On helppoa löytää samanmielisiä ihmisiä korostamaan liikunnan tärkeyttä kaikkien ihmisten terveyden ja hyvinvoinnin lisäämisessä, tai kuten tällä hetkellä käynnissä oleva keskustelu liikkumattomuuden kustannuksista ihmisten terveyden heikentyessä. Samalla tavoin suomalaiset ovat varsin yhtenäisesti iloisia urheilijoiden menestyksestä eri lajeissa. Kysymykseen mikä on liikunnan ja urheilun, etenkin huippu-urheilun, painotus resurssien jaossa onkin jo enemmän ihmisiä jakava asia. Toisena myös keskustelu kenen vastuulla mikäkin osa liikunnan ja urheilun järjestämisestä on, herättää jo erilaisia mielipiteitä. Muutamia vuosia tätä keskustelua seuranneena muutamia huomioita ja uutena nyt myös hyvä huomioida valtakunnalliset kriteerit hyvinvoinnin ja terveyden rahoituksessa kunnille. Liikunnan kenttä on laaja ja valtion ja kuntien sekä yksityisten palveluntuottajien ohella suurimmassa roolissa on jokainen ihminen itse.

Lait määrittävät

Liikuntalaki on puitelaki jossa kaikkea tehtävää ei määritellä niin tarkoin kuin vaikkapa terveydenhuoltoa ja yhteys muihin toimintoihin kulttuuriin, nuorisotyön, terveydenhuoltoon, kotoutumiseen ovat aina mukana verkostomaisessa työskentelyssä. Lain mukaan valtion on ministeriön vastuussa  yleisestä johdosta, yhteensovittamisesta ja kehittämisestä sekä liikunnan yleisten edellytysten luomisesta valtionhallinnossa. Toisena on tehtävä työtä tarpeen mukaan yhteistyössä kuntien, kansalaisjärjestöjen ja muiden liikunta-alan toimijoiden kanssa. 

Kuntien osalta laki määrittelee tehtäväksi yleisten edellytysten luomisen liikunnalle paikallistasolla. Kunnan tulee luoda edellytyksiä kunnan asukkaiden liikunnalle: 1.järjestämällä liikuntapalveluja sekä terveyttä ja hyvinvointia edistävää liikuntaa eri kohderyhmät huomioon ottaen; 2) tukemalla kansalaistoimintaa mukaan lukien seuratoiminta; sekä 3) rakentamalla ja ylläpitämällä liikuntapaikkoja. Näitä on toteutettava yhteistyössä muiden toimijoiden ja lähellä olevien kuntien yhteistyönä. Kuntalain mukaan on huolehdittava osallistumis- ja vaikuttamismahdollisuuksista päätöksiä tehtäessä ja sosiaali- ja terveydenhuollon järjestämisestä annetun lain mukaan arvioida liikunta aktiivisuutta tarkoitettua hyvinvoinnin ja terveyden edistämistä. Tämä viimeeksi mainittu laajentaa seurantavastuuta ja korostaa liikunnan merkitystä, vaikka liikunta on enemmän kuin vain terveyttä. 

Rahoitus 

Liikunnan ja urheilun suurin rahoittaja ovat kotitaloudet eli jokainen meistä, tämä summa on vuositasolla useamman miljardin suuruinen, kattaen omaehtoisen liikunnan varusteet, seuramaksut, lisenssit, vakuutukset, salivuorot, kuntosalikortit, kisamatkat ym. Seuraavaksi suurimman vastuun kantavat kunnat, joiden vastuulla ovat olosuhteet eli liikuntapaikat, seurojen tukeminen ja liikunnan järjestäminen esim uimakoulut tai ohjautua liikuntaa erityisryhmille. Kuntien vuosittain käyttämä summa on ollut noin 700 miljoonaa euroa. Kolmantena on valtion rahoitus, joka n 150 miljoonaa euroa, ainakin tällä hetkellä riippumatta tuleeko suoraan Veikkauksen tuotosta vai kiertäen budjetin kautta. 

Vaikka summat ovat nämä, on julkista keskustelua käyty vain valtion n 150 miljoonan jaon osalta, josta suuri osa menee liikunnan kattojärjestöille, huippu-urheiluun, tutkimukseen, urheiluopistoille ja lisäksi valtio tukee yksittäisiä seuroja sekä liikuntapaikkarakentamista , samasta opetus- ja kulttuuriministeriön liikuntabudjetista jaetaan myös kunnille 20 miljoonaan euroa. Tällä hetkellä huoli on valtion rahoituksen tasosta, mutta katsottaessa kuntien eriytyviä mahdollisuuksia on suurempi huoli sitä kautta tulevista satsauksista. Ihmisten eriytymisen osalta, osan kotitalouksista köyhtyessä, on pidettävä myös huolta jokaisen mahdollisuudesta liikkua, tulotasosta riippumatta.

