Verotuksella on pääosin yksi tehtävä eli julkisten palveluiden rahoitus. Tästä syystä ollaan poliittisesti jakauduttu vahvasti kahtia; niihin jotka haluavat vähemmän veroja niin, että ihmiset itse kustantavat kaikki palvelunsa, ja niihin, joiden mielestä verotuloja keräävillä valtiolla ja kunnilla tulee olla merkittävä rooli palveluiden tuottamisessa. Suuri osa kansalaisista vastaa yhä edelleen mielipidetiedusteluihin olevansa valmiit maksamaan jopa hieman enemmän veroja, jos saavat vastineeksi laadukkaita palveluita. Muihin Pohjoismaihin verrattuna Suomen kokonaisverotus on muutaman prosentin alhaisempi, joka osin selittää julkisen talouden hankaluuksia. Kriittisimmin verotukseen ovat suhtautuneet yritykset, joiden osalta tällä hallituskaudella on tehty mm. mittavat yhteisöveron alennukset. Nyt on perusteltua odottaa dynaamisina vaikutuksina yritysten satsaavan niin työntekijöihin kuin investointeihinkin, eli verotulojen lisääntymiseen tätä kautta. VATT:n mukaan yhteisöveron alennuksen maksavat aina kuluttajat. Verotukselle on haettu myös monia muita tehtäviä ja perusteita; ostokäyttäytymisen muutokset, terveysvaikutukset, ympäristönsuojelu ym. joita on myös hyvä käydä läpi.

VATT julkaisi toukokuussa verotuksen periaatteista hyvän keskustelupohjan, joka valitettavasti meinasi täysin hukkua lähes samanaikaisesti julkaistuun VM:n esitykseen kaikkien arvonlisäverokantojen yhtenäistämisestä 22 prosenttiin. Raportin pääasiallisena viestinä on, että ”Paremmalla veropolitiikalla kaikkien hyvinvointi kasvaa”. Tähän on helppo yhtyä ja jatkaa yleisperiaatteella verotuksen neutraalisuudesta ja verojen maksamisesta veronmaksukyvyn mukaan. VATT:n mukaan on päätettävä linja siitä, kuinka paljon tulonjakovaikutuksista halutaan tasata verotuksella vai kuinka paljon käyttää suoria tulonsiirtoja. Esitys esimerkiksi työtulovähennyksen kohdentamisesta erityisesti pienituloisille olisi yksi näistä, joka lisäsi parhaiten ostovoimaa ja kannustaisi samalla työntekoon nykyistä paremmin. Samoin tekisi kunnallisveron ansiotulovähennyksen ja työtulovähennyksen korotusesitys. Sitä vastoin tuloverotuksen alennus ei tuo lisää verotuloja valtiolle, jos ja kun työntekijöiden määrä ei kasva samassa suhteessa.

Asumisen kustannus, joka on suurin yksittäinen menoerä, voisi toimia nykyistä tasa-arvoisemmin esityksellä pienituloisempien kevyemmällä verokohtelulla omistusasumisessa ja verovähennysoikeuden vähentämisellä, sekä vuokra-asumisen verotuksen keventämisellä, joka tällä hetkellä on korkeampi kuin omistusasumisessa.

Kiistanalainen arvonlisävero, jossa yksi peruste tason yhtenäistämiseen on hallinnollinen taakka, joka helpottuisi yhden prosentin mallissa, ei lämmitä juurikaan kuluttajia. Arvonlisävero on tasavero, joka kohtelee pienituloisimpia suhteessa voimakkaammin, vaikka esim. ruoan merkitys eri kuluttajaryhmien välillä on tilastojen mukaan tasoittunut viime vuosikymmeninä. Vaikka verotuksen suorat vaikutukset terveyskäyttäytymiseen ovat heikosti osoitettavissa, on ainakin alkoholin ja tupakan osalta mielikuvavaikutus ja toisaalta verotulokertymä valtiolle merkittäviä.

Yksi huomattava verotuksen muoto on osinkoverotus ja siinä erityisesti viime vuosina lisääntynyt palkkatulon muuntaminen pääomatuloksi. Kehysriihessä tehdyt linjaukset osinkoverotuksen osalta ovat vielä tarkentamatta ja nyt onkin tarkasti katsottava aiemmilla kausilla syntyneet ongelmakohdat tasapuolisessa veronmaksussa. Pitää tarkistaa myös tilastoista, miten tulo- ja palkkaerojen muodostumisessa vaikuttavat tähän mennessä verovapaat tulot ja tulojen siirtäminen maksettavaksi holdingyhtiöiden kautta. Periaate tulisi olla, tai on tälläkin hetkellä, että vaikka palkka maksettaisiin osinkoina, on siitä maksettava palkkatulon mukainen vero. Näin ei nyt monessakaan tapauksessa tapahdu vaan veroja vältetään usein myös koko perheen osalta siirtämällä tuloja erikseen perustettuun yritykseen. Tuloverotusta voidaan näiltä osin seurata verohallinnossa, jos työnantajien ilmoitukset maksetuista palkoista/osingoista tehdään työntekijäkohtaisesti.

Verotus on laaja kokonaisuus ja siksi siinä yksittäin tehtävät muutokset on aina katsottava suhteessa muihin veroihin, tulonsiirtoihin ja palkkoihin. Yritysten ja yksittäisten kuluttajien päätöksenteon pohjaksi ennakoitavuus verotuksessa on erittäin merkittävä ja siksi on vältettävä liian nopeita päätöksiä suuntaan tai toiseen. Samalla tärkeimpänä tehtävänä verotuksen uudistamisessa tulee olla kansalaisten tasapuolisen kohtelun ja valtion tulojen turvaaminen.