Pekka Lakan pääkirjoitus (Kymen Sanomat, Etelä-Saimaa, Kouvolan Sanomat 6.5.) antoi aihetta vastaukseen ja ainakin joidenkin asioiden selkiyttämiseen.

Ensinnäkin, terveydenhuollon siirtämistä valtion hoidettavaksi on kokeiltu jo joissakin maissa, ja järjestelmä on todettu kalliiksi ja toimimattomaksi. Toinen perustavanlaatuinen kysymys on uudistuksen sosiaali- ja terveydenhuollon palveluiden pitäminen yhdessä. Tähän suuntaan kuntien perustason palveluita on viety jo vuosia. On merkityksellistä, että vaikkapa kotihoidossa (kotisairaanhoidon ja kotipalvelun) eri toimijoiden yhteistyö on samassa ohjauksessa.

Kuntalaisten kannalta on tärkeää, että palvelut on järjestetty laadukkaasti ja mahdollisimman tasa-arvoisesti eri puolilla Suomea. Tämä ei tällä hetkellä toteudu, ja asia on todettu jo edellisen kuntarakenteen uudistuksen yhteydessä. Jo Paras-lain valmistelun aikana todettiin, että perustason palvelutkin tulee järjestää vähintään 20 000 asukkaan kokonaisuuksissa. Hallituksen ja demareiden lähtökohta on, että kunnat ovat yhä vahvasti vastuussa palveluiden rahoittamisesta ja järjestämisestä. Tämä edellyttää myös kaikkien neljän uudistuksen yhtäaikaista ja lomittaista etenemistä, joka sekin osaltaan aiheuttaa hämmennystä: nyt käsittelyssä oleva kuntajakolaki ensin ja sitten kuntalaki, kuntien valtionosuusmuutokset ja sosiaali- ja terveydenhuollon järjestämislaki. Näillä kaikilla on yksi yhtenäinen tavoite: luoda riittävän elinvoimaiset kunnat, jotka voivat vastata niin kuntalaisten palveluista kuin kuntien elinvoimastakin tulevina vuosikymmeninä.

Hämmennys, joka on nostettu esille, liittyy suurelta osin valmisteluun ja siihen, mikä työryhmä milloinkin on kyseessä. Varsinaisesta uudistuksesta ei – kuten kirjoituksessa todettiin – ole ollut vielä selkeätä kokonaisuutta esillä. Näin osin siksi, että lakivalmistelu on aikataulutettu ja aikataulussa yritetään myös pysyä. Laki tulee käsiteltäväksi eduskuntaan vuoden 2014 keväällä ja voimaan 2015.

Muutos, jota uudistuksessa haetaan, on sosiaali- ja terveydenhuollon yhteyden vahvistamisen lisäksi perus- ja erikoissairaanhoidon rajan siirtäminen enemmän perustason palveluksi. Näin erikoistason lääkäreiden osaaminen olisi käytössä osin myös perustasolla. Laajemmasta palvelukokonaisuudesta tarvitaan laajempi vastuunotto, jonka vuoksi tähän on päätetty 50 000 asukkaan alaraja. Vaativasta erityishoidosta vastaisivat kuten nykyisinkin erityisvastuualueet, joita on viisi.

On tarpeellista, että kunnat ovat antaneet jo kuntajakolain lausuntojen yhteydessä kommentteja myös sosiaali- ja terveydenhuollon järjestämiseen. Nyt oikeuskansleri edellytti kuntajakolain käsittelyn aikana linjauksia myös soteen, jotta kunnilla olisi parempi tieto kokonaisuudesta. Selvitysmiehet ovatkin soten osalta tehneet laajat kuntakierrokset päivittäen eri alueiden nykyiset mallit ja tahtotilat tulevaisuuteen. Nyt edetään sotessa samoin kuin kuntajakolain valmistelussa viime kesänä, jolloin käsiteltiin yleiset linjaukset valmistelun pohjaksi. Nyt on eduskunnan istunnossa 16.5 käsittelyssä linjaukset soten järjestämisestä, jonka jälkeen varsinainen lain kirjoittaminen tehdään.

Jotta malli saadaan toimivaksi ja tehokkaaksi, on palveluiden rahoituksen, järjestämisen ja tuottamisen sekä niistä päättämisen oltava yksissä ja mahdollisimman vahvoissa käsissä.    Palveluiden käyttäjille näillä ei suoraan ole merkitystä, vaan ainoa merkitys on luotettavuudella palveluiden saantiin, jonka tärkeyttä ei saa hämmentää julkisessa keskustelussa erilaisiin malleihin.