Hyvät opiskelijat, opettajat sekä muut läsnäolijat. Lämpimät onnittelut tänään valmistuville!

 

Tänään on monen nuoren tulevaisuuden ja samalla monen ammattia vaihtavan uuden alun ensimmäinen päivä. Opinnot on suoritettu loppuun, ja olette kaikki uuden edessä.

Olen saanut itsekin viime vuodet elää rinnalla amk-opiskelua ja tänään valmistumista, kun oma nuorimmainen saa tutkintonsa valmiiksi viereisen maakunnan amk:sta.

 

Siksi haluankin puhua teille täällä tänään tulevaisuudesta.

 

**

 

Viime ja tämän vuoden aikana on monissa puheenvuoroissa palattu sata vuotta taaksepäin, Suomen itsenäisyyden satavuotisjuhlan ja toisaalta myös vuoden 1918 surullisten tapahtumien vuoksi. On hyvä silloin tällöin pysähtyä pohtimaan ja analysoimaan, mitä kansakuntamme on sadassa vuodessa saavuttanut, millaiseksi se on kasvanut ja kehittynyt. Tästä voimme saada osviittaa siitä, mitä seuraavat sata vuotta tuovat tullessaan. Jos sata vuotta sitten koulunsa päättäneelle nuorelle olisi vain vilauksellakin näytetty, millainen maamme tulee olemaan vuonna 2018, hän tuskin olisi uskonut muutoksen suuruutta, mutta jos niin olisi hän varmasti voinut suhtautua tulevaisuuteen hyvin luottavaisesti. Niin voimme nytkin.

 

Vaikka maailma on murroksessa niin globaalisti, kuin monilla muillakin tasoilla kuten työn muuttuessa ja digitalisaation ja tekoälyn ottaessa yhä enemmän valtaa, voimme kuitenkin todeta muutoksen olleen aina läsnä samalla tavalla kuin se on tänään. Olemme tänään nopeamman muutoksen ajassa kuin koskaan aiemmin ja todennäköisesti hitaamman kuin koskaan tulevaisuudessa.

 

Onko turhaa pohtia, miltä Suomi näyttää sadan vuoden tai vuosikymmenten päästä? Onko tulevaisuus auttamattoman kaukana? Ei, tulevaisuus on tässä ja nyt. Te, hyvät valmistuvat, osa teistä voi olla työelämässä vielä 2070-luvulla. On siis hyvinkin ajankohtaista kysyä, millaista osaamista silloin tarvitaan, millaista työntekijää. Millainen Suomi silloin on? Tai maailma? Luottakaamme siihen, että ne ovat parempia kuin tänään. Edesmennyt presidenttimme Mauno Koiviston sanoin ” ellemme varmuudella tiedä miten tulee käymään, olettakaamme että kaikki käy hyvin”. Tämä on hyvä ohjenuora niin tulevaisuuden työhön, kun muuhunkin elämään.

 

**

 

Sata vuotta sitten Suomi oli pieni ja syrjäinen, köyhä, maatalousvaltainen maa, joka oli vasta alkamassa kaupungistua ja avautua maailmalle. Teollinen vallankumous oli Suomessa vasta käynnistynyt. Tuolloin Suomea kannattelivat suo, kuokka ja Jussi. Sittemmin suo on vaihtunut kaupungiksi, kuokka maatalouskoneeksi ja Jussi on opetellut tuota konetta käyttämään, tai kenties jopa suunnittelemaan ja rakentamaan sen. Satavuotias Suomi on ymmärtänyt, että maailman muuttuessa ja kehittyessä, me pärjäämme siinä kilpajuoksussa – ei ehkä juoksemalla yhä kovempaa – mutta tekemällä paremmin ja kouluttamalla kansaamme yhä korkeammalle.

 

Suomi on eittämättä kirjoittanut itsestään menestystarinan, ja joka saa aina uusia lukuja tulevaisuudessa. Olemme menestystarina niin demokratian, taloudellisen hyvinvoinnin kuin sivistyksenkin osalta. Erityisesti menestys on tehty sivistyksellä ja osaamisella. Seuraavaksi meidän on varmistettava, että Suomi pysyy eturivissä myös tekoälyn, robotisaation ja digitalisaation ottaessa yhä suurempaa jalansijaa maailmassa.

 

Suomalaisten on oltava askel edellä kehitystä, ei katsomassa vieressä kun robotit alkavat tehdä töitä, vaan suunnittelemassa robotteja, rakentamassa robotteja, ohjaamassa robotteja, työskentelemässä niiden rinnalla. Tämä on resepti myös aivan uudenlaisen tuottavuuden synnylle. Sairaanhoitaja voi keskittyä inhimilliseen hoivatyöhön ja asiantuntijuuteen, kun robotti hoitaisi logistiikan, työvuorolistat, huoltotoiminnat ja aineistoanalyysit.

