Suomen ulko- ja turvallisuuspolitiikka perustuu pienenä kansakuntana hyviin yhteistyötaitoihin ja diplomatiaan. Olemme monet kerrat olleet kokoamme suurempana tekijänä maailmanpolitiikassa juuri näistä syistä ja toisaalta sotilaallisesti liittoutumattomana ja monessa asiassa puolueettomana osapuolena tarjonneet mahdollisuuden neuvotteluihin Suomessa ja jopa ratkaisuihin suomalaisten avulla. Olemme myös toimineet monissa rauhanturva-, koulutus- sekä muissa kansainvälisissä tehtävissä vahvistaen yhteiskuntia pärjäämään sekä avustamalla rahallisesti sekä osaamisella esim. katastrofeista kärsiviä alueita ympäri maapalloa. Tähän linjaan tulee saada lisää vahvistusta, eikä vähentää vaikutusvaltaamme kuten nyt on käynyt.

Suomen, kuten muidenkin kansakuntien, paras tae ulkoisesta sekä sisäisestä turvallisuudesta on vahva ja eheä yhteiskunta. Tästä syystä on julkinen puoli eli valtio ja kunnat pidettävä riittävästi resurssoituina, jotta kansalaiset voivat luottaa niin oikeusvaltion toimivuuteen kuin viranomaisten päätöksentekoon sekä demokratian toimivuuteen. Samalla on huolehdittava siitä, että kukaan ei koe jäävänsä ulos yhteiskunnasta. Valitettavasti on näkyvillä esimerkkejä, että toiset pärjäävät entistä paremmin ja toiset aina vaan huonommin. Yhteiskunnan jakautuminen niin taloudellisesti kuin palveluiden osalta heikentää kokemusta kaikkien mukana pitämisestä ja kaikkien tasa-arvosta. Viestin pitää olla myös vahvasti rasismia vastaan eli ihmisoikeuksien ja jakamattoman ihmisarvon puolesta.

Jos ihmiset eivät koe itseään osallisiksi, eivät he myöskään koe yhteiskuntaa puolustamisen arvoiseksi. Suomalaisilla on ollut vahva maanpuolustustahto, jossa valitettavasti nyt on näkyvissä heikkenemisen merkkejä.

Puolustuspoliittisesti Suomen ensisijainen tehtävä on luoda edellytyksiä rauhalle, huolehtia omasta puolustuksesta ja toimia liittoutumatta, mutta yhteistyössä niin kahdenvälisillä sopimuksilla, Pohjoismaiden kesken kuin Euroopan tasolla. Pohjana on toimiva yleinen asevelvollisuus, jossa naisten osallistumista on edelleen kehitettävä. Jotta jokainen suomalainen voisi osallistua perustuslain mukaiseen tehtävään maan puolustuksessa tai siinä avustamisessa, tulee miettiä miten saada valmiudet tähän. Kyse ei ole sotilaallisesta hyökkäyksestä vaan siitä, miten kansalaiset voivat ja osaavat varautua hybridiuhkiin eli erilaiseen vaikkapa tieto- tai sähköverkkojen kautta tulevaan vaikuttamiseen. Toisaalta kaikkien kansalaisten pitäisi osata toimia monenlaisissa kriisitilanteissa, ovat ne sitten luonnonkatastrofeja, suuronnettomuuksia, kyber-hyökkäyksiä, sotilaallista tai muuta uhkaa. Tähän tarvittaisiin kouluissa opetettavan kansalaistaidon lisäksi esimerkiksi kuukauden kurssi kaikille aikuisille perustason tiedoista eli siitä, miten yhteiskunta toimii kriisitilanteissa ja mitkä ovat jokaisen suomalaisen tehtävät näissä kohdin.