Eduskuntaryhmän kesäkokous pidettiin Kuopiossa, mikä mukavaa, sillä muutama vuosi on jouduttu koronan vuoksi jättämään maakunnissa pidettyjä kokouksia väliin. Kuten yleensä, oli kesäkokouksessa mukava tunnelma olla koko porukalla koolla lomien jälkeen. Kävimme läpi yleistä poliittista tilannetta ja teimme budjettiriiheen kannanottoa siitä, miten hillitsemme inflaation vaikutuksia. Keskusteluissa oli Ukrainan sota ja maailmanpoliittinen tilanne, hyvinvointialueiden käynnistyminen, työllisyystilanteen paraneminen ja monta muuta ajankohtaista aihetta. Siirsimme ajatuksia jo seuraaviin eduskuntavaaleihin, jossa koulutuksen ja sivistyksen merkitys tulevat olemaan priorisointeja, esimerkiksi sen osalta miten peruskoulua kehitetään tulevina vuosina. Yhteinen toteamus on, että tällä kaudella on saatu paljon aikaan koronasta ja sodasta huolimatta, mutta seuraavia tulevaisuushankkeita tarvitaan mm. koulutukseen ja TKI-toimintoihin. Kesäkokouksen aikana kävin tutustumassa Navigaattoriin, eli työllisyyden edistämisen matalan kynnyksen palveluun, johon on koottu kaupungin ja oppilaitosten sekä valtion palvelut saman katon alle. Näin ihmisten pompottelu on voitu välttää ja avun sekä tiedot saa samasta pisteestä. Hyvä esimerkki monelle muulle alueelle.

Kävimme valtiovarainministerin kanssa kahdenväliset neuvottelut budjetista, joista ensin yhdessä opetus- ja kulttuuriministeriön kanssa kuntien valtionosuuksista, sitten muut oman tontin asiat eli ICT ja valtionhallinto. Lopuksi yhdessä sisäministeriön ja sosiaali- ja terveysministeriön kanssa neuvottelut hyvinvointialueiden rahoituksesta, joka suurin momentti yli 20 miljardilla eurolla koko budjettikirjassa. Samalla kävimme läpi miten inflaatio vaikuttaa ja onko NATO-jäsenyydellä vaikutuksia eri sektoreille. Keskustelujen ja budjettiosastolle tehtyjen muutosesitysten jälkeen jäi yhä neuvoteltavaa budjettiriiheen, jonka valmisteluja jatkettiin priorisoimalla listaa. Tänä vuonna aikataulu riiheen on tiukka ja epävarmuudet taloudessa painavat, mutta eiköhän näistä päästä eteenpäin.

Alkusyksyyn on tulossa kymmeniä hallituksen esityksiä, joilla myös kuntatalousvaikutuksia. Osin myös jo hyvinvointialueille, joten pidämme tiivistetysti Kuthanek-neuvotteluja yhteisen näkemyksen löytymiseksi. Syksyn aikana perustamme vastaavan neuvotteluelimen myös hyvinvointialueiden kanssa. Pidimme palaveria hyvinvointialueiden rahoituksesta, jossa yliopistosairaaloiden rahoitus alkaen vuodesta 2024 on menossa vielä eduskuntaan. Ministeriryhmät ovat myös aloittaneet ja ensimmäisenä kokoontui korona-ministeriryhmä, jossa tilannekatsaus sairastavuuteen ja rokotuksiin sekä tartuntatautilain jatko, jolla olisi mahdollisuus varautumiseen sekä tarvittaessa tehdä alueellisia päätöksiä. Toisena oikeusvaltio- ja sisäisen turvallisuuden ministeriryhmä jossa yhteenvetona tavoite saada kotikunta ja kotoutuminen sujumaan maahan tulijoiden osalta mahdollisimman joustavasti ja nopeasti.

Syksyn ensimmäisen hallituksen iltakoulun aiheena oli Venäjälle myönnettävät viisumit tai oikeammin niiden rajoittaminen. Lopputuloksena ensimmäinen tavoite on saada EU:n yhtenäinen linjaus, jotta kaikki Shengen-maat noudattavat samaa, muutoin toisten maiden viisumit on joka tapauksessa hyväksyttävä. Suomen kohdalla viisumihakemusten ajanvarausta rajataan turistiviisumien osalta ja suunnataan enemmän esimerkiksi työ- ja perheperusteisiin.

Eduskuntavaalit lähestyvät ja vaikka vielä tuntuu, että aikaa on runsaasti, alkoi Kaakkois-Suomen vaalipiirin alueella jäsenvaali, sillä ehdokkaita oli asetettu 20 ja paikkoja on 15. On hienoa, että ehdokkaita on runsaasti ja näin jäsenet pääsevät käyttämään äänioikeuttaan. Teimme Uutissuomalaiseen haastattelua kuntien tulevaisuudesta perjantaina etänä, mutta kuvat otettiin jo Kuopiossa. Toinen viikkoon tullut alueellisen YLE:n haastattelu koski politikkojen yksityisen ja julkisen elämän rajaa, josta käyty keskustelua pääministerin tanssivideoiden tultua julkisuuteen. Rajaa yksityiselämän ja julkisen elämän välillä tekee osaltaan jokainen, mutta riski siihen, että luvatta kuvataan ja tallennetaan sekä jaetaan rahan toivossa on tätä nykyä aivan toinen kuin aiempina vuosikymmeninä. Samalla tuskin voi ajatella että ihminen hakeutuessaan julkiseen työhön olisi ”vapaata riistaa” esimerkiksi perheenjäsenten tai yksityiskotien osalta.