Kirjoitus lähetettiin Kymen lehtiin 22.1.2013 julkaisua varten.

Sosialidemokraatit näkevät kotimaisen teollisuuden ja ulkomaan viennin merkityksen kansantaloudelle niin suurena, että laadimme linjapaperin työkaluiksi puolueelle budjetin puolivälitarkasteluun. Linjauksia on työstetty viime syksystä lähtien. Toimimme laaja-alaisessa yhteistyössä ammattiliittojen, ministeriöiden työntekijöiden ja muiden yhteistyökumppaneiden kanssa.

Lähtökohtana on, että Suomessa tulee olla yhä pidemmälle kehitettyä paperi-, metsä-, kaivos-, ja ICT- teollisuutta myös tulevaisuudessa. Vastoin kuin työnantajat katsovat, SDP:lle teollisuuden pysyminen Suomessa on kokonaisuus, jossa palkkojen alennukset, työaikojen pidennykset, eläkeiän nosto tai sairausajan palkan poisto eivät ole ratkaisuja.

Tarvitaan siis yleisten toimintaedellytysten parantamista. Siihen kuuluvat tutkimus- ja tuotekehittelyosuuden nostaminen, yrityspalelujen parantaminen, selkeämpiä lupa- ja säädöskäytäntöjä. Lisäksi painotamme henkilöstön asemaa yhtiön tulevaisuuden suunnittelussa ja päätöksenteossa sekä uudenlaista ajattelua innovaatiojärjestelmiin. Toisena kokonaisuutena on koulutetun työvoiman saatavuus, jonka sisällä tärkeimpänä on työnantajien ja koulutuksen järjestäjien yhteistyö, uusittu oppisopimus ja 2+1 malli ammatillisessa koulutuksessa. Teollisuuden toimintakyky vaatii myös kohdennettuja väylä-investoineja sekä kohtuuhintaisia vuokra-asuntoja.

Pienille ja keskisuurille yrityksille tarvitaan erityistoimia pääomamarkkinoiden kehittämiseksi sekä vienti- ja kasvurahoituksen mahdollistamiseksi entistä vahvemmin Finnveran, Tekesin ja Tesin kautta. Tällä tavoin mahdollistetaan yhtäältä uuden kasvu- ja vientiyrittäjyyden syntyminen Suomeen, toisaalta voidaan päivittää jo olemassa olevaa teollisuutta, jos valtion panoksella saadaan luotua silta uuteen, kannattavaan toimintaan. Tulevaisuuden uusia vientialoja ovat esimerkiksi ympäristö-, bio- ja energiateknologia, joiden kasvun tukemiseen SDP:n teollisuuspolitiikka on tarkoitettu.

Oma kokonaisuutensa on teollisuuden edunvalvonta Euroopan unionin päätöksenteossa. Yhä on mietittävänä edellisen porvarihallituksen aikaisten linjausten jälkihoito esimerkiksi rikkidirektiivikiistassa. Tällä hetkellä akuutteja ovat myös direktiivit päästökauppaan, energiatehokkuuteen ja uuteen sähkömarkkinamalliin. Useat jo eduskunnassa tehdyt päätökset mm. verokannusteista käynnistyvät kuluvana vuonna, ja niiden työllisyysvaikutukset nähdään toivottavasti pian. Kaikesta edellä kuvatuista toimista muodostuu kokonaisuus, jonka tarkoituksena on huolehtia hyvinvointivaltion toiminnasta myös tulevaisuudessa.

Sirpa Paatero

(sd.)