Jännittävä viikko torstai-iltaan asti, jolloin selvisi että neuvottelut hallitusohjelmasta saatiin päätökseen. Lopputulos ehkä parempi, ainakin kasvu- ja elvytyspaketin osalta, kuin moni uskalsi edes odottaa. Kipuilu tuntui paketin rakentamisessa olleen oikeistopuolueille tuskallista, mutta ei riitä että satsataan pelkästään tutkimukseen ja tuotekehittelyyn, vaan tarvitaan toimia joilla työllisyys saadaan nousemaan nopeammin. Nyt elvytetään liikenneinfran rakentamisella sekä uudenlaisella mallilla asunto- ja korjausrakentamiseen. Kokonaissummaksi lasketaan 1.1 miljardia, ei vain joitakin kymmeniä tai satoja miljoonia. Toinen meille tärkeä teema oli korjata heikompituloisten lapsilisistä aiheutuvaa tulojen pienenemistä joka päätettiin tehdä kohdennetulla lapsivähennyksellä, jo eduskuntavaaleissa meillä oli listalla lapsivähennys. Huoli rahojen riittävyydestä ei tuntunut ihan kokoajan oikeistoa vaivaavan kun tulojen puolelta oltiin valmiita verotuksen helpottamiseen. Yritysten osalta pieniä liikkumia jotka toivottavasti helpottavat työllisyyttä kuten tuloveron alimpien luokkien helpotuksetkin. Ylimpien veroluokkien osalta helpotuksilla ei ole merkitystä ostovoimaan eikä ollut muutenkaan mitenkään mahdollista helpottaa rikkaimpien verotusta, vaan pitää yhä edelleen huolehtia enemmänkin tulonjaon tasoittumisesta. Puoluehallitus ja eduskuntaryhmä kokoontuivat ylimääräisiin kokouksiin viikon aikana. Olimme jo henkisesti valmistautuneet neuvottelujen jatkumiseen seuraavalle viikolle, mutta kaikki varmaankin haluavat mielellään heinäkuussa jo lomille ja tuleva pääministeri osallistua EU-huippukokoukseen, joka tarkoittaa nyt maanantaina äänestystä pääministeristä.

Maakuntavaltuustossa ehdin olla ennen kun läksin jo maanantaina eduskuntaan. Viikko oli myös monessa kohdin YLEä, kun ensin vastasin Kymenlaakson radiolle tunnelmista Kokoomuksen uudesta puheenjohtajasta, sitten hallitusohjelmaneuvotteluista ja sotesta ”Valtiosalista”-ajantasaohjelmassa ja vielä A-studiossa hallitusneuvotteluista sekä lobbauksesta. Olin mukana kevään aikana osaltani keräämässä lobbausmerkintöjä, jotka kokosin erikseen sovituista tapaamisista. Näillä huomasin olevani eniten lobattu Demari, siis siitä porukasta jotka päiväkirjoja täyttivät ja pääsin miettimään lobbauksen merkitystä edustajan työssä. Pääosin linja on tavata kaikki joilla on jokin edustamansa tahon viesti, sillä mitä laajemmin verkostoja kuulee saa niistä myös mielikuvan asioiden monipuolisuudesta. Lobbaus ei ole epämääräistä eikä tuomittavaa vaan ihmisten välisiä keskusteluja joissa jokaisella on oma vastuu viestin kuulemisessa. Yksi hyvä käytännön esimerkki oli juuri samaisena aamuna, kun paikallinen ELY-keskus kävi päivittämässä meidän alueen edustajien kanssa kaikki väylä- ja vesihuoltohankkeet sekä ilmaisi huolensa yritysten rahoitustenkäsittelystä tulevaisuudessa.

Liikuntasektorin palaverit olivat Stadionilla; liikuntapaikkarakentamisen raportin julkistaminen ja urheilumuseolla Ilkka Juvan kapulanvaihto, eli eläkkeelle lähtö. Kokoonnuimme ensimmäisen kerran ministerin asettaman liikuntatyöryhmän kanssa ja pääsimme hyvään alkuun mm. pienryhmien osalta, vastuullisena nyt tasa-arvoisista liikunnan mahdollisuuksista.

Juhannus vietettiin mukavasti, vaikka keli oli haastava. Viikonlopun aikana ehti tulla rakeita, tuulla vietävästi, paistaa jotta likat ottivat aurinkoa, kylmää niin että villasukat olivat tarpeen myös yöllä. Tämä kaikki kuuluu kuvioon, mutta tärkeintähän on tietenkin viettää aikaa porukalla, joka meillä tarkoitti isää ja sisaruksia sekä yhtä serkusta lapsineen eli runsaasti ruokaa, petipaikat tiukasti käytössä ja pitkin päivää joku saunomassa. Ihan perinteinen juhannus kaikkineen eli pieni irtiotto arjesta.