Yhteiskunnan kehittäminen yhä tasa-arvoisemmaksi kaikille sen kansalaisille, kaikilla sen sektoreilla, on ollut reilut 100 vuotta sosialidemokraattien vahva tahto ja on sitä yhä. Viime aikojen keskusteluissa on luotu mielikuvaa, jossa sosialidemokraatit yleisesti vastustaisivat asioita. Näin varmasti onkin jos kyse on palveluiden laadun heikentämisestä, maksujen nostamisesta, työntekijöiden aseman heikentämisestä tai yleisesti yhteiskunnan roolin vähentämisestä. Niissä asioissa, joissa luodaan koko yhteiskuntaa eteenpäin vieväksi jotakin uutta, ovat vastustajat olleet ja näyttävät olevan yhä porvaripuolueet. Vaikka sitten myöhemmin hekin ovat, tulosten näkymisen jälkeen, hyväksyneet ja tulleet tukemaan tehtyjä rakenteellisia uudistuksia. Yhteiskunnan kehittämisen on lähdettävä siitä, että huomioidaan erityisesti ne, jotka eivät muuten pärjää. Toisaalta vahvistetaan yhteiskuntaa työllään ylläpitävien asemaa kaikille yhteisellä pohjalla niin koulutuksessa, palveluissa kuin sosiaaliturvassa. Näin saadaan koko yhteiskunnasta tasapainoisempi ja luottamusta herättävämpi, kuin päätöksillä jotka eriyttävät ja jakavat esimerkiksi varallisuuden tai yhteiskunnallisen aseman mukaan. Suomen tulevaisuuden vuoksi ei ole myöskään järkevää, tai ei edes tulisi olla mahdollista, jättää osaa kansalaisista tietoisesti vähemmälle. Yhteiskunnan toimivuus ja luottamus siihen ovat arvoja, joiden eteen on tehtävä runsaasti työtä. Ehkä hyvinvointiyhteiskunta on luonut niin vahvan luottamuksen, että osa ihmisistä kuvittelee nykyisen mallin olevan vakaa pohja, eivätkä näe rajuja heikennysyrityksiä, jotka ovat sitä horjuttamassa.

Porvarit eli oikeistopuolueet ovat vastustaneet varsin laajasti yhteiskunnan tasa-arvoa lisääviä uudistuksia vuosikymmenten aikana. Näistä oikeiston vastustamista uudistuksista monet varmasti muistavat peruskoulun, lapsilisät, yleisen kansanterveysjärjestelmän, sosiaali- ja työttömyysturvan, opintukijärjestelmän, kolmikannan ym. Vaikkakin monista näistä nykyisin myös oikeisto on ollut tyytyväinen ja jopa ylpeä, sillä ovathan näistä uudistuksista hyötyneet laajasti kaikki. Tällä hetkellä tuntuu olevan hieman samankaltaista yleistä vastustamista. Vaikka se naamioidaankin usein taloudellisten reunaehtojen taakse, on useimmiten kyse arvovalinnoista yhteiskunnan kehittämisessä. Viime aikoina porvarit ovat vastustaneet oppivelvollisuuden jatkamista, jolla kaikki peruskoulun jälkeen saisivat koulutuspaikan, varhaiskasvatuksen laajentamista niin, että mahdollisimman moni lapsi olisi varhaiskasvatuksen piirissä, vanhuspalvelujen laadun turvaamista niin, että jokaisessa hoivalaitoksessa olisi riittävä määrä henkilöstöä, julkista vuokra-asuntotuotantoa, jotta kaikki tuet eivät valuisi gryndereille ja valtiovetoista elvyttämistä, vaihtoehtona yrityksille annettaville verohelpotuksille.

Työ yhteiskunnan kehittämiseksi jatkuu ja malli uudistetusta hyvinvointiyhteiskunnasta alkaa hahmottua. Siinä ovat vahvasti mukana niin oma osallisuus ja perhe, kuin muukin lähiyhteisö, mutta yhteiskunnalla tulee aina olemaan rooli tehtäessä kansalaisia koskevia päätöksiä, joissa näkyy kulloistenkin päätöksentekijöiden arvomaailmat.