Julkaistu Kaupunkilehti Ankkurissa 1.8.2015

Olemme muuttamassa kaupungin sisällä ja useamman kerran on kysytty, miksi toiseen osaan kaupunkia? Asia on hyvin yksinkertainen; löytyi sopiva asunto. Asuttuani eri puolilla kaupunkia sekä muissakin kaupungeissa, on Kotka sen verran pieni ja kaikkialle lyhyt matka, että käytännöllisyys perhetilanteen mukaan määrittää tarpeen. Oman asumisen lisäksi on kesän aikana tullut taas mietittyä kunta-asioita myös niin Kotkan, Kuntaliiton kuin lainsäädännön tulevien muutosten vuoksi.

Kuntien tehtävät ja asema muuttuvat kun sote siirtää lähes 60% henkilöstöstä suuremmille harteille. Asema on mietittävä uudelleen ja siksi kaavoitus, koulutus, työllistäminen yms. asiat tulevat määrittelemään kuntien tulevaisuutta aiempaa enemmän. Kaikissa näissä on tarve suurempiin kokonaisuuksiin ja miksi ei muodostamalla suurempia, elinvoimaisempia kuntia. Yhteiskunnan ja lähiympäristön muuttuessa on oltava myös Etelä-Kymenlaaksossa valmis muutoksiin kuten aiempinakin vuosina. Esimerkiksi omassa perheessämme jokaisen sukupolven aikana on muuttunut kuntamuoto ja kunnan nimi. Isäni syntyi Kymin kunnassa, itse synnyin Karhulan kauppalassa ja nuorempi lapsistamme Kotkan kaupungissa. Nämä muutokset on tehty kunnan elinvoimaisuuden lisäämiseksi, jotta verotuloilla olisi mahdollista järjestää palveluja eri puolilla kaupunkia. Ajattelen, että identiteetti rakentuu asuinpaikan tapojen, vahvuuksien ja ominaispiirteiden pohjalta, ei niinkään kunnan nimen.

Työssäkäyntialue, johon Etelä-Kymenlaakso kuuluu, olisi kokonaisuutena riittävän suuri ja luonteva vastinpari Kouvolalle, jossa vahvuutta on haettu kuntaliitoksilla. Useamman kerran on esitetty ns. Helminauha-kuntien yhdistämistä joko vaiheittain tai kerralla kaikki viisi kuntaa, mutta aika ei ole ollut kypsä. Joko nyt olisi rohkeutta ajatella suurempaa aluetta, kun tehtävät ja velvollisuudet tulevat edellyttämään suurempia kokonaisuuksia? Näin voitaisiin toimia suoraan kuntademokratian päätöksillä ilman useita väliportaan hallintoja ja sopimuksia usean kunnan kanssa. Näin voitaisiin myös enemmän keskittyä yhteistyöhön Pohjois-Kymenlaakson kanssa ja työpaikkojen luomiseen ilman keskinäistä kilpailua, kun vastapari on kaiken aikaa vahvistuva Uusimaa ja pk-seutu.

Sirpa Paatero
kansanedustaja (sd.)