Me SDP:ssä olemme tarjonneet hallitukselle sote-malliksi omaa vaihtoehtoamme, jossa on samoja piirteitä kuin nyt käsittelyssä olevassa hallituksen mallissa, mutta joka olisi yksinkertaisempi ja inhimillisempi kuin hallituksen malli.

Sosialidemokraatit haluavat tehdä sosiaali- ja terveydenhuollon uudistuksen, mutta olisi jättänyt tekemättä valtion aluehallinnon muutoksen samanaikaisesti. Palvelut voidaan tulevaisuudessakin tuottaa julkisella vastuulla hyödyntäen yrityksiä ja kolmatta sektoria sekä kuntien tuottamia palveluja. Emme olisi erottamassa järjestämistä ja tuottamista, eli vastuut olisivat samalla toimijalla. Yhden vastuullisen toimijan mallilla on paras mahdollisuus toteuttaa palveluiden integraatio ja toimivat hoitoketjut. Emme usko, että tilaaja-tuottaja-malli, joka on todettu tehottomaksi ja hankalaksi muissa maissa ja useissa kunnissa Suomessa, on järkevä vaihtoehto sote-palveluille.

Palvelut voidaan tuottaa hyvin ilman julkisten palveluiden pakollista yhtiöittämistä. Valinnanvapaus on jo nyt julkisten palveluiden välillä ja jo nyt monessa palvelussa ja kunnassa olevaa palvelusetelimallia laajentaen ja henkilökohtaista budjettia kehittäen olisi hyvä mahdollisuus lisätä valinnanvapautta hallitusti, jotta kustannukset ja palvelujen laatu pystytään hallitsemaan.

Kuntia suurempana organisointimuotona voidaan käyttää, kuten naapurimaassa, kuntalain pohjalta muodostettavia aluekuntia. Tällöin ei olisi tarvetta erillisen maakuntahallinnon luomiseen. Aluekunta toimii vaaleilla valittujen päättäjien linjausten mukaan, kerää kuntaveron yhteydessä osan verotuloista ja tekee yhteistyötä palvelujen tuottamisessa alueen kuntien osaamista hyödyntäen.

Aluekuntaan voidaan nykyisen sairaanhoitopiirin palvelujen lisäksi siirtää myös toisen kuntien yhteisen elimen eli maakuntaliiton toiminnot. Samalla ei kuitenkaan ole järkevää siirtää ihmisten lähipalvelujen kanssa samaan päätöksentekoon valtionhallinnon toimintoja. Muutos sote-palveluiden osalta on niin suuri, että muut osat on parempi tehdä jossakin toisessa vaiheessa.

Kuntalain pohjan käyttäminen helpottaisi erityisesti kuntien ja aluekunnan tulevia rahoitusjärjestelyjä, kun kaikki omaisuus ja verotulot pysyisivät saman lainsäädännön alaisuudessa, jolloin myös esim. luottoluokitukseen ei tulisi riskejä. Myös kiinteistöjen ja työntekijöiden siirrot olisi mahdollista toteuttaa kuten kuntaliitoksissa ja esimerkiksi eläkejärjestelyissä ei olisi ylimääräisiä riskejä, jos kaikki työntekijät pysyisivät myös jatkossa kunnallisen eläkejärjestelmän parissa.

Tällä mallilla jäisivät pois listautumiset ja monimutkaiset rahoitusjärjestelmät sekä riski kustannusten kasvusta, palvelujen pilkkoutumisesta ja epätasa-arvoistumisesta. Nähtäväksi jää löytyykö hallitukselta aitoa yhteistyön tahtoa keskustella näistä vaihtoehdoista.