta 1970-luvulla, kun liikuntaan liittyvää lainsäädäntöä alettiin valmistella. Liikuntalaki hyväksyttiin eduskunnassa joulukuussa 1979. Uuden lain myötä määriteltiin Suomen liikuntapolitiikan kannalta kaksi hyvin merkittävää asiaa; Yhtäältä kunnille asetettiin liikuntaan liittyen selkeät tehtävät ja määriteltiin kuntien rahoituksen perusteet. Toisaalta laki määritti julkiselle vallalle ja kansalaisjärjestöille selkeän työnjaon: julkinen valta vastaa edellytyksistä ja itse toiminnan hoitavat pääosin järjestöt. Liikuntalakia on 2000-luvulla muutettu useampaan kertaan, mutta suomalaisen modernin liikuntapolitiikan perusta määriteltiin tuossa vuoden 1979 liikuntalaissa. Esimerkkinä liikuntalain pysyvistä vaikutuksista on kuntien vahva rooli liikunnan edellytysten luojina Suomessa. Kunnat käyttävätkin liikuntaan määrärahoja noin viisi kertaa edemmän kuin valtio.

2000-luvulla keskeistä liikuntapolitiikassa on ollut poikkihallinnollisen yhteistyön lisääntyminen ja vahvistuminen. Pitkälti tämä johtuu siitä, että liikunnan merkitys tunnistetaan ja tunnustetaan yhteiskunnassa yhä laajemmin ja huoli kansakunnan fyysisen kunnon kehityksestä on laajalti lisääntynyt. Asiaan on kiinnitetty vakavaa huomiota aina eduskuntaa myöten, joka edellisen hallituskauden päätteeksi sai käsiteltäväkseen Suomen historian ensimmäisen liikuntapoliittisen selonteon.

Osittain selonteon seurauksena tämän hallituskauden ajan on toiminut opetus- ja kulttuuriministeriön johdolla liikuntapolitiikan koordinaatioelin, jossa ovat edustettuna kaikki ministeriöt ulkoministeriötä lukuun ottamatta. Koordinaatioelin on käynnistynyt hyvin ja tällä hallituskaudella saadaan toteutettua yli 130 toimenpidettä eri ministeriöissä. Toimenpiteitä on myös pystytty aiempaa paremmin koordinoimaan eri ministeriöiden kesken.

**

Hyvät kuulijat, liikunnan ystävät

Vaikka kansalaisten liikuttamisen taustalla hallinnon rooli on merkittävä, on liikunta kuitenkin yhteiskuntamme osa-alueista eniten se, jossa järjestökenttä, vapaaehtoistyö ja ylipäätään kansalaisten aktiivisuus ovat olleet merkittävässä ja ratkaisevassa roolissa. Ne ovat omalta osaltaan olleet luomassa perustaa suomalaiselle liikuntajärjestelmälle ja huolehtivat siitä, että arjessa liikunnan ja urheilun pyörät pysyvät pyörimässä, että suomalaiset voivat paremmin, liikkuvat enemmän ja saavat myös osallisuuden kautta tuntea olevansa osa liikuntajärjestelmäämme, osa yhteiskuntaamme.

Liikunta ja urheilu ovatkin eittämättä maamme laajin ja merkittävin kansalaistoiminnan muoto.  Kansalaistoiminnan demokraattinen luonne ylipäänsä toteutuu erinomaisesti juuri liikunnassa ja urheilussa, kun aktiivisilla jäsenillä on todellinen mahdollisuus vaikuttaa seurojen toimintaan. Samalla liikunta- ja urheiluseuroissa toimiminen vahvistaa osallisuuden tunnetta, merkityksellisyyttä ja tasa-arvoa. Kansalaistoiminnan näkökulmasta onkin tärkeää, että urheiluseuroissa mahdollisimman vahvasti tässä hetkessä ja tulevaisuudessakin arvostetaan ja painotetaan vapaaehtoistyötä. Yhteisellä ja tasa-arvoisella osallistumisella on arvo sinänsä.