 

Paljon mahdollisuuksia sisältyy myös digitalisaatioon, globalisaatioon ja alustatalouteen. Siinä missä Suomi ei ole luonnonvaroiltaan kovin rikas, olemme entistäkin paremmassa asemassa suuren osaamispääoman vuoksi. Maailman suurimmilla yrityksillä ei nykypäivänä ole enää samanlaisia resursseja ja kiinteään pääomaan sidottuja resursseja kuin ennen, vaan menestys perustuu osaamiseen, alustoihin ja innovaatioihin; taksifirmat eivät omista autoja, majoitusyritykset eivät omista hotelleja, eivätkä suurimmat ohjelmistotalot luo omia ohjelmistojaan.

 

Tulevaisuuden visio kaiken kaikkiaan Suomen osalta on huima, kun 2030-luvulla jopa 30% BKT:stä pohjautuu tekoälyn ja alustatalouden hyödyntämiseen.

 

Muuttuvassa maailmassa on kysymys siitä, kuinka paljon tarvitaan koneita ja kuinka paljon ihmisiä, vievätkö tekoäly ja digitaalisuus ihmisten työt ja eriytyykö kansakunta sen mukaan. Asiaa pohtineen työryhmän raportin mukaan koneet tulevat vahvemmin mukana esimerkiksi ennakoitavissa fyysisissä töissä, laajoissa tilannekuvia analyyseissa, taustaselvityksissä, aineistoanalyyseissä, simuloinniessa seurannoissa ja raportoinneissa, mutta sitävastoin inhimillinen tavoitteellinen vuorovaikutus, asiantuntijatyöt, sopiminen, neuvottelu, luottamus, vaikutusvalta valmentaminen, ihmisten kasvattaminen, intuitio, luovuus, inspiraatio, johtajuus, visio ja pitkäjänteisempi tarkoitus tulevat olemaan todennäköisesti yhä ihmisten tekemiä.

 

Tekoälytyöryhmän mukaan voidaan ajatella että ”Ihmisellä on esiasennettu taustakirjasto eli suuri kyky soveltaa tietoa” johon koneet eivät ainakaan lähitulevaisuudessakaan pysty.

 

Tarvitaan siis yhä ihmisten osaamista, mutta samalla työelämä uusiutuu. Uusia ammatteja tulee ja vanhoja tuhoutuu mutta enemmän käy niin että nykyisten ammattien sisällöt muuttuvat. Eduskunnan tulevaisuusvaliokunnan julkaisussa ”Suomen sata uutta mahdollisuutta” on listannut raporttiinsa monia mahdollisia täysin uusia ammatteja. Miltä kuulostaisi olla esimerkiksi joukkoistuskoordinaattori, ekosysteemien kehkeyttäjä, etiäislähiavustaja, keinoelinkasvattaja, simulaatiotuottaja, biomarkkeritulkki, diagnostiikkavalmentaja, henkilöturva-etävalvoja, ravinneoptimoija tai tiedonhankinnan joukkoistaja. Kukaan ei voi vielä varmasti sanoa mitkä näistä toteutuvat mutta sen voi aavistaa, että uusia ammatteja tulee uudenlaisen teknologian ja työn muuttamisen kautta.

 

Samalla kun Suomi kirjoittaa menestystarinansa jatkoa, on varmistettava, että jokainen saa olla tuota menestystä tekemässä. Suomi on yhä pieni maa, jonka voimavara ovat ihmiset ja heidän osaamispotentiaalinsa. Tuota potentiaalia ei saa kenenkään kohdalla jättää jalostamatta mahdollisuuksiensa mittaiseksi. Tarvitsemme uudenlaista koulutuspolitiikkaa koko ihmiselämän kaarelle; aina varhaiskasvatuksesta perusopetukseen ja toiselle- sekä korkea-asteelle sekä niiden yli. Siinä missä Suomi tarvitsee osaamisloikan, tarvitsevat yksilöt osaamisloikkien sarjahyppyjä. Jotta jokainen teistä voi myydä osaamistaan vielä siellä 2070-luvun työmarkkinoilla.

 

 

Arvoisat kuulijat,

 

Laajennetaan hieman näkökulmaa työelämästä ja koulutuksesta.

 

Sata vuotta sitten oli maamme nuori kansakunta, jossa valtaa oli demokratian keinoin annettu niin eduskuntaan kuin kunnillekin. Luottamusta siihen, että maa oli menossa oikeaan suuntaan ja kohti valoisaa tulevaisuutta, ei kuitenkaan löytynyt. Työttömyys, nälkä ja toivottomuus. Ne olivat läsnä Suomessa sata vuotta sitten samalla tavalla kuin ne ovat läsnä maailmassa vieläkin. Kun toivottomuus musertaa alleen, tartutaan maailmalla vieläkin aseeseen tai paetaan kauas kotoa etsimään parempaa tulevaisuutta.

