Johan oli viikko. Tilanteet ja tunnelmat saivat yllättäviä käänteitä, kun Katainen näytti ovea Demareille ja Vasemmistoliitolle. Kyllä neuvottelutaktiikka ja luottamuksen hakeminen seuraavalle neljälle vuodelle on hieman haussa, jos pöydälle tulee paperi, jossa vaihtoehdot ovat ”ota tai jätä”. Talouden koko kuva ja siinä esitetyt keinot, eli lähinnä leikkaukset ja tasaverotuksen lisääminen, olivat suurimmat erimielisyydet.

Taustalta kuuluu myös toisenlaisia puheita, joissa varsinaiset syyt eivät ole arvonlisäveroprosentti tai alijäämän suuruus, vaan tahto saada demarit ulos liian vahvana neuvottelukumppanina. Olimme omassa porukassa varustautuneet jo helatorstain jälkeisenä perjantaina puoluevaltuustoon päättämään hallitukseen menosta. Keskiviikkoillan rukkasista ja hämmennyksestä toivuttuamme pidimme kuitenkin perjantaina eduskuntaryhmän ja puoluehallituksen yhteiskokouksen. Lopputulos oli täysin yksimielinen ja selkeä. Olisimme halunneet neuvotella, mutta asiakysymyksissä emme voi sokeasti Keskustan tavoin mennä  Kokoomuksen mielen mukaan, joten omat neuvottelijamme saivat täyden tuen linjojen pitämisestä ja ratkaisujen tekemisestä.

Kaikki viikot vaalien jälkeen ovat olleet repaleisia, kun eduskuntatyö ei pääse kunnolla käyntiin ja ylimääräisiä ryhmäkokouksia ym. tarvitaan nopeillakin aikatauluilla päivittämään tilannetta. Helatorstai oli kuitenkin vapaa ja saimme tehtyä vaalirahaselvitykset. Muita kokouksia viikolla olivat Kotkan kaupunginvaltuuston tiedonanto ja ryhmä, rantarata ym.  sekä uusi askel ehkäisevän päihdetyön järjestöjen yhteistyössä Elämäntapaliiton puolelta. Järjestökentällä kävin tutustumassa SLU:n ja Nuoren Suomen Your Move -tapahtumaan Helsingissä. Viikonlopun vietin CSIT:n eli kansainvälisen työläisurheiluliiton hallituksen kokouksessa Brysselissä, jossa valmistaudumme järjestön 100-vuotisjuhlavuoteen 2013 muuttamalla sääntöjä, kirjoittamalla historiaa, järjestämällä juhlakokousta ja organisoimalla kilpailuja Brasiliaan ym. Vilskettä siis piisaa.