Sosiaali- ja terveyspalveluiden uudistamisen tarpeesta ollaan oltu yhtä mieltä. Samaan aikaan on kuitenkin aina muistettava, että Suomessa palvelut tuotetaan jo nyt kustannustehokkaimmin koko OECD-alueella. Kaikkea ei siis tarvitse romuttaa, vaikka eteenpäin onkin mentävä.

Tämän yhteisen ylätavoitteen jälkeen samankaltaisuuksia demareiden ja nykyisen hallituksen mallissa on yhä vähemmän mitä pidemmälle prosessi etenee. Samaa mieltä olemme edelleen tavoitteesta turvata tulevaisuudessa laadukkaat palvelut tasa-arvoisesti. Käytännössä olemme ehkä yhtä mieltä vain viiden yliopistollisen sairaalan eli nykyisten erityisvastuualueiden roolista, joka on palvella koko Suomea. Toisena asiana tulee laajan ympärivuorokautisen päivystyksen mahdollistaminen kahdella toista alueella eli ns. erva-alueiden lisäksi seitsemällä muulla alueella. Tämä johtuu realismista liittyen erikoislääkäreiden ja laitteiden määriin. Paikkakunnista ja alueista voi aina kiistellä, mutta ammattilaisten mielestä tämä tarve on ollut nähtävissä jo pitkään.

Samoin olemassa on varsin yhtenäinen ajatus siitä, että tarve on yksittäisiä kuntia suuremmalle toimijalle. Mutta kysymys kuuluu, onko kyseessä uusi oikeushenkilö ja täysin uusi hallinnon taso. Vai olisiko mahdollisuus kehittää viime kaudella perustuslakivaliokunnassa kaatunutta kuntayhtymämallia ottaen esimerkkiä Ruotsin mukaisesta aluekuntamallista.

Olimme demareina edellisellä kaudella vahvasti tekemässä sotea mutta emme tekemässä siihen samalla valtion aluehallinnon uudistamista. Sotessakin riittää ihan tarpeeksi ilman, että siihen pitää sekoittaa alueuudistukset, ELY:t ja AVI:t. Luotamme, että tasa-arvoiset palvelut järjestetään parhaiten mallilla, jossa vastuu on julkisella tuotannolla ja sitä tukevat yksityinen ja kolmas sektori. Esimerkkejä siitä, että tasa-arvo lisääntyisi yhtiöittämispakolla tai yksityisten vahvemmalla roolilla ei ole olemassa maailmalta. Sama tilanne on valinnanvapausmallista, josta naapurimaassa Ruotsissa on kokemusta siten, että palvelut ovat jakaantuneet ja kustannukset korkeammat. Selvästi on tarvetta pitää palvelukokonaisuudet yhtenäisinä niin, että julkisella taholla on vastuu ja vahva ote koko ketjuun sisältäen myös kriisitilanteet.

SDP on myös vahvasti demokraattisesti vaaleilla valitun päätöksenteon kannalla. Se ei nyt näytä toteutuvan, jos rahoitus ja toimintojen ohjaus tulee vahvasti valtiolta. Ajatus, että nyt 18 maakuntaa toimisivat yhtenäisen lainsäädännön mukaan ja samoilla toiminnoilla kuulostaa ongelmalliselta. Tiedossa kuitenkin on, että pienin alue olisi alle 70 000 asukasta ja suurin samalla 1,6 miljoonaa asukasta. Tämän vuoksi tulisi antaa mahdollisuus erilaisiin versioihin toimintojen jaossa myös kuntien ja eri alueiden välillä hyödyntäen esimerkiksi Siun Sote ja Eksote-malleja. Monien suurten uudistusten kuten peruskoulun ja kansanterveysuudistuksen osalta on edetty vaiheittain. Samaa olisi myös nyt harkittava tähän laajaan ja yhteiskunnan rakenteita hyvin paljon muuttavaan uudistukseen.

Jos Kuntalaki toimisi pohjana uudistuksessa, voisimme säästyä ainakin suurimmilta ongelmilta liittyen kuntien eläkevakuutukseen, kuntarahoitukseen, kuntien takauskeskukseen, valionapu-uudistukseen ym. Myös henkilökunnan osalta siirrot toiselle julkiselle toimijalle on huomattavasti turvallisempi versio kuin siirto yhtiöihin, jotka joutuvat kilpailutuksen alle muutaman vuoden välein. Ehkä näin olisi myös parempi kuntien talouden ja tulevaisuuden osalta, jolloin ei kaikkea romutettaisi kerrallaan, vaan kunnat ja maakunnat voisivat toimia paremmin yhdessä palveluiden järjestämisen ja tuottamisen varmistamiseksi.