Järjestelyt 

Koulut, varhaiskasvatus ja työyhteisöliikunta kattavat suuren osan väestöstä mutta eivät luo yksistään riittävää pohjaa liikunnalle. Se että erityisesti kouluissa olisi mahdollisuuksia liikunnan lisäämiseen kaikilla koulutusasteilla on perusteltu ajatus, joko oppituntina tai harrastamisen Suomen mallilla kerhotoimintana. Ihmisten asuinpaikasta riippumatta lähin toimija on kunta, jonka tehtävänä on liikunnan edellytysten luominen, myös sote uudistuksen jälkeenkin on tehtävänä terveyden ja hyvinvoinnin edistäminen, jossa liikunnalla suuri merkitys. 

Liikunnan järjestökentällä on tehty suuria muutoksia jonka jälkeen olympiakomitea johtaa sekä huippu-urheilua että koko kansan liikuntaa. Se osoittautuuko tämä jossakin kohdin hyväksi ratkaisuksi jää nähtäväksi, keskustelua koko kansan liikunnasta on kyllä yritetty herätellä. Kuitenkin tällä hetkellä tuntuu että rooli lajiliittojen kautta toimittaessa on liian kaukainen suoraan seuroihin tai yksittäisiin liikkujiin, joiden tavoitteena on liikunta lähinnä omaksi iloksi. Seuratoiminta on paljon muutakin kuin vain liikuntaa eli yhteisöllisyyttä, osallisuutta, merkityksellisyyttä, kasvatusta ym. Nähtäväksi jää tarvitaanko kuntoliikunnalle oma kokonaisuus tai yhteenliittymä järjestökentässä, pelkillä projekteilla ja hankkeilla ei saada pysyviä tuloksia. 

Julkisen ja liikuntajärjestöjen lisäksi on yksityinen sektori, joka toimii erityisesti aikuisten liikuttamisessa kuntosalien, yksityisten hallien ym tarjoajana. Tarjonta jakautuu eri tavoin riippuen asuinpaikasta eli ostovoimaisesta käyttäjäkunnasta, mutta kuten muillakin yhteiskunnan sektoreilla tuo se oman hyvän lisänsä palettiin. 

Terveyden ja hyvinvoinnin tehtävä 

Hyvinvointialueiden aloittaessa kunnat asemoivat itsensä uudelleen elinvoiman edistäjänä, jossa koko koulutuspolku varhaiskasvatuksesta lähtien ja tulevat työllisyyspalvelut muodostavat kokonaisuuden, kuntien esim investointeihin tai kaavoitukseen satsausten ohella. Samalla keskustelu hyvinvoinnin ja terveyden edistämisestä on tarpeen, johon on myös kannustusta rahoituksen suuntaamisella kunnille. Tähän luodut indikaattorit, jotka löytyvä sosiaali- ja terveydenhuollon järjestämisestä annetusta laista. Tulevat toivottavasti tutuiksi kuntapäättäjille ja virkamiehille hyödyntäväksi oman työnsä sparraajana. Hyvinvoinnin ja terveyden edistäminen on laaja-alaista toimintaa, joten myös indikaattorit ovat laajoja, Toimintaa kuvaavat indikaattorit jakautuvat: peruskoulut (4), liikunta (5), kuntajohto (5) ja kulttuuri (1). Toisena ovat mitattavaa tulosta seuraavat: ylipaino, koulupudokkaat, koettu terveys, työkyvyttömyyseläkkeet, kaatumishoitojaksot ja toimeentulotuki. Kaikki tietysti suhteessa asukasmäärään. 

Liikunnan osalta toiminnallisia mittareita ovat lasten ja nuorten liikunta aktiivisuuden arviointi vuosittain esim hyvinvointikertomuksessa, säännölliset kokoontumiset liikuntaseurojen ja yhdistysten edustajien kanssa, kunnan järjestämä toiminta seuratoiminnan ulkopuolelle jääville lapsille ja nuorille, liikunnan edistämisessä toimivat viranhaltijat osallistuvat arviointiin ja kunnassa toimiva moniammatillinen liikunnan edistämistä tukeva työryhmä. Näillä päästää hyviä askelia eteenpäin, jotta monella vähentynyt arkiliikunta ja ruudun lisääntynyt tuijottelu voidaan saada käännettyä, tässä kaikilla on vastuuta eritysesti omasta mutta myös yhteisön liikkumisesta ja hyvinvoinnista