Aloitimme viikon Kymen edustajien yhteisellä päivällä Etelä-Karjalassa. Mielenkiintoinen tai ainakin hyvin avartava keskustelu käytiin kasvatuksen arvoista eri puolueiden näkökulmista ja tietenkin kaikki ajankohtaiset lainsäädännölliset asiat.  Iltapäivällä tutustuttiin Lappeenrannan ammattikorkeakoulun ja yliopiston elämään ja upeisiin tutkimuksiin. Kävimme läpi myös maakuntien akuutit edunvalvonta-asiat ja Myllykosken tilanteen, jossa rakenneryhmä on lähtenyt työskentelemään.

Eduskuntaviikko alkoi syksyisen perinteisesti SKAL:n kuljetuksilla Helsinkiin, jossa käytiin läpi harmaata taloutta, polttoaineverotusta, maanteiden rakentamista ym. Varsinainen eduskuntaviikko keskittyi talouden ajankohtaiskatsauksesta keskustelemiseen pääministerin ilmoituksen myötä. Hallituksen linjat ovat ryhdistyneet lähes täysin, mutta keskusta ei vielä tiedä, onko se vaatimassa lisää säästöjä vai jo päätettyjen poistamista. Käsittämättömin oli väite, että hallituksella ei ole varasuunnitelmaa, kun eri vaihtoehdot on kirjattu jopa hallitusohjelmaan.  Silloin tiedetään, mitä tehdään, jos talous tilanne heikkenee tai jos paranee ennakoitua enemmän. Edellisen hallituksen aikana toteutettiin kaikki veronalennukset (yli 8 miljardia), vaikka lama iski vuonna 2008. Silloin syytettiin demareita pelottelusta ja nyt sitten perinnöksi saatua lähes 9 miljardin vajetta ei saisi vähentää.    

Kaikki valiokunnat ja jaostot pyörähtivät käyntiin ja allakassa on opettelemista, kun päivän rytmi muuttui vastuiden vaihduttua. Pientä säätämistä tarvitaan yhä muutamiin viikoittaisiin palavereihin, jotta kaikki mahtuisivat mukaan. Edustin ryhmäämme Itävallan liittokanslerin vierailulla torstaina. Puoluehallitus oli myös koolla päättäen mm. puoluetoimiston organisaatiosta, jossa väkeä on entistä vähemmän.

Viikkoon mahtui aika moinen kasauma liikunta- ja kulttuuritilaisuuksia, kun jalkapallossa Suomi kohtasi Hollannin ja yleisurheilussa kisattiin Suomi-Ruotsi maaottelussa.  Tanssiteatteri Hurharuuth esitti Kaapelitehtaalla kaksi aivan upeata esitystä, Le Havren satamakaupunkikuvaus pakolaisen ja kengänkiillottajan maailmasta oli Kaurismäen ei ehkä niin tyypillinen, mutta viehättävä elokuva, ja Kotkan kaupunginteatterin Molierin Luulosairas, oli 1600-luvulta hyvin siirrettävissä tähän päivään. Sunnuntaina matkasinkin sitten Lieksaan puhumaan Matovaaran Mahdin 60-vuotisjuhliin. Kyllä täytyy vaan hattua nostaa näille kaikille seuraihmisille ympäri maata työstä, jota on jaksettu vuosikymmenistä toiseen. Pitää aina muistaa, että ilman heitä ei tätä määrää liikuntaa olisi mahdollisuutta järjestää eikä kansallisia tai kansainvälisiä huippujakaan olisi noussut.