Valvontaa, vastuuta ja ohjausta

Viime kauden porvarihallitus teki silloisen ministerin johdolla linjauksen valtio-omisteisten pörssiyhtiöiden hallintoneuvostojen lakkauttamisesta. Keskustelua asiasta käytiin tuolloin kiivaasti niin eduskunnassa kuin mediassakin, mutta vähitellen äänet hiipuivat.

Nyt asia on taas ajankohtainen ja aihe nousi esiin myös eduskunnan ajankohtaiskeskustelussa omistajapolitiikasta keskiviikkona. Myös Helsingin Sanomat uutisoi aiheen Teija Sutisen toimesta (HS 21.11.2013).

Toimittaja Sutinen ei tunnu pitävän hallintoneuvostoja merkityksellisinä, ja kirjoittaakin ”Niissä istui paljon kansanedustajia ja muita sidosryhmien edustajia, jotka pari kertaa vuodessa saivat illallisen lisäksi ajankohtaiskatsauksen yhtiön tilanteesta.”

Viime hallituskaudella keskusteltiin vilkkaasti hallintoneuvostojen palkkioista, ja sen keskustelun myötä unholaan jäi tyystin se, mikä oli hallintoneuvostojen rooli ja merkitys. Kehitettävää oli varmasti kaikkien mielestä, mutta kaikkea entistä ei aina kannata täysin hylätä, kuten nyt olemme saaneet havaita.

Edellinen hallitus sai tahtonsa läpi, ja sen myötä yhteiskunnallinen valvonta on huolestuttavalla tavalla laskenut. On tietysti eri asia valvonnan osalta, onko kyseessä täysin vai osin valtio-omisteinen yritys, mutta aina omistettaessa on kyseessä omistajan intressit. Hallintoneuvostoilla on ollut rooli keskusteluissa mm. johdon palkkioista, työntekijöiden kohtelusta ja henkilöstön asemasta, yhtiön kehittämisajatusten lisäksi. Tehtävä on mahdollista olla myös aiempaa laajempi jos niin halutaan.

Oma arvo on myös kansanedustajien tiedon saamisella eri yhtiöistä, kun valtio-omistukset ovat arvoltaan yhteensä noin 25 miljardia ja siitä tuloutus osinkoina vuosittain budjettiin on yli miljardi euroa. Jo tästä syystä olisi suotavaa, että kansanedustajilla olisi tarvittava informaatio valtion omistuksista, ja että vaikutusmahdollisuus ja valvonta säilyisivät eduskunnalla – ei pelkästään pienessä piirissä yhtiön johdolla. Esitys vuosittaisesta keskustelusta eduskunnan suuressa salissa on myös kannatettava ajatus, jossa hahmotetaan omistuksen kokonaisuutta.

Myös henkilöstön osallistumisesta yhtiön hallintoon on esimerkiksi Saksassa pitkä kokemus sekä hallituksen että hallintoneuvoston jäseninä. Ja ainakaan näin kauempaa katsoen asia ei ole haitannut yritysten menestymistä, vaan pikemminkin päinvastoin. Suomessa tunnutaan uskovan ajatukseen, jossa yksityiset sijoittajat eivät lähde mukaan yhtiöön jossa on valtio, jolla myös oma intressi. Olisi mielenkiintoista nähdä kansainvälisiä tutkimuksia asiasta, siitä miten valtion osaomistus todellisuudessa vaikuttaa yhtiöiden tuloksiin.

Viime aikoina on keskusteltu myös valtion sijoitusyhtiö Solidiumin ohjauksesta. Solidium oli aikanaan myös edellisen hallituksen luomus.  On toki kannatettavaa, että on yksi yhtiö hallinnoimassa pienempiä omistusosuuksia. Nyt viimeistään Talvivaaran tapauksen myötä on ehkä laajemminkin tullut esille ajatus, jota demarit ovat nostaneet keskusteluun jo aiemmin, että on luotava yhtiöön poliittisen ohjauksen malli sijoitus- tai hallintoneuvoston muodossa. Yhtiöllä on kyllä hallitus, mutta valtion kautta tuleva ohjaus on vain yhden ministerin käsissä.  On myös syytä suorittaa Solidiumin roolin tarkentamista ja arviointia siitä millaisia yrityksiä yhtiöön halutaan. Samoin tulee pohtia halutaanko vain osinkotuottoja vai olisiko sijoituksilla oltava myös työllisyyttä ja uusia toimialoja tukevia tavoitteita.

Nyt tuntuma on se, että on “hyvien yhtiöiden hallitusten” ansiota kun kaikki menee hyvin, mutta kun menee huonosti, on valtion tultava hätiin ja otettava vastuuta yhtiön tekemisistä.

 

 

 

 

Kommentit

Jätä kommentti