On eettinen kysymys, miten paljon yhteisesti kerätyistä verorahoista siirretään yksittäisten yritysten omistajien osinkojen kartuttamiseen. Onneksi asiasta on jo alettu pikkuhiljaa puhua, kun esimerkiksi viime kuntavaalien aikoihin tähän ei vielä oltu valmiita. Taustalla on ollut erheellisesti oletus, että yksityiset yritykset pystyvät tuottamaan palvelut julkista puolta edullisemmin ja laadukkaammin. Monesti uuden kehittämiseksi ja vertailukohteen saamiseksi samanlaiselle palvelulle, on yksityisen palvelun ottaminen julkisen rinnalle ollut perusteltua. Nyt julkaistun sosiaalibarometrin mukaan jo kolmasosa sosiaali- ja/tai terveyspalveluja ulkoistaneista kunnista on ottanut palvelut takaisin kunnan omaksi toiminnaksi. Syynä on useimmin kohonnut hinta, mutta myös laatukysymykset.

Julkisen sektorin tehtäviksi on laissa määrätty monia palveluita, joiden laadunvalvonnasta se samalla vastaa. Rahoitus näihin kerätään suoraan kuntaveroina ja valtionverojen kautta valtionosuuksina. Palveluiden toteuttamistapaa ei ole määritelty, mutta julkinen puoli eli useimmissa tapauksissa kunta, on aina vastuussa palvelun laadusta ja sen valvonnasta, vaikka joissakin tapauksissa tuottaja olisikin yritys tai kolmas sektori.

Kansainvälisissä vertailuissa vaikkapa OECD maiden kesken suomalainen julkinen palvelutuotanto terveydenhuollon järjestämisessä on tehokkainta, eli veronmaksajien osalta vähimmillä rahoilla saa eniten ja parempaa palvelua. Malli jossa yhteiskunnan vastuu on suuri, on mahdollisimman tasa-arvoinen ja saa luottamuksen ja oikeutuksen sen maksajilta veronmaksuhalukkuutena. Tämä heikkenee, jos tiedossa on, että osan julkisista palveluista tuottavat yritykset eivät maksa veroja tuskin lainkaan ja toisaalta tulouttavat tuoton esimerkiksi osinkoina ulkomaisille sijoittajille.

Julkisten palveluiden tuottamisella ei ole tavoitteena kerätä voittoja, vaikka toiminnat on tarkoituksenmukaista tehdä niin kustannustehokkaasti kuin mahdollista. Näin saadaan käytettäviä varoja muihin kohteisiin tai voidaan siirtyä matalampaan verotukseen. Nykyisillä kohoavilla kustannuksilla on kuitenkin enemmän tavoitteena paikallaan juoksu palveluiden laadukkaan järjestämisen ja työvoiman riittämisen turvaamiseksi.

Julkiselta taloudelta ei voi odottaa samoja tuottoja palvelutuotannossa, sillä lähtökohta on aivan toinen kun yritysten, joilla logiikka perustuu aina jonkinasteiseen riskiin markkinoiden mukaan. Tämä riskinotto ei ole mahdollista eikä toivottavaa julkisella puolella, jonka on joka tapauksessa huolehdittava palveluiden saannista ja kokonaisvastuusta ilman osaoptimointia. Tähän suuntaan on osin erilaisilla sisäisillä tilaaja- tuottajamalleilla yritetty mennä myös esimerkiksi kuntien sisällä. Kansalaisten tasa-arvoisuustavoite palveluissa velvoittaa kerättävien veroeurojen mahdollisimman kustannustehokkaan käytön täysimääräisesti palveluihin.