Arvoisa vappua viettävä väki, hyvät toverit

Vappu on kansanjuhla, joka kuuluu kaikille. Vappu on työn juhla. Meistä jokainen on työläinen.
Tänä vuonna juhlimme vappua mielenkiintoisessa taitekohdassa, kun eduskuntavaalit on käyty ja uuden hallituksen muodostaminen on kesken. Työ on keskeinen teema myös tulevan hallituksen agendalla. Suomalaisen yhteiskunnan vakavin ongelma on tällä hetkellä työttömyys.

Työttömyys koskettaa tällä hetkellä suoraan 350 000 suomalaista ja välillisesti, perheiden ja läheisten kautta lähes jokaista suomalaista. Työttömyys on aina ihmisen kokoinen kriisi. Työttömyys merkitsee paljon muuta kuin pelkästään ansiotyön ja elannon puuttumista. Kun elämästä puuttuu työ, siitä puuttuu usein samalla iso osa muutakin elämää. Myös työn menettämisen pelko on osa monen suomalaisen elämää tällä hetkellä; yt-neuvotteluiden ja irtisanomisten uhka leijuu liian monen työpaikan yllä. Jatkuva epävarmuus stressaa ihmisiä; moni uupuu työssään.
Työttömyys on, paitsi inhimillinen tragedia, ennen kaikkea uhka suomalaiselle hyvinvointivaltiolle. Tulevan vaalikauden tärkein tehtävä on purkaa työttömyyttä ja sen syitä sekä nostaa työllisyysastetta. Kaikkien voimavarat tarvitaan käyttöön – jokaisella työkykyisellä ja -haluisella on oikeus työhön. Jokaisen ihmisen täytyy saada antaa oma panoksensa.

Suurin haaste työttömyydessä on työttömyysjaksojen pitkittyminen. Yhä useammalla työttömyyteen joutuvalla on vaikeuksia päästä takaisin työmarkkinoille. Istuvan hallituksen toimet ovat kuitenkin mahdollistaneet ennätyksellisen 130 000 ihmisen pääsyn koulutukseen, tuettuun työhön tai muuhun aktiivitoimeen. Tukea ja toimia tarvitaan edelleen; samat ratkaisut eivät auta kaikkien työttömien tilannetta. Nuorisotakuu on ollut tärkeä työkalu estää nuorten työttömyyden pitkittymistä ja sitä on syytä tulevalla vaalikaudella jatkaa. On tärkeää tukea nuorten henkilökohtaista koulutus- ja työllistymispolkua ja estää syrjäytyminen heti alkuunsa.
Tukea työn syrjässä pysymiseen ja osaamisen vankistamiseen tarvitaan edelleen. Työllisyysmäärärahoista ei ole varaa tinkiä, koska työttömyys maksaa moninkertaisesti niin inhimillisissä, kuin rahallisissa kustannuksissa mitattuna. Kyse on ihmisten toimeentulosta ja kiinnittymisestä yhteiskuntaan.

Arvoisat kuulijat,

Poliittinen työväenliike ja ammattiyhdistysliike ovat kautta aikojen muodostaneet todellisen ja samalla rakentavan vastavoiman markkinatalouden inhimillistämiseksi. Palkansaajien turvaksi rakennetut työelämän lait, eläke- ja työttömyysturva sekä valtakunnalliset työehtosopimukset eivät ole tulleet ilmaiseksi, vaan ne on jouduttu kamppailemaan pääosin neuvotellen ja sopien. Toivottavasti tuleva hallitus muistaa, että suomalaisen työelämän lainalaisuudet ja luottamus työntekijöiden ja työnantajien kesken on rakennettu sopimalla, yhteistyöllä ja luottamusta vaalien.

Nykytilanteeseen päästäksemme on kuljettu pitkä matka, mutta ei pidä unohtaa sitä, että maailma muuttuu eivätkä aiemmat, merkitykselliset saavutuksetkaan aina riitä vastaamaan nykyajan haasteisiin. Nykypäivän työ on yhä useammin pätkä-, silppu-, määräaikais- tai nollasopimustyötä tai pakkoyrittäjyyttä. Erityisesti palvelu- ja luovilla aloilla, jotka työllistävät yhä suuremman joukon suomalaisia, on paljon itsensä työllistäjiä, freelancereita ja pätkätyöläisiä.

Nykypäivän työläisen voi olla vaikea samaistua ammattiyhdistysliikkeen joukkovoimaan ja menneisyydessä hankittuihin saavutuksiin, jos oma arki on jatkuvaa, yksinäistä taistelua, jotta selviää taas seuraavaan palkkapäivään.
Me emme saa jättää ketään yksin, vaan jokaisen työtä tekevän suomalaisen elämään on saatava tunne siitä, että omaa työtä arvostetaan ja työltä jää voimia ja tilaa myös muulle elämälle. Kenenkään ei pidä joutua kamppailemaan yksin nollasopimusten ja pätkätöiden viidakossa. Muuttunut työelämä ei saa olla este perheen perustamiselle tai työn ja perhe-elämän yhdistämiselle.

