Nykyisten hävittäjien käyttöikä on loppumassa ja puolustusselonteon käsittelyn yhteydessä oli yhtenäinen käsitys siitä, että hävittäjiä tarvitaan myös tulevaisuudessa. Suomen itsenäinen, oma vahva puolustus on yhteinen tahtotila ja tarkoittaa riittävää varustautumista niin maa-, meri- kuin ilmavoimien sekä uutena kyber-puolustuksen osalta. Hävittäjähankintojen varsinaiset tarjouspyynnöt ollaan lähettämässä ensi keväänä, joten päätökset asiasta tehdään seuraavan eduskunnan aikana. Arvion hankittavista koneista teknisestä ja puolustuksellisesta näkökulmasta tekee puolustusvoimat. Nähtäväksi jää, mikä tai mitkä konemallit – nyt viidestä harkinnassa olevasta – ovat loppusuoralla. Se mistä maasta ja minkä merkkinen kone tulee olemaan, on ollut julkisestikin kiinnostuksen kohteena ja asianomaiset valiokunnat ovat saaneet myös informaatiota asiasta. Näissä yhteyksissä on myös joka kerta nostettu esille teollisen yhteistyön merkitys, eli kuinka paljon hankinnalla on vaikutusta kotimaan työllisyyteen.

Vähemmälle keskustelulle on yhä jäänyt kysymys hankittavien koneiden määrästä. Mietintöön on kirjattu tavoitteeksi nykyisen suorituskyvyn ylläpito, joka ei automaattisesti tarkoita samaa määrää hävittäjiä kuin tällä hetkellä. Suorituskykyyn vaikuttavat aiempaa paremmat koneet ja niihin liitettävät laitteistot sekä osaltaan muut tekniset mahdollisuudet, esimerkiksi ilmatorjunnan ja miehittämättömien koneiden käytöstä.

Eduskunnan rooli budjettivaltaa käyttävänä tahona, jolla on vastuu kokonaisuudesta, on ratkaiseva kun puhutaan jopa 10 miljardin hankinnasta. Tästä syystä on myös koko eduskunnan saatava riittävästi tietoa, jonka perusteella pystyy arvioimaan hankkeen vaikutukset velkaantumiseen, muihin valtion budjetin kohtiin kuten koulutukseen tai sosiaali- ja terveydenhuoltoon.

Kysymys suorituskyvyn turvaamisesta ja koneiden määrästä on siis olennainen, ja josta hankintamaan ja merkin lisäksi toivoisi käytävän keskustelua.