Fennovoiman periaateluvan täydennys avasi ydinvoimakeskustelun kunnolla nyt ensimmäisen kerran tämän hallituksen aikana. Tilannetta hämmentää monen mielessä se, onko kyseessä uusi lupa, mutta on muistettava, että periaatepäätökset kahden uuden ydinvoimalan rakentamisesta tehtiin 2010. Muutosta on se, että laitoskoko on pienentynyt kolmanneksella ja laitetoimittaja on vaihtunut luvassa mainituista japanilaisesta tai ranskalaisesta venäläiseen. Myös omistuksessa on tapahtunut muutoksia, mutta hakija on yhä edelleen sama yhtiö, jossa kymmenillä suomalaisilla yrityksillä on yhteisomistuksessaan yli puolet yhtiöstä ja päätösvallasta. Oikeuskanslerin arvioinnin jälkeen toimintatapa on nyt sovittu niin, että luvan täydennys tulee ympäristöluvan päivityksen jälkeen hallituksen esityksenä eduskuntaan. Tämä oikeuskanslerin arvio tarvittiin siksi, että voimassaolevassa ydinenergialaissa ei ole erikseen pykäliä tämäntapaiseen tilanteeseen.

Vastaus kysymykseen miksi ydinvoimaa tarvitaan, on arvioitu yhteiskunnan kokonaisedun kannalta edellisellä hallituskaudella. Olemme halunneet, että Suomessa on monipuolinen sähköntuotanto, eli sähkön ja lämmön yhteistuotantona uusitutuvilla (vesi, tuuli ja metsähake ym.) sekä ydinvoimalla. Näillä keinoin on ajateltu taattavan varmaa ja kohtuuhintaista sähköä niin teollisuudelle kuin kotitalouksillekin. Olemme asettaneet tavoitteeksi sähkön omavaraisuuden, mutta tällä hetkellä tavoitteesta puuttuu noin 20 % ja esimerkiksi viime viikolla toimme sähköä suunnilleen kahden ydinvoimalan verran. Vaikka taloudessa on ollut taantuma, on yhä sähköistyvä maailma enemmänkin lisäämässä kuin vähentämässä kulutusta tulevaisuudessa. Kun vielä samalla on tiedossa, että Fortumin laitokset Loviisassa ovat käyttöikänsä päässä 2020-luvulla, on tuonnin lisäksi pystyttävä korvaamaan myös niiden tuotanto jollakin keinoin vaikka yksi voimala onkin valmistumassa. Muiden sähköntuotantomuotojen lisääminen tätä koko määrää ei ole helposti toteutettavissa, kun tiedämme että tuulivoiman lisääminen on ongelmissa kaavoituksen, tutka-, ääni-, ja välkevaikutusten vuoksi, vesivoimaa ei voida lisätä ilman altaiden rakentamista ja metsähake ja turve ovat tällä hetkellä hävinneet hinnassa kivihiilelle, jonka päästöistä ei tunnuta nyt ollenkaan kannettavan huolta. Aurinko- ym. mahdollisuuksista ei myöskään ainakaan lähitulevaisuudessa taida olla ratkaisua laajamittaiseen tuotantoon.

Verrattuna uusiutuvien energiamuotojen lisäämiseen on ydinvoimalainvestointi täysin omistajien vastuulla, kun taas uusiutuvat tarvitsevat useimmiten käynnistys- sekä tuotantotukea. Toisaalta tuuli- ja aurinkovoima tarvitsevat aina myös säätövoimaa, kun sähkön varastoimiseen ei ole keksitty vielä kannattavia menetelmiä. Toivomme ulkomaisia investointeja Suomeen ja Fennovoiman tapauksessa kyseessä on miljardien investointi, joka työllistää kymmeniä tuhansia. On totta, että ydinjätekysymys on yhä kesken nykyisen loppusijoitusluolan omistajien kanssa, mutta tarvittaessa on useita vuosia aikaa etsiä myös muita ratkaisuja.

Toivottavasti Euroopan tasoinen energiapolitiikka on tulevaisuudessa vähemmän poukkoilevaa, jotta suuret investoinnit voidaan ennakoida ja toteuttaa markkinaehtoisesti, ilman yhteiskunnan tukea, johon suuntaan on valitettavasti Euroopassa ollut merkkejä. Suomalaiset ovat toteuttaneet esimerkillisesti energiatehokkuutta, uusiutuvien käyttöä sekä päästövähennyksiä ja siksi luotan, että myös tulevaisuudessa näistä pidetään kiinni ja annetaan mahdollisuus päästöttömään sähköntuotantoon ydinvoimalla, jonka valvonnasta vastaa säteilyturvakeskus, kuulemani mukaan yksi maailman tiukimmista valvojista turvallisuuden osalta.