Kuntien eri yksikköjen on arvioitu tekevän vuodessa julkisia hankintoja jopa noin 30 miljardilla eurolla. Summa on valtava, sillä se vastaa lähes puolta kuntien ja valtion yhteenlasketuista vuosittaisista verotuloista.

Isot euromäärät kertovat siitä, kuinka kytkeytyneitä julkinen ja yksityinen sektori ovat suomalaisessa hyvinvointiyhteiskunnassa. Verorahat hyödyttävät siis yrityksiä paitsi toimintaedellytysten luomisessa, myös suoraan. Vastaavasti yritysten toiminta hyödyttää koko yhteiskuntaa monilla tavoin.

Julkiset hankinnat tulisikin nähdä tärkeämpänä talouspolitiikan työkaluna. Ne ovat paljon enemmän kuin saatu palvelu tai tuote ja niistä maksettu hinta. Yhteiskunnan kannalta on yhtä lailla olennaista, miten tuote tai palvelu tuotetaan, sillä koko prosessin vaikutukset ovat laajat. Esimerkiksi kunnan rakennustyömaalla pimeästi toimiva yritys tarkoittaa paitsi pienempiä kunnan verotuloja, myös menetettyä urakkaa rehelliselle yrittäjälle.

Pimeä työ on tietysti laitonta ja kuuluu harmaan talouden piiriin, jota valvovat eri viranomaiset, kuten poliisi, työsuojelu- ja verotarkastajat. Niiden valvonta ei kuitenkaan yksin riitä. Hankinnoissa on olennaista pyrkiä sulkemaan vakaviin laiminlyönteihin syyllistyneitä hankintojen ulkopuolelle sekä ennaltaehkäisemään uusia rikkeitä sopimusehdoilla ja niiden valvonnalla.

Hankintojen vastuullisuus ei kuitenkaan voi rajoittua vain siihen, mikä on laillista Suomessa. Ihmisoikeudet, kuten elämiseen riittävä palkka, kuuluvat kaikille, mutta riskimaissa ne eivät välttämättä toteudu. Kun hankitaan riskimaissa tuotettua tavaraa, voi esimerkiksi sopimusehtoihin liitetyillä alihankkijoiden käyttämistä koskevilla käytännesäännöillä estää ihmisoikeusloukkauksia. Samalla ennaltaehkäistään polkuhinnoittelua, mikä parantaa ihmisoikeuksia kunnioittavien yrityksen kilpailukykyä niin Suomessa kuin ulkomailla.

Pelkkä laki ei myöskään varmista päästövähennyksiä ja ympäristönsuojelua. Hankinnoissa päästöjä voidaan vähentää esimerkiksi elintarvikkeiden tuotantoprosessia koskevilla kriteereillä. Tällaiset kriteerit voivat myös hyödyttää vastuullisia paikallisia yrityksiä. Näin voidaan saada säästöjä, kun päästöjä saadaan vähennettyä siellä, missä se on halvinta.

Hankinnoilla voidaan auttaa ihmisiä pääsemään kiinni työn syrjään. Muun muassa pääkaupunkiseudulla on käytetty sopimusehtona osatyökykyisten työllistämistä avustaviin tehtäviin. Vaikka ehto saattaa nostaa palvelun hintaa, voi ihmisten pääseminen kiinni työelämään tuoda tärkeitä kokemuksia ja jopa suurempia säästöjä esimerkiksi sosiaaliturvakulujen vähenemisenä.

Hankinnoista voidaan siis saada paljon enemmän irti, jos niitä käytetään suunnitelmallisesti. Valtio ja Kuntaliitto hyväksyivät viime syksynä Hankinta-Suomi -toimenpideohjelmassa laajalla joukolla valmistellun kansallisen hankintastrategian. Sen toimeenpano on parhaillaan käynnissä.

Myös monet kunnat ovat jo tehneet omia hankintastrategioitaan ja alkaneet toimiin niiden pohjalta. Viimeistään nyt olisi aika. Kannustankin kaikkia kuntavaaliehdokkaita selvittämään, mikä hankintojen tilanne on omassa kunnassa, ja pitämään niiden kehittämistä esillä. Kunnissa tulisi tunnistaa sellaiset hankinnat, joilla voidaan aidosti vaikuttaa koko yhteiskuntaan, ja aloittaa muutos niistä.

Juuri valtuusto on oikea paikka vaikuttaa siihen, että hankintoihin suhtaudutaan kokonaisvaltaisemmin, sillä vaikkapa yksittäisessä budjetin kanssa kipuilevassa yksikössä on suuri paine tarkastella vain hintaa. Puuttumalla osaoptimointiin voidaan saada koko kunnan tasolla säästöjä ja hyvinvointia.

Myös hankintaosaamiseen kannattaa panostaa. Pelkkä hankintalain tunteminen ei riitä. On tunnettava esimerkiksi tuotantoprosesseja, jos halutaan vähentää hankintoihin liittyviä työntekijöiden oikeuksien loukkauksia tai päästöjä. Pitää myös tuntea markkinat, jos halutaan ostaa laatua ja saada paikalliset yritykset paremmin mukaan hankintoihin.

Hankintojen kehittäminen ei siis ole ihan helppoa, mutta onneksi kunnille on myös apua tarjolla. Esimerkiksi kuntien ja valtion yhteishankintayksikkö Hansel auttaa hankintojen kehittämisessä. Kuntien on mahdollista osallistua myös hankintastrategian toimeenpanoon ja saada sen puitteissa asiantuntijatukea muun muassa Keino-osaamiskeskukselta.

Lopuksi haluan nostaa esille avoimuuden merkityksen. Läpinäkyvyys vahvistaa paikallista demokratiaa, kun se antaa kuntalaisille mahdollisuuden arvioida päättäjien toimintaa. Juuri hankintojen läpinäkyvyyden parantamiseksi olemme kehittäneet valtiovarainministeriön johdolla Tutkihankintoja.fi –palvelun, johon on koottu valtion hankintadataa. Myös kuntien tiedot on mahdollista ladata sivustolle, ja muutamat kunnat ovat jo tarttuneet toimeen. Toivon, että seuraavalla valtuustokaudella yhä useampi kunta avaa hankintansa kuntalaisten ja muiden tahojen tarkasteltavaksi.

Hankintojen kehittämisestä vastaavana ministerinä en panisi pahakseni, jos näistä kuntavaaleista tulisi hankintavaalit.