Hyvät toverit, ystävät, Vapun juhlijat, viime vuoden itsenäisyyden satavuotisjuhlasta siirryimme toisenlaisiin tunnelmiin vuoden 2018 koittaessa. Vuoden 1918 surullisten tapahtumien vuosi ei ole juhlaa, mutta se on hyvä hetki pysähtyä pohtimaan, mikä sai juuri itsenäistyneessä maassa kansalaiset kääntymään toisiaan vastaan niin kohtalokkaalla tavalla.

Sata vuotta sitten oli maamme nuori kansakunta, jossa valtaa oli demokratian keinoin annettu niin eduskuntaan kuin kunnillekin. Luottamusta siihen, että maa oli menossa oikeaan suuntaan ja kohti

valoisaa tulevaisuutta, ei kuitenkaan löytynyt. Työttömyys, nälkä ja toivottomuus. Ne olivat läsnä Suomessa sata vuotta sitten samalla tavalla kuin ne ovat läsnä maailmassa vieläkin. Kun toivottomuus musertaa alleen, tartutaan maailmalla vieläkin aseeseen tai paetaan kauas kotoa etsimään parempaa tulevaisuutta.

Myös satavuotiaassa Suomessa tulee huolehtia siitä, ettei kansakuntamme jakaudu enää koskaan kahtia. Niihin, jotka pärjää, ja niihin, jotka valtaa toivottomuus. Meidän on huolehdittava siitä, että kaikki pidetään mukana eikä toivottomuudelle saa olla sijaa suomalaisessa yhteiskunnassa.

Demokratian toteutumiselle Suomessakin on edellytyksenä ihmisten kokemus kohtuudesta, reiluudesta ja siitä että on arvokas osa yhteiskuntaa. Nyt liian moni kokee ulkopuolisuuden tunnetta ja ajautuu normaalin

yhteiskunnan ulkopuolelle ja jossa vallitsevat omat pelisääntönsä. Juho Saaren eriarvoisuutta käsittelevän työryhmän loppuraportissa sanotaan, että suomalainen eriarvoisuus aiheutuu enemmänkin yväosaisuuden

yleistymisestä kuin laaja-alaisesta huono-osaisuuden kasautumisesta. Kuitenkin osa suomalaisista ei ole samassa määrin päässyt mukaan tähän myönteiseen kehitykseen. Tästä ovat osoituksena muun muassa pidentynyt toimeentulotukiasiakkuus ja köyhyys, pysyvät väestöryhmien väliset terveyserot, äänestämisessä ja poliittisessa osallistumisessa havaittavat erot, korkea työttömyys, mittava koulutuksen ja työelämän ulkopuolella olevien nuorten osuus, ylivelkaantuminen, kotoutumisen haasteet sekä asuinalueiden ja alueellinen eriytyminen.

Vaikka turvajärjestelmämme siis takaakin kaikkien perustoimeentulon, on yhteiskunnassamme kuitenkin joukko ihmisiä, jotka ovat muutoin syrjäytyneet yhteiskunnasta.

 

Kuten tiedämme, on työelämä suurten muutosten kourissa ja yhä kiihkeämmin käymme keskustelua sosisaaliturvamallimme päivittämiseksi vastaamaan nykyisyyttä ja tulevaa. Järjestelmämme ei ole niin joustava kuin pitäisi, siinä on aukkoja ja kohtia joissa ihmiset eivät koe sosiaaliturvaa kannustavaksi tai aina oikeudenmukaiseksikaan. Reilu viikko sitten me sosialidemokraatit hyväksyimme oman yleisturvamallin

eli mallin siitä, miten tulevaisuuden sosiaaliturva tulisi järjestää. Lähtökohtana on yhä työ ja työhön pääsy, sekä yksinkertaistaminen yhdistämällä monet nykyisen sosiaaliturvan muodot yhteen. Yleisturva paitsi

yksinkertaistaa järjestelmää, myös tilkitsee nykyiset aukot eri järjestelmien välillä, turvaten samalla sen, että taso kattaa perustoimeentulon ja ihmiset voivat luottaa järjestelmän toimivuuteen.

