Yritysten toimintaedellytykset ovat viime aikoina olleet esillä julkisessa keskustelussa lähinnä erilaisten rahastomallien käytön osalta. Ongelma on kansantalouden kokonaisuuden eli kasvun, kannattavuuden ja työllisyyden edistämisen näkökulmasta kuitenkin hyvin moninainen. Toimintaedellytyksiä mietittäessä on peruskysymys vahvasti sidoksissa elinkeinojen ja teollisuuden sisäiseen rakennemuutokseen. Vahvasti vientivetoinen maa, jossa viennistä ovat vastanneet lähinnä parikymmentä suuryritystä sekä teollinen suuryrityspohja muutoinkin, ei ole ollut riippuvainen pelkästä pankkirahoituksesta kun taas kasvava pienen- ja keskisuuren sektorin teollisuus on. Myös eri toimialat ovat hyvin erilaisessa tilanteessa niin rahoituksen kuin muidenkin toimintaedellytysten osalta, joita parantavia toimia löytyy useita valtion budjetista; rakenteellisista uudistuksista ja yhteisöveron laskusta aina korjausrakentamisen vauhdittamiseen.

Tilanne ei juuri ole helpottumassa. Pankki- ja finanssikriisin jäljiltä pankkien vakuusvaatimukset tiukkenevat, vaikka korkotaso onkin pysynyt alhaisena. Samanaikaisesti viesti pankkimaailmasta on lähes päinvastainen kuin mikä on yritysten viesti rahoituksen saannin ongelmista. Pankkien mukaan rahoituksen hakeminen on ollut varsin vaimeaa ja 80 % luottohakemuksista saa positiivisen päätöksen. EKP: n kyselytutkimuksen mukaan suomalaisten pk-yritysten tiukka kilpailutilanne johtuu rahoitusongelmia enemmän kustannusten kasvusta ja heikosta kysynnästä.

Julkisen rahoituksen rooli on hyvin erilainen eri sektoreilla ja onkin perusteltua tehdä arviointia erilaisten rahoitusjärjestelmien toimivuudesta sekä sen pohjalta myös muutoksia. Muutoksien tulee kuitenkin olla hallittuja niin, että rahoittajan riski ei muodostu liian suureksi. Roolien on oltava selkeitä, jotta yritykset pysyvät muutosten mukana, tietäen mistä voi hakea mitäkin tukea. Nyt aloittavien yritysten pääomitus on keskittymässä Tekesiin. Finnvera tukee pk-sektoria ja kasvua hakevia yrityksiä yhdessä markkinaehtoisen rahoituksen kanssa yhä enemmän rahastojen kautta. Teollisuussijoituksen jo toimivan kasvurahaston rinnalle pääomitetaan uusi rahastojen rahasto, joka perustuu, kuten aiempikin, hyvään vipuvaikutukseen. Finnvera jatkaa myös yritysten vientirahoituksesta huolehtimisesta sekä myyjän että ostajan osalta ja ottaa käyttöön joukkovelkakirjamahdollisuuden.

Oma hankala kysymyksensä on se, miksi Suomea ei nähdä kiinnostavana investointi- ja sijoituskohteena. Viime viikolla julkaistun Invest in Finland -selvityksen mukaan maiden joukkoa, joista investointeja haetaan, olisi laajennettava. Olisiko investointirahoituksen hakua nykyistä paremmin tarkennettava myös alakohtaisesti? Raha on tiukalla ja voimavarat tulee kohdentaa oikein. Toisaalta luottamus osaamiseen ja laadukkaisiin tuotteisiin sekä uusiin innovaatioihin on toivottavasti myös tulevaisuudessa valttikortti, jolla houkutellaan ulkomaista rahoitusta.

Tutkimus- ja tuotekehitystyössä sekä innovaatioiden rahoituksessa Suomi sijoittuu kansainvälisissä vertailuissa hyvin eri tavoin. Kokonaispanoksissa olemme OECD-vertailussa kohtuullisella tasolla, mutta suoraan yrityksiin menevän tuen määrissä olemme puolivälin huonommalla puolella. Sijoituksia on tehty perustutkimukseen eli yliopistoihin, joiden kautta sen on ajateltu hyödyttävän useampia yrityksiä. Ongelmaksi näyttääkin nyt muodostuneen ideoiden tuotteistus ja vienti markkinoille, joka vaatii usein myös aikaa ja rahaa. Nyt monesti uudet innovaatiot myydään ulkomaille ennen kuin tiedetään, mikä olisi tulevaisuus muutaman vuoden päästä.

Toisaalta viime vuosina tulleet viestit suomalaisyritysten haluttomuudesta lähteä ulkomaille ovat onneksi hiljentyneet ja nyt satsauksia tehdään pk-yritysten kansainvälistymiseksi. On kuitenkin tarpeen ajatella myös tässä uudella tavalla. Ei niin, että teemme tuotteen myytäväksi, vaan että olemme yhä enemmän ulkomaisten yritysten yhteistyökumppaneina, jolloin pienemmätkin keksinnöt, osaratkaisut tai palvelut voivat olla vientituotteita. Tukena tässä ovat maailmalla Finnpron yksiköt sekä kokoajan muodostuva Team Finland -verkosto.

Tällä hetkellä valitettavasti valtiontalouden tiukkuuden vuoksi myös innovaatiorahoitus on tiukalla.  Toisaalta tilannetta heikentää myös tieto siitä, että yritysten omat satsaukset tutkimus- ja kehitystyöhön ovat laskeneet parissa vuodessa yli 900 miljoonaa. Vaikka suuren osan selittääkin Nokia, on huoli tulevaisuuden innovaatioista aiheellinen.

Erilaisia keinoja yritysten toimintaedellytysten parantamiseksi on tehty ja valmiutta niihin on varmasti yhä. Toivoa sopii, että keskustelussa ovat mukana kaikki muodot. pk-yritysten huolesta rahoituksen saantiin asiantuntija on tiivistänyt seuraavasti: Keskustelussa julkisen rahoituksen käytöstä on huomioitava, paljonko on järkeä jakaa rahoitusta yrityksille jotka voivat saada sitä markkinaehtoisesti tai toisaalta jo kannattamattomille yrityksille? Vai onko niin, että veroeurojen käyttö on perusteltua vain elinkelpoisille yrityksille jotka kärsivät väliaikaisesti rahoitusmarkkinapuutteesta?

Näin valtion kuin muidenkin toimijoiden on tärkeätä pysyä mahdollistajana. Ei pidä ryhtyä itse liian suurta riskiä ottavaksi toimijaksi tai pankiksi, vaan toimia vipuvaikutusten pohjana sekä käyttää mahdollisimman laajaa keinovalikoimaa erilaisten toimintaedellytysten luomisessa.