Jotta Suomi saadaan pysymään liikkeessä ja talouden rattaat pyörimässä, tarvitaan vahvaa yhteistyön henkeä. Uuden hallituksen on viisasta ottaa työmarkkinajärjestöt tiiviisti mukaan kestävän tulevaisuuden rakentamiseen. Kattava kasvu- ja työllisyyssopimus odottaa jatkoaan. Myös työmarkkinajärjestöjen yhdessä sopima eläkeratkaisu on hyvänä pohjana seuraaville päätöksille. Nyt tarvitaan yhteishenkeä ja keskinäistä luottamusta.
Luottamus, tasa-arvo ja oikeudenmukaisuus ovat niitä arvoja, joita suomalaiset arvostavat myös työelämässä. Oikeudenmukaisuuden tulee näkyä niin palkassa kuin keskinäisessä kunnioituksessa työpaikoilla. Palkkio hyvästä tuloksesta kuuluu kaikille, ei vain johtajille. Johtajien kohtuuttomat palkitsemiset ovat vastoin suomalaisten oikeudenmukaisuuskäsitystä. Monet kansainväliset selvitykset ovat osoittaneet, että kohtuullisina pysyvät tuloerot luovat pohjaa toimivalle yhteiskunnalle ja myös kilpailukyvylle. Tätä vahvuutta Suomella ei ole varaa hukata. Poliittisilla päättäjillä on suuri vastuu varmistaa, että kaikki suomalaiset voivat kokea elävänsä yhteiskunnassa, jossa työn tuloksista palkitaan oikeudenmukaisesti. Oikeudenmukaisuus on yhteiskuntarauhan edellytys.

Arvoisat kuulijat,

Eduskuntavaalien myötä poliittinen keskustelu on keskittynyt pitkälti Suomeen ja Suomen haasteisiin, mutta tässä ajassa meidän on syytä kääntää katseet myös maailmalle. Vaalien aikaan saimme kuulla murheellisia uutisia jälleen Välimerellä hukkuneista pakolaisista.

Eurooppaan pakenevia pakolaisia on kuollut tänä vuonna Välimerellä jo yli 1700. Määrä on 30-kertainen viime vuoden vastaavaan ajanjaksoon verrattuna. Välimeren pakolaistilanne vaati EU:lta nyt systemaattista ja tehokasta toimintaa. Toimenpiteitä tarvitaan pakolaisuuden syiden vähentämiseksi pohjoisen Afrikan alueelta. Tarvitaan sosiaalista ja taloudellista kehitystä alueen väestölle, joka voi tuoda myös hyvinvoinnin luomaa vakautta. Pakolaisongelmassa on kyse toivottomuudesta. Kun ihmisellä ei ole mitään tulevaisuudennäkymiä eikä toivoa paremmasta, epätoivoinen, vaarallinen (ja usein kallis) venematka Välimeren yli on viimeinen oljenkorsi. Emme saa sulkea silmiämme, vaan on haettava pitkäjänteisiä ratkaisuja pakolaistilanteeseen. Rajat kiinni ja silmät kiinni-ajattelu olisi tuhoisaa.
Maailman tilanne on epävarma ja monessa kolkassa vallitsee pitkittynyt kriisi. Viime vuonna humanitaarisen avun tarpeet olivat suuremmat, kuin koskaan aiemmin. Eikä suunta näytä nopeasti muuttuvan. Ukrainan kriisi, Syyrian tilanne, Israel ja Palestiina, Etelä-Sudan, ebola-epidemia ja viimeisimpänä Nepalin maanjäristys ovat muun muassa kasvattaneet humanitaarisen avun tarpeita. Kaikesta huolimatta Suomella on mahdollisuus ja velvollisuus tarjota sekä rahallista apua että asiantuntija-apua maailman kriiseihin.

Vaikka maailman tilanne näyttää synkältä humanitaarisen avun kautta tarkasteltuna, tänä vuonna tapahtuu kansainvälisessä politiikassa myös paljon positiivista.
Tätä vuotta voi hyvällä syyllä kutsua kehityspolitiikan supervuodeksi. Olemme monella tavalla taitekohdassa.
Kolme suurta, kansainvälistä kokousta rytmittävät kuluvaa vuotta. Heinäkuussa neuvotellaan kehitysrahoituksesta Addis Abebassa, syyskuussa kestävän kehityksen tavoitteista New Yorkissa ja joulukuussa kaikkia maita oikeudellisesti sitovasta ilmastosopimuksesta Pariisissa. Kaikki kolme kokousta nivoutuvat myös tiukasti yhteen.

Lähtökohta uusissa tavoitteissa on erilainen, kuin vuosituhattavoitteissa. Uudet kestävän kehityksen tavoitteet koskettavat kaikkia maita, kun vuosituhattavoitteet koskettivat vain kehitysmaita.

Meidän on omaksuttava aivan uudenlainen ajattelutapa. Ihmiskunnalla ei ole enää varaa sivuuttaa kestävää kehitystä. Nyt on luotava yhteinen rintama ja kaikilla on oltava sama päämäärä; yhteinen puhdas maapallo, jonka resurssit jaetaan reilulla tavalla – reilulla tavalla maapallon nykyisen väestön kesken, ja reilulla tavalla suhteessa tuleviin sukupolviin.

