Osallistuin maaliskuun lopulla valtion äänivallan käyttäjänä Fortumin yhtiökokoukseen. Tuosta kokouksesta julkisuuteen näkyi lähinnä hallituspalkkioiden korottamatta jättämistä koskeva ratkaisu. Kokouksessa käsiteltiin kuitenkin myös yhtiön veronmaksua. Fortum on ollut viime aikoina julkisuudessa moniin eri Euroopan maihin perustamiensa rahoitusyhtiöiden, sekä Suomessa, Ruotsissa ja Belgiassa meneillään olevien vero-oikeudenkäyntien vuoksi.

Kokouksessa asian nosti esiin paikalle osakkeenomistajana tullut Metson entinen talousjohtaja, joka esitti, että hallitukselle ei myönnettäisi vastuuvapautta, ennen kuin se on aloittanut rahoitusyhtiöidensä purkamisen. Ehdotettu toimintatapa ei ollut tilanteessa oikea, eikä luultavasti olisi edes yhtiöoikeudellisesti ollut mahdollinen. Hyvin monimutkaisten veroasioiden riittävän syvällinen läpikäyminen yhtiökokouksessa ei ollut mahdollista. Itse aihe on silti tärkeä ja sen käsittelyä on syytä jatkaa.

Omistajaohjausyksiköstä lähetettiin viime lokakuussa valtion enemmistöomisteisille yhtiöille kirje, jossa niiden edellytettiin jatkossa raportoivan tulonsa ja maksamansa verot maittain. Verojalanjäljen raportoinnilla pyritään tekemään näkyväksi se, maksetaanko verot ja kertyykö tulos sinne missä toiminta on. Näin vähennetään riskiä aggressiivisesta verosuunnittelusta.

Raportoinnin yksityiskohtia koskien jätettiin yhtiöille paljon vastuuta. Verojalanjäljen raportointi oli useimmilla yhtiöillä käytössä ensimmäistä kertaa ja odotettavissa oli, ettei juttu mene kerralla täysin putkeen. Nyt kun raportteja on jonkun verran tullut, johtopäätökseni on, että ohjeistusta on syytä tarkentaa. Osa raporteista on liian suurpiirteisiä, jotta ne toteuttaisivat tavoitellun läpinäkyvyyden.

Mitä itse Fortumin verotukseen tulee, olen tutustunut jonkun verran yhtiön rahoitusjärjestelyihin. Kuvio on kaikkea muuta kuin yksinkertainen. Yhtäältä rahoitusyhtiöjärjestelyille on olemassa päteviä liiketoimintaan liittyviä perusteita. Toisaalta olisi naivia ajatella, ettei verotus ole millään tavalla vaikuttanut näiden rakenteiden syntymiseen.

Verosuunnittelussa liikutaan aina jossain määrin epäselvällä alueella. Kaikki vähänkään suuremmat yritykset suunnittelevat verotustaan. Toisaalta jossain kohti mennään sitten aggressiivisen verosuunnittelun puolelle. Vaikka se olisi edelleen laillista, hyväksyttävänä sitä ei voida pitää. Ei varsinkaan valtionyhtiöiltä.

Raja hyväksyttävän ja aggressiivisen verosuunnittelun välillä on veteen piirretty ja liikkuu yhteiskunnan yleisten arvojen mukana. Se mikä oli normaali toimintatapa 10 vuotta sitten, ei välttämättä ole enää hyväksyttävää tänä päivänä. Ne rakenteet, joista aika on ajanut ohi, on syytä purkaa. Erityisesti valtionyhtiöiden voidaan odottaa olevan tässä etujoukossa.

Vastaako Fortumin toiminta veroasioissa sitä, mitä siltä on oikeus odottaa? Mielestäni on yhtiön velvollisuus vakuuttaa sen sidosryhmät siitä, että yhtiön verotoiminta on eettisesti kestävällä pohjalla. Mitä monimutkaisemmista järjestelyistä on kyse, sitä suurempaa läpinäkyvyyttä ja vaivannäköä yhtiöltä vaaditaan siinä, että se osoittaa niiden olevan hyväksyttäviä. Tämä ei ole nyt täysin onnistunut.