Hallituksen puolivälitarkasteluun ja seuraavan kahden vuoden valtiontalouden kehysraamin valmisteluun on liittynyt paljon puhetta veroista. Viime kerralla suurinta keskustelua käytiin leikkauslistoista. Nyt kuitenkin maailman ja Euroopan talouden hoidossa on huomattu, että pelkillä leikkauksilla ei taloutta saada kasvun tielle, ja samalla ovat leikkauslistapuheet hiljentyneet myös täällä. Toisena vaikuttaa tietenkin jo hallitusohjelmassa tehty 50/50 sopimus, jonka mukaan tuloja ja menoja on säädettävä samassa suhteessa sopeutustoimia tehtäessä. Tästä ehkä jotkut olisivat olleet valmiita luopumaan, mutta ainakin sosialidemokraattien mielestä linja on ollut ja on perusteltu ja kestävä.

Suurempi huoli on tällä hetkellä tulojen lisäysmalli. Siitä ainoana keinona tähän mennessä on heitetty valtion omaisuuden myynti, jolla ei kuitenkaan pitkälle päästä, vaikka se väliaikaisesti voisikin tuntua hyvältä. Kasvun edellytyksistä on kovin erilaisia näkemyksiä ja laskelmia. Päästäksemme velkaantumisen kääntämiseen tällä hallituskaudella tarvitaan siis myös lisää verotuloja, samassa suhteessa kuin tehdään leikkauksia.

Nyt ovat olleet liikkeellä omasta mielestään Suomen tulevaisuudesta ja erityisesti taloudesta vastuulliset tahot, eikä silti yhtään esitystä verotulojen lisäämiseksi ole tehty. Sitä vastoin on esitetty erisuuruista yhteisöveron alennusta, tuloveron alennusta, patenttijärjestelmän verovapautta, verottomien osinkojen määrän kasvattamista, Viron veromallia, perintö- ja lahjaveron poistamista ym.  Samalla kun juuri vuoden alusta voimaan tulleet verohelpotukset eivät olekaan toimivia kasvun ja työllisyyden kannalta.

Kehysriihi tulee ja kokonaisuus kootaan oikeasti vastuullisten puolueiden toimesta. Toivottavasti siihen saadaan liittää myös työmarkkinaratkaisu. Kasvulle on luotava mahdollisuuksia, mutta samalla on huolehdittava myös yhteiskunnan toimimisesta ja palveluista.