Tänä vuonna tehtävät linjaukset tulevat osoittamaan, millaisen maailman haluamme jättää tuleville sukupolville. On sanottu, että olemme ensimmäinen sukupolvi, joka voi lopettaa köyhyyden ja viimeinen sukupolvi, joka voi vaikuttaa ilmastonmuutokseen. Olen tyytyväinen, että hallitusohjelmaa pohjustavissa kysymyksissä nostettiin esille kestävän kehityksen ja kunnianhimoisen ilmastosopimuksen aikaansaamisen.

Suomella on tähän myös paljon relevanttia osaamista; esimerkiksi energiantuotannon, puhtaan veden ja sanitaation sekä infrastruktuurin osalta.

Tämä osaaminen on saatava yhä paremmin hyödyksi kehittyviin maihin, alueille, joilla väestönkasvu ja kaupungistuminen ovat nopeita. 93 % kaupungistumisesta tapahtuu tällä hetkellä kehitysmaissa. Lisäksi monessa kehitysmaassa on voimakas talouskasvu. Maailman kymmenen nopeimmin kasvavan talouden joukossa oli vuonna 2014 kuusi Afrikan maata.
Suomi voi ammentaa osaamistaan siten, että tulevaisuuden nousevien talouksien kasvu ja kehitys eivät tapahdu ympäristön kannalta yhtä kuormittavalla tavalla, kuin omamme aikanaan. Eikä siinä ole mitään väärää, että samalla myös Suomi hyötyy osaamisen viennistä. Vientivetoinen kasvu syntyy uusista maista, tuotteista ja toimialoista.

Arvoisat kuulijat,

Työ on asia, joka puhuttaa – meillä ja maailmalla. Kehitysministerin pestissä olen saanut pohtia työn merkitystä sekä kotimaan että kehittyvien maiden näkökulmasta. Kaikkialla maailmassa ihmiset haluavat ensisijaisesti tulla omalla työllään toimeen. Kestävä hyvinvointi syntyy työstä. Työn tulosten täytyy hyödyttää siellä, missä työ tehdään.

On myös suomalaisten työntekijöiden etu, että ammattimiehen arvostus on kohdallaan niin meillä, kuin maailmalla. Työpaikat eivät karkaa halvan tuotannon maihin, jos halvan tuotannon maita ei enää ole. Suomi tukee kehitysyhteistyöllä monin tavoin ihmisarvoisten työpaikkojen syntyä, työelämän pelisääntöjen kehittämistä ja ammatillista järjestäytymistä kehitysmaissa.

Kehitysmaissa on tulossa työikäisiksi suurempia ikäluokkia, kuin koskaan aikaisemmin ihmiskunnan historiassa. Jo nyt työmarkkinoille tulee vuosittain 40 miljoona työikäistä enemmän, kuin työmarkkinoilta poistuu. On ihmiskunnalle todellinen kohtalonkysymys, miten tulevat, suuret ikäluokat työllistyvät, millaiseksi työelämä ja sen pelisäännöt muodostuvat ja, kuinka oikeudenmukaisesti työn tulokset jaetaan kehittyvissä maissa. Kannettu vesi ei kaivossa pysy, siksi kehitysyhteistyön keinoin on panostettava yhteiskunnan kehittämiseen tavoin, jotka saavat aikaan pysyviä edistysaskeleita; kuten työpaikkoja ja veronkantokykyä.

Vielä lopuksi ajankohtaiseen asiaan eli kysymykseen hallitusvastuuseen vai oppositioon. Vaalituloksen ja puolueiden välisen asetelman vuoksi tilanne jakaa mielipiteitä, ymmärrettävästi. Vastauksissa neuvottelujen vetäjälle olemme vastanneet omien vaaliohjelmalinjausten pohjalta. Tässä viimeinen kysymys oli ”onko sdp valmis osallistumaan hallitukseen ja sitoutumaan siihen?”. Vastasimme että SDP on valmis hallitusvastuuseen Juha Sipilän johtamassa enemmistöhallituksessa. SDP:llä ei ole erityisiä ennalta määriteltyjä kynnyskysymyksiä vaan hallitusohjelman kokonaisuus ratkaisee, voiko SDP osallistua hallitustyöhön. Pidämme kuitenkin välttämättömänä, että myös uusi hallitus edellisen hallituksen tavoin sitoutuu suomalaista yhteiskuntaa uhkaavan eriarvoisuuden vähentämiseen ja että se arvioi kaikkia toimiaan myös tämän tavoitteen valossa. Lisäksi SDP edellyttää, että hallitusohjelmassa linjataan erityisesti työelämän kehittämiseen sekä tasa-arvon vahvistamiseen liittyviä elementtejä. Tämän lisäksi hallituksen tulee sitoutua kolmikantaiseen yhteistyöhön.

Haluan toivottaa teille kaikille iloista vappua!