Perjantaina äänestetään Suomen hallituksen luottamuksesta kysyjänä perussuomalaiset, ilman oppositiotovereidensa keskustalaisten tukea. Välikysymys on nyt yhdeksäs tällä hallituskaudella joten, onkohan niin että opposition tavoitteena on saavuttaa välikysymysten Suomen ennätys.

Kuntauudistuksen kuvaksi ovat julkisuudessa pelkistyneet kuntarajat, kuntien lukumäärä ja eräänlaiset ”karttaharjoitukset” kuntarakenteesta. Tästä ei ole kyse – ei myöskään säästöistä vaan kyse on palveluiden ja kuntalaisten arjen turvaamisesta.

Uudistuksessa ei ole kyse mistään ylhäältä valtion päästä käsin piirretyistä kuntakartoista tai kuntien pakkoliitoksista, vaikka näin oppositio haluaa asiaa markkinoida. SDP on korostanut, ettei missään nimessä hyväksy kuntien pakkoliitoksia. Tämä siitä yksinkertaisesta syystä, että pakolla ei vain synny mitään hyvää tai kestävää.

Kuntauudistuksen ajatus on, että etsitään mallit, millä voidaan turvata julkiset palvelut tulevaisuudessakin. Tällöin ihmiset pääsisivät terveyskeskuslääkärille, vanhustenpalvelut toimisivat ja kaikki lapset saisivat koulussa hyvän opetuksen asuinpaikasta tai vanhempien rahapussin paksuudesta riippumatta. Jo nyt näissä asioissa on parantamisen varaa, ja paineita on, että ellei mitään tehdä, tulevaisuudessa tilanne heikkenee. Palveluja on parannettava, eikä niiden saa antaa rapistua.

Pallo on nyt kuntalaisilla, myös Kymessä, kun kuukauden kuluttua vaaleissa valitaan Suomelle suuntaa. Kuntalähtöisesti on katsottava, millaiset ratkaisumallit ovat parhaimpia ja lähdettävä toteuttamaan niitä kuntauudistuksen hengessä niin, että syntyy vahvoja peruskuntia, ei niinkään monimutkaisia hallintorakenteita, jotka itsessään syövät jo paljon voimavaroja.

Olennaista tässä uudistustyössä on tietenkin myös palvelujen tekijöiden eli kuntien henkilöstön mukana olo tässä työssä. Tärkeää on myös, että henkilöstön jaksamisesta muutostilanteissa pidetään huolta.

Paljon puhutaan, että toiminnan ja työn tulee olla tuottavaa. Ihan oikein. Mutta täytyy ymmärtää, että tuottavuus kulkee käsi kädessä työhyvinvoinnin kanssa.  Ihminen, joka on motivoitunut työssään, on myös tuottavampi ja jaksaa eläkeikään asti.

Kuntauudistusta ei missään nimessä saa käyttää ikään kuin keppihevosena palvelujen ulkoistamiseen. Päinvastoin, kuntauudistus on nähtävä mahdollisuudeksi vahvistaa julkisia palveluja.

Liian usein on nähty, että epäonnistuneen kilpailuttamisen seuraus on ollut sekä palvelun heikentyminen, että lopulta myös – irvokasta kyllä – sen korkeampi hinta. Eli ollaan ostettu huonompaa kalliimmalla, jossa ei ole mitään järkeä niin inhimillisesti katsottuna kuin taloudellisestikaan. Paikoin on näistä aiheutunut asiakkaille kohtuutonta haittaa ja palveluja otettu takaisin kunnan hoidettavaksi.

On laitettava malttia ulkoistamiseen ja lisättävä kilpailuttamisosaamista kunnissa. Siksi on tärkeää, että hallitusohjelmaan on kirjattu hankintalain uudistaminen. Ja nimenomaan siinä hengessä, että se paremmin ottaa huomioon sosiaaliset tekijät, myös kolmannen sektorin. Tällä hetkellä hankintalaissa taloudelliset painotukset ovat käytännössä aivan liian suuressa roolissa.

Tarvitsemme kuntauudistusta palveluiden turvaamiseksi, demokratian lisäämiseksi ja yksityistämisvimman taltuttamiseksi. Kun kunnan talous on kestävällä pohjalla, se voi aidosti valita viisaan ja pitkäjänteisen sekä oikeistolaisten, lyhytnäköisen politiikan välillä.

Sirpa Paatero (sd)