Suomalaisen toiminnallisuuden muuttumisessa työpaikoiksi ja investoinneiksi on kynnykseksi näyttänyt tulevan rahoituksen saannin ongelmat. Rahoituksen saanti ei tietenkään ole ainoa ongelma, sillä hyvillä ja innovatiivisilla ideoilla on aina onnistuttu saamaan rahoitusta sekä menestystä. On kuitenkin selkeä ero useisiin muihin maihin verrattuna yksityisten sijoittajien määrissä ja volyymeissä ja ehkäpä siksi Suomessa korostuu muita maita kovempi paine julkiselle puolelle. Muistettava on kuitenkin se, että valtiovallan toimesta ei ole helppoa, tai on jopa mahdotonta, ennakoida mitkä toimialat tai yritykset ovat tulevaisuudessa elinvoimaisia. Toisaalta on myös vaikea nähdä, että valio ottaisi ylisuurta riskiä vastatakseen kannattamattomista yrityksistä, joilla ei näköpiirissäkään ole menestymisen mahdollisuutta. Tähän ovat jo nyt poikkeuksena erikseen sovitut toimialat eli äkillisenä rakennemuutosalana olevat, kuten telakkateollisuus.

Yhteiskunnan, ja siis lähinnä valtion, tehtävänä on luoda edellytyksiä eli olosuhteita yritystoiminnalle ja toiseksi välillisiä ja välittömiä tukimuotoja. Toimintaedellytyksiä luovat myös kunnat ja maakunnat; kaavoituksella, paikallisella infralla ja koulutusratkaisuilla sekä satsaamalla nykyisin jo varsin runsaasti myös elinkeinoyhtiöiden kautta uusien yritysten etsimiseen ja työpaikkojen luomiseen. Kuntien oma satsaus elinkeinotoimintaan on noin 250 miljoonaa euroa eli ei aivan pieni. Koko kenttää palvelee yhteensä yli 4000 yritystukiasiantuntijaa. Tästä eteenpäin tekstissä valintana on keskittyminen erityisesti valtion toimenpiteisiin, joissa suorat tuet avustuksina, lainoina ja takauksina ovat yli miljardin ja epäsuorat lähinnä verotuksen kautta tulevat 3.7 miljardia euroa, eli yhteensä noin 4.8 miljardia. Näistä TEM:n selvityksen mukaan noin puolet on tehokkaita ja 15 % täysin tehottomia. VATT on tehnyt kansainvälistä vertailua verotuista ja toteaa, että myös Suomen verotuksen kautta tulevien tukien vaikuttavuus tulisi arvioida. Monissa muissa maissa on tehty vastaavan analyysin pohjalta merkittäviäkin muutoksia verotukiin.

Valtion tuet yrityksille avustuksina, lainoina ja takauksina ovat kasvaneet viimeisen vuosikymmenen aikana 50 %. Nämä valtion suorat tukijärjestelmät ovat parhaillaan arvioinnin kohteena ja erityisesti työnjakoa on syytä tarkentaa kulloisenkin tilanteen mukaan. Seuraavaksi yhtiöiden tehtävät lyhyesti: Finnvera tarjoaa rahoitusta yritystoiminnan alkuun, kasvuun ja kansainvälistymiseen sekä viennin riskeiltä suojautumiseen tarjoamalla lainoja, takauksia, pääomasijoituksia ja vientitakuita. Tekes edistää elinkeinoelämän uudistumista rahoittamalla kasvuun, kansainvälistymiseen ja uuteen liiketoimintaan tähtäävien innovaatioiden kehittämistä sekä tarjoamalla palveluja kansainvälistymisen ja liiketoiminnan kehittämisen tueksi. Teollisuussijoitus (Tesi) on valtion omistama pääomasijoitusyhtiö, joka edistää pääomasijoittamisen keinoin suomalaisten yritysten kasvua ja kansainvälistymistä, sijoittamalla pääomasijoitusrahastoihin ja suoraan kasvuyrityksiin.

Finpro sitä vastoin on kansallinen suomalaisyritysten vientiä ja kansainvälistymistä edistävä ja ulkomaisia investointeja Suomeen hankkiva organisaatio, joka auttaa toimijoita olemaan oikeilla markkinoilla, oikeaan aikaan kilpailukykyisillä tuotteilla, palveluilla ja konsepteilla. Finpron sisällä toimii Invest in Finland ja nyt sinne on sijoitettu myös MEK eli matkailun edistämiskeskus. Näiden lisäksi on aloitettu Team Finland -verkosto, joka edistää Suomen taloudellisia ulkosuhteita, maakuva- ja promootiotyötä, yritysten kansainvälistymistä sekä Suomeen suuntautuvia ulkomaisia investointeja.

