Turvallisuuden tunne syntyy omista ja lähiyhteisön kokemuksista, mutta myös julkisuuden ja tiedottamisen kautta tulevasta mielikuvista. Mielikuvaa heilutetaan joskus enemmän ja joskus vähemmän tietoisesti. Tätä tapahtuu sekä valtioiden että kansalaisten tasolla. Miten muuten on selitettävissä suuret puolustusbudjetit maissa, joissa osa kansalaisista elää täydellisessä köyhyydessä.

Kuva ulkoisesta uhasta luodaan niin suureksi, että saadaan oikeutus puolustusmenoihin. Samankaltainen ulkoisen uhan mielikuva voidaan luoda esimerkiksi asuntomurroista, kun myydään valvonta ja hälytysjärjestelmiä kotitalouksille. Osa näistä luoduista uhkista perustuu vain mielikuviin tai yksittäisiin esimerkkeihin, mitä kaikkea voi tapahtua, eikä faktoihin tapahtuneista tilanteista ja edes todennäköisyyksistä.

Pelolla ja pelottelulla saadaan lisättyä pelkoa – ei turvallisuutta. Tätä samaa ovat joutuneet miettimään myös kaikki lasten vanhemmat ja kasvattajat. Miten opettaa lapsille itsestään huolehtiminen mutta niin, että ei tarvitsisi epäillä kaikkea ja lamaantua täysin.

Hieman samanlaista on tuntunut olevan tämänhetkinen keskustelu liittyen maahanmuuttajiin. Yli 30 000 turvapaikanhakijan tuleminen Suomeen muutaman kuukauden aikana aiheuttaa hämmennystä ja monenlaisia ennalta aavistamattomia tilanteita sekä epäilemättä myös ongelmia. Turvattomuuden tunnetta jotkut ovat kuitenkin käyttäneet aivan muiden tavoitteiden ajamiseen kuten yleisempään ulkomaalaisvastaisuuteen.

Turvallisuuden paras tae on eheä yhteiskunta, jossa jokainen kokee olevansa mukana, eikä elääkseen tarvitse tehdä rikoksia. Tämä sisältää myös ajatuksen toisista ihmisistä huolehtimisesta ja toisten arvostamisesta. Tästä syystä paras tapa lisätä turvallisuuden tunnetta on tutustua uusiin tulijoihin. Kertoa heille suomalaisuudesta ja maan käytännöistä lakien ja sääntöjen lisäksi. Usein katse peiliin ja arvio omista epäluuloista on ensimmäinen askel suvaitsevaisuuteen.

Eheässä yhteiskunnassa on myös turvattava kaikille riittävät elämän edellytykset kuten ravinto, vaatetus ja asuminen. Oleskeluluvan saaneiden kotoutumisen ensimmäinen vaihe on kielen opetus, jonka resurssit tulee varmistaa. Tähän työhön on tueksi löytynyt myös joukko vapaaehtoisia yksittäisiä ihmisiä ja järjestöjä.

Koko kylä kasvattaa ajatus on paras turvallisuuden tae. Jos kaikki aidosti huolehtivat koko yhteisön hyvinvoinnista ja puuttuvat ongelmatilanteisiin, voi jokainen myös luottaa toisiin. Jos taas ongelmassa on kyse rikollisesta toiminnasta, on siihen puuttumiseen ja ennaltaehkäisyyn oltava riittävät resurssit poliiseille.