Kunto- ja terveysliikunta on ollut puheissa jo vuosikymmenet ja sen merkitys on yhä tärkeämpi yhteiskunnallisten muutosten vuoksi, esimerkiksi työ- ja arkiliikunnan vähentyessä. Samalla työssä jaksamiseen ja ylipainoon liittyvien vakavien, kansantalouteenkin vaikuttavien seurausten vuoksi on olemassa runsaasti tutkittua tietoa liikunnan merkityksestä. Viimeisimpänä on tutkittu liiallisen istumisen vaikutukset terveyteen. Yhteiskunnallinen odotus liikunnan lisäämisestä tavoitteellisen, kilpailuun tähtäävän urheilun rinnalle vaikutuksiltaan vähintään yhtä vahvaksi osaksi, kohtaa yhä ei äänekästä, mutta voimakasta passiivista vastustusta.

Kunto- ja terveysliikunnan haaste on tietenkin sen laajalle jakautuvassa toimintakentässä ja kaikkia ikäryhmiä koskettavassa tarpeessa. Aktiivisia toimijoita tällä sektorilla ovat kunnat koulujen ja päiväkotien kautta, sekä erityisryhmien ja ikäihmisten liikuttamisessa. Oman osansa toteuttaa myös osa sosiaali- ja terveysjärjestöistä tai vaikkapa eläkeläisjärjestöistä. Työpaikkaliikunnassa yritykset ja ammattiyhdistysliike ovat mukana, unohtamatta tietenkään markkinaehtoista liikuttamista. Suuri osa toiminnasta toteutuu kuitenkin kunto- ja terveysliikuntajärjestöihin lukeutuvien kautta ja hyvillä yhteistyömalleilla edellä mainittujen kanssa.

Viime aikojen keskustelut urheilun ja liikunnan kentällä on käyty huippu-urheilun muutoksesta, ja viimeisimpänä uuden valtakunnallisen liikuntajärjestön synnyttämisen yhteydessä. Olympiakomitean jäsenkunta koostuu lajiliitoista, joten edunvalvonta kilpa- ja huippu-urheilun osalta on vahvaa. Valon perustajajäsenet olivat Suomen Liikunta ja Urheilu, Nuori Suomi, Kunto ja Olympiakomitea. Tällä porukalla jäsenjärjestöineen käytiin keskustelua uuden järjestön strategian painopisteistä, ja vaikka sinne sisältyy liikunnan ja urheilun laaja-alainen käsitys, on kunto- ja terveysliikunnan merkityksen nostamiselle tarvetta.

Yhteiskunnan ja kaikkien yksilöiden kannalta on merkityksellistä se, miten täysin liikkumattomat tai hyvin vähän liikkuvat ovat mukana tavoitteissa ja toiminnassa. Liikuntalain uudistuksessa tullaan linjaamaan siitä, mihin yhteiskunnan satsaukset tulevaisuudessa laitetaan. Uskon, että liikuntalain lähtökohta tasa-arvoisista liikuntaedellytyksistä tulee olemaan johtavana ajatuksena lainvalmistelussa. Liikuntamahdollisuuksien toteutuksessa tulee myös korostumaan aiempaa enemmän eri toimijoiden yhteistyö. Nyt on siis liikunta- ja urheilujärjestöjen näytön paikka; ollaanko valmiita vastaamaan siihen yhteiskunnalliseen haasteeseen koko kansan liikuttamisesta, josta juhlapuheissa puhutaan, mutta joka valitettavan usein ajatellaan jonkun muun tehtäväksi? Sillä on myös olemassa toinen vaihtoehto, jonka en toivo toteutuvan. Siinä urheilujärjestelmä keskittyy huippujen tekemiseen ja kapeutuu omaksi todellisuudekseen, samalla kun kunto- ja terveysliikunta keskittymällä liikuttamaan laajasti ihmisiä, yhteistyössä muiden toimijoiden kanssa, kapeutuu omakseen.