 

Koska Suomi on yhä tiiviimmin osa monenkeskistä maailmaa, vaikuttaa omaan tulevaisuuteemme huomattavasti se, millainen tulevaisuus odottaa koko yhteistä planeettaamme. Myös tähän liittyy ajatus siitä, että kaikkien on päästävä osalliseksi tulevaisuuden rakentamista, niin Suomessa kuin maailmalla. Sosiaalinen kestämättömyys näkyy eriarvoisuuden maailmanlaajuisena kasvuna. Maailman varallisuus on keskittynyt niin, että rikkain yksi prosentti maailman väestöstä omistaa puolet maapallon kaikesta varallisuudesta. Eriarvoisuuden lieveilmiöinä todistamme myös ääriajattelun sekä populististen liikkeiden nousua.

 

Tämän kaltainen kestämätön kehitys on jatkuessaan kaikissa muodoissaan kärjistyvä uhka turvallisuudelle. Vaikka käynnissä olevat sodat ja konfliktit ovat vähentyneet ja vaikka ne saataisiin välittömästi loppumaan, ei se poistaisi paineita muuttoliikkeisiin. Niitä lisää myös ilmastonmuutoksen eteneminen, kun muun muassa aavikoituminen ja merenpinnan nousu pakottavat ihmisiä hakeutumaan pois elinkelvottomiksi käyviltä kotiseuduiltaan. Nämä suuret kysymykset ovat samalla myös suurimmat turvallisuuskysymykset, joihin tulee löytää vastauksia kansainvälisesti sopimalla.

 

Sain taannoin sähköpostia koululaiselta, joka halusi haastatella kansanedustajaa ajankohtaisilla kysymyksillä. Viimeinen kysymys nuoren miehen mielessä oli: paraneeko maailma, vai meneekö kaikki vaan huonommaksi? Varmasti tämä on kysymys, jota meistä aika ajoin jokainen pohtii. Kuten alussa jo totesin, luottakaamme siihen, että maailma muuttuu paremmaksi. Mutta meidän ihmisten on yhdessä tuota muutosta oltava tekemässä.

 

Tullakseen paremmaksi, Maapallo tarvitsee niin ekologisesti, sosiaalisesti kuin taloudellisestikin kestävää kehitystä. Viime vuosikymmenet ovat olleet rohkaisevia, sillä elinolot eri puolilla maailmaa ovat parantuneet, lapsikuolleisuus ja äärimmäinen köyhyys vähentyneet. Ilmastonmuutoksen torjunnassa on otettu välillä suuriakin edistysaskelia. Tähän on päästy yhteisellä sopimuksella, jonka arvoa eivät kaikki YK:n jäsenet taida tälläkään hetkellä ymmärtää. Sopiminen ja yhdessä tekeminen ovat ainoa kestävä mahdollisuus saada aikaan pysyviä muutoksia.

 

Tämän päivän nuoret aikuiset – te kaikki – olette kasvaneet valtavan vastuullisiksi, tietoisiksi maailman ongelmista ja ennen kaikkea ratkaisuista joilla ongelmia korjataan. Teidän sukupolvenne vuoksi voimmekin olla toiveikkaita siitä, että maailmassa asiat ovat huomenna paremmin kuin ne ovat tänään.

 

**

 

YK on asettanut vuoteen 2030 mennessä kestävän kehityksen tavoitteita, jotka koskettavat kaikkia YK:n jäsenmaita, ei pelkästään kehitysmaita. Kestävä kehitys edellyttää toimia kaikilta, niin valtioilta kuin muiltakin: kunnilta, yrityksiltä, kouluilta. Ihan meiltä jokaiselta.

Kuten todettua, Suomen menestys on perustunut koulutukseen. Koulutukseen, joka on ollut tasa-arvoista ja kaikille mahdollista. Samalla reseptillä olisi kaikki maailman maat nostettavissa köyhyydestä, kurjuudesta ja konfliktien keskeltä. YK:n kestävän kehityksen kaikki tavoitteet ovat yhtä tärkeitä, mutta Suomen esimerkin valossa yhdeksi tärkeimmistä voi silti nostaa tasa-arvoisen koulutuksen merkityksen. Ja samalla Suomellakin on hyvä hetki tarkastella, miten suoriudumme tästä tulevina vuosikymmeninä.

” Tavoite 4. Taata kaikille avoin, tasa-arvoinen ja laadukas koulutus sekä elinikäiset oppimismahdollisuudet.”

Tavoite on yhä Suomessa yhtä ajankohtainen kuin viimeiset sata vuotta. Koulutuksen arvoa pitää vaalia ja siihen pitää panostaa. Suomen tulevaisuuden menestys, talouskasvu ja hyvinvointi tehdään osaamisella.

 

**

 

Vielä aivan lopuksi: luin eilen työelämän kehittämisestä kirjaa, jossa pohdittiin, miten jokainen on vastuussa työpaikkansa kehittämisestä ja eräänä otsikkona on että ”Työelämä ei ole posliinikauppa” eli kaikki ei mene rikki vaikka tekee muutoksia, sanonta joka sopii elämään laajemminkin, samoin kun lopussa oleva ohje ”ole ihminen ja tee parhaasi” joka sopii aivan kaikille.

Haluan vielä onnitella teitä valmistuneita, sekä toivottavaa hyvää kesää ja menestystä tulevaisuuteenne!