Valon ensimmäiseen viralliseen kokoukseen mennessä siinä on jäseniä yhteensä 42, joista aluejärjestöjä 14 ja lisäksi 2 yhteisöjäsentä. Tahtotila kolmen järjestön yhdistämiseen oli vahva, sillä tarvetta on saada yksi valtakunnallinen edunvalvoja ja toisaalta kolmen yhdistyvän järjestön jäsenet olivat pitkälti samoja. Tavoitteena oli myös keventää hallintoa, joka onkin jo toteutunut, kun työntekijämäärä on nyt 51 kun se vuodenvaihteessa oli kolmen järjestön yhteismääränä 77. Tehty muutos organisoinnissa on vienyt paljon resursseja alkuvuodesta.

Tilanne, jossa nyt ollaan, on monen asian kompromissi, kun on yritetty yhdistää erilaisia tarpeita ja tahtotiloja niin strategian painopisteissä eli tekemisissä kuin säännöissä ym. reunaehdoissa. Keskustelua on ollut, mutta sitä olisi voinut olla vieläkin enemmän myös ääneen, eli julkista ja kriittistäkin puhetta, jotta yhteinen tahtotila olisi tullut selkeästi esille. Nyt on kommentointeja käyty erilaisissa ryhmissä ja yhteisen tahtotilan määrittely, millaiseen toimintaan VALOn olisi keskityttävä ja millaisella arvopohjalla toimittava, on jäänyt hieman ”raakileeksi”. Kansalaisjärjestötyössä vaaditaan yleisesti laajaa ja jopa kriittistäkin keskustelua, jotta suuri osa epäilyistä saadaan poistettua ja kulmat hiottua. Monella järjestöllä on yhä tutkaileva ote VALOn jäsenyyteen, koskapa siitä on puhuttu lajiliittojen- tai alueiden järjestönä, riippuen keneltä kysyy, mutta sitä vastoin kuntourheilujärjestö -nimitystä ei ole kuulunut.

Tarve yhteiseen edunvalvontaan on kasvanut viime aikoina. Huolta on liikunnan suhteesta muihin sektoreihin, etenkin heikentyvässä yleisessä taloustilanteessa valtio- sekä kuntatasolla. Toisena on yksityisten rahapeliyhtiöiden hämmentäminen nykyisen rahapelijärjestelmän murtamiseksi. Liikunnan ja urheilun 150 miljoonan euron rahoituksesta vain 100 000 euroa on valtion budjetista ja loput OKM kautta jaettua Veikkauksen tuottoa. Tähän horjuttamiseen ovat valitettavasti osallistuneet myös jotkut urheilijat sekä lajiliitot.

Jotta VALOlla voisi olla entistä enemmän jäseniä ja valtaa järjestöjen yhteisenä äänitorvena, on sen saatava koottua luottamusta toiminnallaan. Yhteisen tahtotilan saavuttamiseksi tarvitaan runsaasti ymmärrystä erilaisista tarpeista ja taustoista sekä mahdollisuutta käydä niitä läpi. Pelkkä muutos muutoksen vuoksi ei riitä vastaukseksi. Nyt avainasemassa ovat jo sisällä olevat jäsenet, sillä tähän mennessä linjaa on ohjannut hallitus, joka on toiminut lähinnä käytännön asioiden ”toimitusministeriönä”. Nykyiset jäsenet tulevat siis linjauksillaan päättämään tuleeko VALOsta laaja-alainen liikunnan ja urheilun kattojärjestö vai jotakin muuta. Tietenkin vielä ulkopuolella olevat järjestöt on hyvä saada yhteiseen keskusteluun mukaan, mutta nyt on aika ottaa laajasti vastuuta yhteisestä tekemisestä.