Julkaistu Kuntapäättäjä-uutiskirjeessä 4/2014

Työskennellessäni Kotkan kaupungin työntekijänä muistan vuosittaiset linjaukset talouden tiukkuudesta ja säästöjen tekemisestä budjettiin. Tilanne ei ole niistä vuosista ainakaan helpottunut, roolin vaihtuessa valtuutetuksi tai kansanedustajaksi, ja katsoessa yleistä hintojen nousua, verotulojen kertymää tai vastuun kasvamista yhä laajemmista palveluista. Samaan aikaan tuntuvat kuntalaisten toiveet ja odotukset palveluiden laadusta ja kattavuudesta kulkevan yhä parempaan palveluun ja laajempaan kuntien vastuuseen. Näistä syistä moni kuntapäättäjä kokee tilanteen ymmärrettävästi hankalaksi.

Julkinen talous, joka tarkoittaa valtion ja kuntien sekä eläkeyhtiöiden tulosta, on se summa, jonka perusteella Suomea arvioidaan mm. lainamarkkinoilla tai Euroopan unionissa. Valtion talouden heikentyessä on tämä tuntunut myös kuntien valtionosuuksien leikkauksina. Kuntien velka on kasvanut 15,6 miljardiin, joka on 8 % bkt:sta. Ennakoitavuus on kuntien palveluiden ja talouden osalta ollut ns. peruspalveluohjelman varassa, mutta nyt on suunnitelma siirtyä hieman valtion talouden kehysmenettelyä mukaillen myös kuntien osalta uuteen kehysmenettelyyn ja parantaa näin ennakoitavuutta.

Nyt tekeillä on samanaikaisesti monia asioita, joiden toteutuminen tuo muutoksia muutamien vuosien kuluttua niin kuntatalouteen kuin palveluihinkin. Ensimmäisenä näistä on kuntarakenteen muutos, joka helpottaisi palveluiden järjestämisessä. Toisena on sosiaali- ja terveyspalveluiden uudelleen organisointi ns. viiden sote-alueen mallilla. Kolmantena valtionosuusjärjestelmän uudistus, jossa moninaisista vuosien saatossa aina vain lisätyistä kriteereistä päästään selkeämpään malliin. Samalla tavoitteena on kuntien veropohjan vahvistaminen, jotta palvelut pystytään tuottamaan entistä paremmin kunnan omilla tuloilla.

Kuntien tehtävien jatkuvasta laajentamisesta on päätetty pidättäytyä, ainakin silloin kun taloudellinen vastuu tulee kunnalle ilman riittävää valtion omaa satsausta. Samalla ollaan käymässä läpi kuntien tehtäviä ja velvoitteita, joita on vuosikymmenten aikana laajennettu runsaasti. Ongelma on tietenkin se, että vain harva näistä ei liity suoraan kuntalaisten palveluihin. Myös uudenlainen työn tekeminen ja työn jakaminen pätevyysvaatimusten muutoksilla on meneillään. Vastattavista tehtävistä nyt kuntarahotteinen ammattikorkeakoulutus turvakotitoiminta ollaan siirtämässä valtion vastuulle.

Suuri kysymys ovat verotulot ja siksi kuntien satsaukset elinkeinotoimintaan työpaikkojen luomiseksi on korostunut. Esimerkiksi kotikuntani Kotkan 19,3 % työttömyysluvuilla tehtävää riittää ja satsaukset kunnan osalta ovat olleet omien yhtiöiden investointien tukeminen ja toisaalta elinkeinoyhtiöiden apu yrityksille. Omien investointien käyttäminen elvytystoimina ei tunnu realistiselta, kun enemmänkin kaikki rakentaminen jäädytetään heikon talouden vuoksi. Suhtautuminen työttömiin on heilahdellut niin, että jossakin kohdin oli perusteltu huoli kuntien vakituisten työntekijöiden korvautumisesta työllistämistuella palkatuilla. Nyt työllistettävien määrät ovat murto-osa menneistä vuosista, mutta paine vastuuseen kasvaa. Ensi vuoden alusta kunta on vastuullinen toimija jo 300 päivän työttömyyden jälkeen aiemman 500 päivän sijaan. Samalla kun kuntien työntekijät ovat yhä vahvemmin mukana uusissa työvoiman palvelukeskuksissa. Kunnille tulee siis aiempaa suurempi vastuu miettiä, mitä näiden työllistämiseksi niin yksityiselle sektorille kuin kunnallekin kannattaa tehdä.