Hallituksen kehysriihtä kohti mentäessä kiihtyy keskustelu siitä kuinka paljon taloutta on tarvetta sopeuttaa. Julkisuudessa olleiden erilasten arvioiden mukaan nyt liikutaan 500 miljoonan ja yhden miljardin välillä. Asiat, joilla summan kokoa perustellaan, kuulostavat jotakuinkin samantyyppisiltä kuin yritysten tai valtioiden reittauksessa, eli luotokelpoisuuden arvioinnissa. Wikipedian mukaan ”luottokelpoisuus tarkoittaa luonnollisen henkilön, yhteisön tai yhtiön kykyä suoriutua taloudellisista velvoitteistaan”. Kyse on luottamuksesta tulevaan, voiko Suomen valtio selvitä velvoitteistaan tulevaisuudessa.

Ministeriöissä, puolueissa ja tutkimuslaitoksissa tehdään taustatyönä monia laskelmia erilaisen veromuutosten ja rakenteellisten esitysten vaikutuksista kansantalouteen. Samanaikaisesti sopeutustarpeen kokoa on perusteltu myös selkeitä lukuja paljon epävarmemmilla perusteilla. Tästä syystä arviointi kuulostaa samalta kuin luottoluokituksen reittauksessa. Päästäänkö yhteisymmärrykseen ja tehdäänkö konkreettisesti jotakin.

Tällä hetkellä kyse on enemmänkin luottamuksen puutteesta kuin luottamuksesta sopimusyhteiskunnan toimimiseen ja sopimuksiin pääsemiseen. Tästä esimerkkinä mm. kiista kolmen päivän koulutusoikeudesta, johon valtio oli jo varannut sata miljoonaa euroa. Suuri kysymys, jolla perustellaan sopeutustarvetta, on työurien pidentäminen ja erityisesti eläkkeen alaikärajan nosto. Kummallista on, että talouskehyksissä puhutaan seuraavasta vuodesta tai hallituskauden lopusta ja ehdotetussa eläkeratkaisussa vuodesta 2017. Näin sillä ei olisi mitään europerustaista vaikutusta lyhyen ajan sopeutukseen. Sitä paitsi eläköitymisikä on eläketurvakeskuksen mukaan noussut koko ajan ja työurat pidentyivät vuosikymmenessä useita vuosia. Lisäksi jo vuosi sitten työmarkkinaosapuolet tekivät sopimuksen työuria pidentävistä toimista. Näin ollen kysymys on paineesta nopeaan päätökseen, jotta mielikuva tekemisestä pysyy, vaikka muitakin keinoja on reilusti käytössä.

Toivottavasti sopeutustarve kehysriiheen arvioidaan niin, ettei sen liioittelemisella ajeta tehtäväksi päätöksiä rakenteellisina uudistuksina tai ylisuurina säästöinä, joita muutoin ei tehtäisi. Onneksi hallitusohjelmaan on kirjattu sopeutuksessa tulojen ja menojen tasapainovaatimus ja ainakin demareiden tavoite on tukea kaikin mahdollisin keinoin kasvua ja työllisyyttä, jota liialliset leikkaukset heikentävät.