 

Hyvät kuulijat,

 

tänään vietämme kevään ja työn juhlaa. Vappu on lupaus kesän, lämmön ja valon lähestymisestä. Samalla lailla on vuosikymmeniä Vappu ollut työn juhlaa ja lupaus paremmasta huomisesta. Aikanaan Vappuna on marssittu kahdeksan tunnin työpäivän ja muiden tänään itsestäänselvänä pitämiemme työelämän pelisääntöjen puolesta. Vai ovatko ne sittenkään vielä tänäänkään itsestäänselviä, edes meillä Suomessa?

Tänään olemme nimittäin jälleen perimmäisten työeläkysymysten äärellä. Kulunut hallituskausi ei ole ollut työn juhlaa saati lupausta paremmasta tulevaisuudesta. Viime vuodet on Suomessa otettu askeleita kohti

menneisyyttä. Suomen talouden heikoista vuosista ovat maksaneet kovan hinnan suomalaiset palkansaajat, tavalliset työssäkäyvät naiset ja miehet ja ne jotka ovat syystä tai toisesta vailla työtä. Epäoikeudenmukainen kilpailukykysopimus lomarahaleikkauksineen ja työajan pidennyksineen,

työttömiä kurittava aktiivimalli, koeaikaan ja takaisinottovelvollisuuteen tehdyt heikennykset ja viimeisimpänä huhtikuun kehysriihessä päätetyt heikennykset nuorten ja pienten yritysten työntekijöiden työehtoihin ovat osoituksia siitä, että 2010-luvulle tultaessakaan saavutettuja työehtoja ei voi ottaa itsestäänselvyytenä. Meillä on yhä yhteiskunnassamme voimia, jotka valtaan päästessään eivät kunnioita jo useaan kertaan sovittuja pelisääntöjä. Sanonta siitä, että jokin on rikki, sopii erityisesti sopimusyhteiskuntaan, ja sitä ei ole vahingossa rikottu vaan suunnitelmallisesti ja aivan tarkoituksella. Rikkoa ja romuttaa jopa niin, että kolmikantayhteistyö on haluttu muuttaa hallituksen yksipuoliseksi

saneluksi. Tämä ei tiedä hyvää työntekijöiden tai tulevaisuuden työn tuottavuuden kannalta.

Me sosialidemokraatit olemme esittäneet useita keinoja työllisyyden parantamiseksi ja erityisesti vaikeammin työllistyvien kohdalla työllistymissetelillä eli ns. Rinteen mallilla, ensimmäisen työntekijän

palkkaamisen helpottamista ja haluamme yhä pitää kiinni myös työvoiman tarveharkinnasta.

 

Hyvät kuulijat,

Suomi ja suomalaiset tarvitsevat nyt luottamusta tulevaisuuteen. Erityisesti luottamusta tulevaisuuteensa tarvitsevat nuoret. Meidän tehtävämme on antaa heille mahdollisuus ja työkalut oman tulevaisuutensa

rakentamiseen. Tällä hetkellä nuorten luottamus ei ole sillä tasolla, jolla sen pitäisi olla. Työelämä on epävarmaa, perhettä ei uskalleta aina perustaa, isommasta asunnosta vain haaveillaan ja työttömyys on nuorten kohdalla huomattavasti yleisempää kuin vanhemman väestön. Syrjäytyneitä on kymmeniä tuhansia. Näitä ongelmia ei ratkaista nuorten työehtoja polkemalla – päinvastoin. Nuorille on tarjottava valoisampi tulevaisuudennäkymä; sellainen jossa jokainen on yhtä arvokas ikään katsomatta, jossa kaikilla on mahdollisuus toteuttaa unelmiaan, perustaa perhe, kouluttautua. Suomi on satavuotisen historiansa aikana kouluttanut itsensä maailman menestyneimpien maiden joukkoon. Tulevaisuudessa maailmassa pärjää yhä enemmän vain koulutuksen ja sivistyksen keinoilla. Samalla kun ne ovat välineitä kansakuntamme menestykseen, ovat ne keinoja jokaisen suomalaisen kasvamiseksi ihmisenä täyteen potentiaaliinsa. Jokaiselle pitää antaa työkalut luoda itselleen sellainen tulevaisuus kuin hän itse haluaa.