**

Hyvät juhlavieraat,

kuten muukin yhteiskuntamme, myös liikunta ja urheilu ovat monien muutosten ja murrosten kohteina juuri nyt. Tämän vuoden alussa sosiaali-, terveys- ja pelastustoimen palvelut siirtyivät kunnilta hyvinvointialueiden vastuulle. Sote-sektorin poistuttua, nousevat kunnissa keskiöön elinvoima- ja sivistyspalvelut sekä nuoriso- kulttuuri ja liikuntapalvelut. Samalla kunnilla säilyy vastuu ihmisten terveyden ja hyvinvoinnin edistämisestä. Tässä murroksessa on varmistettava, että kunnilla on mahdollisuus toteuttaa ydintehtäväänsä, ihmisten liikuttamista, myös jatkossa.

Samalla kun kuntakenttää haastaa sote-uudistuksen myötä tulevat muutokset rahoituksessa, on juuri nyt myös liikunnan ja urheilun rahoitus itsessään muutosten kohteena. Aiemmin Veikkauksen jakama rahoitus siirretään valtiontalouden kehyksiin parlamentaarisen työryhmän esityksen pohjalta. Ensi vuoden alussa liikunta siirtyy osaksi valtion normaalia budjettirahoitusta ja erillinen Veikkausrahoitus loppuu.

Saattaakin olla niin, että liikuntapolitiikan asema poliittisessa keskustelussa vahvistuu jatkossa. Tämä olisi suotava kehityskulku, sillä liikunta – tai liikkumattomuus- on juuri nyt vakava ongelma yhteiskunnassamme ja tilanteen vaikutukset ja ratkaisut läpileikkaavat monia politiikkasektoreitamme.

Hyvät ystävät,

toimiva ja alati kehittyvä liikuntahallinto on edellytys sille, että suomalaiset liikkuvat enemmän ja voivat paremmin. Liikkumattomuuden kustannukset – vähintään 3 miljardia euroa – ovat valtavat. Aiheen pitäisi kiinnostaa kaikkia, ja onneksemme tämä kiinnostus on ollut lisääntymään päin. Huoli suomalaisten liikkumattomuudesta ja tavoite liikunnan lisäämisestä on yhteinen.

Kuten totesin, liikunta läpileikkaa monin tavoin yhteiskuntaamme ja myös hallintorajoja. Liikuntapolitiikka koskettaa lapsia, nuoria, aikuisia ja ikäihmisiä. Liikuntapolitiikka koskettaa valtiota, kuntia ja järjestökenttää. Liikuntapolitiikalla on vaikutuksensa paitsi ihmisten terveyteen ja hyvinvointiin, myös ympäristöön, rakentamiseen ja liikenteeseen. Ja sillä on vaikutuksensa kansantalouden kestävyyteen, työmarkkinoihin ja eläköitymiseen.

Tarvitsemmekin tässä ajassa vahvaa, mutta samalla laaja-alaista liikuntapolitiikkaa ja syvällistä ymmärrystä liikunnan merkityksestä yhteiskunnassamme. Hallinnon rooli on tässä keskeinen; liikunnan arvon on näyttävä myös hallinnossa. Liikunta kun ei ole vain terveyttä ja hyvinvointia tai teknisten olosuhteiden ylläpitoa. Tunnistamme liikunnan laaja-alaisen merkityksen ja kannatamme liikunnan vahvistamista, liikkumisen lisäämistä.

Mitä vahvempana liikunta näyttäytyy kunta- sekä kansallisessa hallintorakenteessa ja päätöksenteossa omana itsenäisenä kokoavana toimijana, sitä vahvempi rooli sillä on toimia myös kokoavana toimijana eri hallinnonalojen kesken. Liikunnan merkityksen nostamiseksi on sekä valtionhallinnossa että kunnissa vahvistettava liikunnan roolia niin rakenteissa kuin resurssienkin osalta. Mitä paremmin liikuntaseurat, kunnat, järjestöt ja valtionhallinto tekevät yhteistyötä, sitä paremmin tasa-arvo liikkumiseen toteutuu ja kansalaisten hyvinvointi lisääntyy. 

Hyvät juhlavieraat,

haluan lämpimästi onnitella yli 100-vuotiasta liikuntahallintoa ja toivotan menestystä seuraavalle vuosisataiselle matkalle!