Terveydenhuolto- ja sosiaalihuoltolain sekä siihen liittyvä päivystysasetus ovat herättäneet kovaa keskustelua sekä eduskunnassa että monella alueella, kuten meillä Kymenlaaksossakin. Lakiesityksellä, jonka viimeiset äänestykset olivat jouluviikolla, tarkoituksena on tehdä Suomeen kahden tai kolmenlaisia sairaanhoitopiirejä. Jo nyt ovat viisi yliopistollista sairaalaa toimineet ns. ERVA eli erityisvastuualueen sairaaloina, antaen kaikkein vaativamman hoidon. Nyt rajattiin 12 aluetta ns. laajan ympärivuorokautisen päivystyksen sairaaloiksi, joihin Kymenlaakso ei siis kuulu.

Kymenlaakso kuuluu Etelä-Karjalan kanssa HUS ERVA alueeseen ja suuntautumisessa Helsinki ja pääkaupunkiseutu on luonteva myös jatkossa. Kiistaa eduskunnassa käytiin näkyvämmin ruotsinkielisten palvelujen turvaamisesta Pohjanmaalla, asiasta olisi ollut perustetta käydä lisäkuulemisia ja arviointi suunnitelman pohjalta uudelleen perustuslakivaliokunnassa. Jo aiemmin olimme demareina ihmetelleet, miksi asialla on hirveä kiire, kun sote-lait, joihin esitykset kiinteästi liittyvät ovat yhä kesken eikä valinnanvapaus mallista ole edes hallituksen linjauksia. Koko lain ajatus on säästö nykyisistä sairaanhoitopiirien toiminnoista. Vaikka lain mukaan jako eri tasoisiin sairaanhoitopiireihin toteutuu vasta 2018 alusta, on säästöä ajateltu saatavan jo ensi vuonna 50 miljoonaa euroa ja vuoteen 2020 loppuun 350 miljoonan euron säästö. Näihin lukuihin ei ainakaan Kuntaliiton mukaan tämän lain pohjalta tulla pääsemään.

Työnjakoa viiden ERVA alueen välillä ja niiden sisällä on tarpeen tehdä, mutta tällä lailla ohjataan varsin vahvasti jo tulevaa sote-ratkaisua. Lakiin liittyy asetus, jonka mukaan rajauksia tehdään: ”Valtioneuvoston asetuksella säädetään valtakunnallisesta ja alueellisesta sairaaloiden työnjaosta ja keskitettävistä tutkimuksista, toimenpiteistä ja hoidosta sekä tarvittaessa hoitoa antavista yksiköistä sekä keskitettävien tutkimusten, toimenpiteiden ja hoitojen määrällisistä ja muista edellytyksistä, joiden tulee täyttyä keskittämistä toteutettaessa.”

Työnjakoa Kymenlaakson sisällä on mahdollista miettiä, mutta kuitenkin rajauksella pykälästä 45: ”Leikkaustoiminta, joka edellyttää leikkaussaliolosuhteita ja anestesiaa, tulee kokonaisuudessaan koota niihin sairaaloihin, joissa on ympärivuorokautinen perusterveydenhuollon ja erikoissairaanhoidon yhteispäivystys. ”ja toisaalta pykälän 50 mukaisesti”

Muiden kuin 3 momentissa tarkoitettujen (eli 12) sairaanhoitopiirien tulee ylläpitää ympärivuorokautista perusterveydenhuollon ja erikoissairaanhoidon yhteispäivystystä, jossa on valmius väestön tavanomaisten kiireellisten terveysongelmien hoitoon, keskussairaalan yhteydessä.” Tämän onnistumiseksi on keskussairaalan remontti saatava alkuun.

Positiivinen kohta laissa on pykälässä 50, joka antaa mahdollisuuden työnjakoon HUS:n, Etelä-Karjalan ja Kymenlaakson välillä, jonka mukaan ”sairaanhoitopiirin erityisvastuualueella tulee aina olla oikeus järjestämissopimuksen nojalla sopia, että sen alueella toimivan sairaanhoitopiirin keskussairaalan yhteydessä toimivalle yhteispäivystyksen yksikölle voidaan muodostaa sen laajuinen ja toiminnallisesti monipuolinen päivystyksen yksikkö, jota palvelujen saavutettavuus, päivystyspisteiden väliset etäisyydet ja sairaanhoitopiirin väestön kielellisten oikeuksien toteuttaminen edellyttävät.” Nyt siis neuvottelut on käytävä näiden kolmen sairaanhoitopiirin kesken toimivasta ja järkevästä työnjaosta sotea odotellessa.