Nyt emme ole suoriutuneet tästä kovin hyvin. Samaan aikaan kun kasvu-uralle päässeessä Suomessa on työvoimapula, on maassamme silti 100 000 ihmistä vailla toisen asteen koulutusta. Tämä on häpeällistä. Enemmän kuin koskaan, tarvitsemme panostuksia ihmisen osaamispolkuun aina varhaiskasvatuksesta ammatilliseen koulutukseen ja yliopisto-opintoihin.

 

Hyvät vapun juhlijat,

 

Suomen tulevaisuuden menestystarinaa ei kirjoiteta työehtoja tai palkkatasoa heikentämällä, rikkaiden verovähennyksillä, koulutuksesta leikkaamalla tai sosiaali- ja terveyspalveluiden markkinaehtoistamisella.

Kun vihdoin olemme kasvun tiellä, ei kasvua saa tukahduttaa pelottelulla. Suomen tulevaisuuden menestys tehdään tulevaisuuteen investoimalla, ei siitä säästämällä. Tulevaisuudessa tarvitaan korkeaa ja laaja-alaista osaamista, satsauksia teknologiaan, innovaatioihin ja tuotekehitykseen. Tarvitaan tahtoa olla

maailman paras.

90-luvun lamassakin ymmärrettiin satsata tulevaisuuteen, niin pitäisi nytkin. Viime aikoina on monilta eri tahoilta kuultu tätä samaa viestiä. Talouden arviointineuvosto ja monet talousasiantuntijat niin Suomessa kuin maailmallakin, yrittävät antaa meille reseptin huomispäivän menestykseen.

Miksi hallitus ei vaan kuule tai kuuntele?

 

Hyvät kuulijat,

Luottamus tarkoittaa myös turvallisuuden tunnetta. Maailma näyttäytyy meille nyt uutisten valossa varsin epävarmalta, kun kuulemme jatkuvasti surullisia viestejä esimerkiksi Syyriasta tai Myanmarista. Maailman tilanne tuntuu ennalta-arvaamattomalta, katsoopa sitten suurvaltojen johtoa idässä tai lännessä. Lähes päivittäin tulee uutisia erilaisista hybridivaikuttamiskeinoista, joissa mukana ovat niin kyberhyökkäykset,

myrkytykset, alueiden valtaukset, pommitukset, informaatiovaikuttaminen, valeviestintä kuin myrkytykset, kauppasota tai pakotteet. Asioiden yhdessä sopiminen kansainvälisillä foorumeilla kuten YK:n turvaneuvostossa, tarvitsisi nyt arvostusta ja vahvistusta. Tarvitsemme enemmän puhetta rauhasta niin kansainvälisesti kuin kotimaassa, emme pelkojen lietsontaa ja uhkakuvien maalaamista. Mihin ovat unohtuneet puheet aseiden riisunnasta, ydinaseiden kiellosta, rauhanneuvotteluista, demokratian vahvistamisesta tai kaikille paremmasta maailmasta esimerkiksi YK 2030 kestävän kehityksen tavoitteiden mukaisesti? Ulko- ja turvallisuuspolitiikkaa tehdään yhdessä myös täällä Euroopassa. Suomi, kuten yli 20 muuta maata, ovat sitoutuneet yhteisen puolustuspolitiikan osien kehittämiseen – ei kuitenkaan yhteiseen

puolustukseen. Aiheellinen kysymys yhteisestä eurooppalaisesta ulkopolitiikasta on, miten eri maat sen ajattelevat? Syyrian pommituksiin antoivat tukensa esimerkiksi Saksa, Ranska ja Britannia, mutta keskustelua ei käyty koko unionin tasolla. Uudenlaista ajattelua tarvitaan siitä, mitä yhteinen ulko- ja turvallisuus- tai puolustuspolitiikka on Euroopan tasolla käytännössä.

 

Hyvät kuulijat,

Suomi ja maailma tarvitsevat uudenlaista uskoa ja luottamusta tulevaisuuteen. Suomessa poliittisten päättäjien nauttima luottamus punnitaan viimeistään ensi keväänä eduskuntavaaleissa. Me sosialidemokraatit haluamme olla osaltamme lunastamassa kansalaisten luottamusta, luomassa uutta toivota ja tulevaisuutta, ohjaamassa yhteiskuntaamme muutosten keskellä kohti parempaa.