Euroopan kautta hankerahoituksena jaetaan yrityksiäkin hyödyttäviä EAKR- ja ESR-rahoituksia ja pieninä summina mukana ovat myös valtion alueelliset maakuntarahat. 

Toivottua joustavuutta rahoituksen saamiseksi on luotu perustamalla Tesin hallinnoimaksi kaksi rahastoa, joista osa sijoituspääomasta tulee työeläkeyhtiöiltä. Rahasto, joista ensimmäinen on 135 miljoonan suuruinen, sijoittaa suoraan Suomessa toimiviin venture capital –rahastoihin ja  kasvuvaiheen yritysjärjestelyrahastoihin, luoden näin pohjaa yritysten liikevaihdon ja työpaikkojen lisäämiselle. Suunnitelmissa on myös edelleen lisätä Finnveran valtuuksia vientitakuisiin ja nostaa vastaavasti valtion takausten määrää. 

Seuraavaksi pohdintaa muista yritysten rahoituksen saantimuodoista, joista tällä hetkellä on kahta täysin erilaista viestiä. Rahoituslaitosten viestinä on, että rahoituksia ei haeta ja yritysten viesti on taas se, että rahoituksen ehdot ovat liian tiukat. Pankkikriisiin myötä on pankkien vakavaraisuuteen kiinnitetty aiempaa enemmän huomiota liittyen Lissabonin sopimukseen, Euroopan Unionin ja pian EKP:n yhteisen pankkivalvonnan ja Suomen Finanssivalvonnan osalta, joka näkyy myös riskien välttämisenä uloslainauksessa. Rahoituksen osalta Suomen erityispiirre on, että yritykset hakevat pääomaa pankista, kun monissa muissa maissa enemmän muilta rahoituslaitoksilta. On myös EU:n tasolla esitetty talletus- ja rahoituspankkien selkeätä erottamista.

Suomessa on kaksitahoinen ongelma; ensinnäkään Suomessa ei ole runsaasti kotimaahan investoivia sijoittajia ja toisaalta ulkomailta Suomeen tulleiden uusien investointien virta on heikkoa, ollen noin 2,7 miljardia dollaria 2011 ja vuonna 2012 virta putosi 1,8 miljardiin dollariin. Tavoitteena on päästä lähemmäs eurooppalaista tasoa, jolloin suhteessa BKT:hen Suomen nykyinen 31 % tulee nousta 41 %:iin. Tämä tarkoittaa 20-30 miljardin lisäystä ulkomaisissa investoinneissa Suomeen. Tällä hetkellä suurin osa investoinneista on alle 50 miljoonaa euroa, eli suhteellisen pieniä ja tulevat tällä hetkellä noin 90 prosenttisesti Euroopasta. Investointien saaminen on tiukasti sidoksissa työpaikkojen lisäämiseen ja sitä kautta Suomen taloudelle.

Selkeästi on varauduttava kehittämään myös vaihtoehtoisia rahoituskanavia kuten yritysten joukkovelkakirja- ja yritystodistusmarkkinoita. Tilanteen parantamiseksi on arvioitava myös rahankeräyslain muutostarpeet. Yhtenä keinona on myös arvioitava yritysten pörssilistautumisen alaraja (ja first note -malli). Kotimaisen omaisuuden käyttöön tulee luoda lisää koottuja rahastomalleja ja toisaalta eläkeyhtiöiden sijoitusten suuntaaminen olisi suunnattava nykyistä enemmän kotimaisiin hankkeisiin.

Investointien saamiseksi edellytykset koulutuksen, osaamisen, infran sekä yhteiskunnan vakauden ja toimivuuden kannalta tuntuvat olevan kunnossa. Selvää on kuitenkin, että investointien saaminen on kuin mitä tahansa muutakin myyntiä ja markkinointia ja tarvitsee näin parantuakseen järjestelmällisyyttä ja osaamista. Suomella on parannettavaa myös yritysten tuottavuudessa, riskihalukkuudessa ja markkinoille pääsyssä. Tuottavuutta on haettu tehostamalla toimintoja niin tuotannossa kuin tukitoimissa. 

Suomalainen menestys on perustunut hyvään koulutukseen, tutkimukseen ja innovaatioihin, joista on huolehdittava myös tulevaisuudessa. Valitettavasti osa hyytyy tässä kohdin ja ideat myydään ulkomaille, ennen tuotteistusta. Joten rahoituksen lisäksi kehitettävää riittää yritystoiminnan eri vaiheissa. Luottamus on kuitenkin tärkein; kun idea syntyy, on sitä vietävä määrätietoisesti eteenpäin.