Riosta pieniä askelia oikeaan suuntaan

 

Tunnelma Rio+20 kestävän kehityksen kokouksessa oli kaikkiaan positiivinen. Rekisteröityjä osallistujia 38 000 ja muita kokoukseen osallistujia oli yli 500. Kokouksia ja neuvottelua erilaisin kokoonpanoin pidettiin varmasti kymmeniä tuhansia. Kaksikymmentä vuotta sitten pidetystä ensimmäisestä kokouksesta on menty eteenpäin. Tässä ajassa on ainakin tieto kasvanut, ja meillä on nykyisin toimiviksi kokeiltuja tapoja konkreettisten ongelmien ratkaisuun muun muassa puhteen veden tuottamisen osalta.

Kestävän kehityksen kenttä on laaja. Se pitää sisällään sosiaalisen, taloudellisen ja ekologisen näkökulman planeetta maahan. Yksittäisistä asiakysymyksistä käsiteltiin muun muassa maapallon ekologista kantokykyä, ilmaston muutosta, kalakantojen ja alkuperäiskansojen tulevaisuutta sekä köyhyyden torjuntaa globalisaation ympäristössä. Huolimatta siitä, että johtopäätösten rajaaminen tavoiteltuun 50 sivuun hyvin laajasta asiakentästä on vaikeaa, siinä onnistuttiin.

 

Kuten aina kestävän kehityksen kokousten yhteydessä, odotukset tuloksista ovat suuria. Kunnianhimoisimmat kannat olivat EU:lla. Maailma on kuitenkin hyvin erinäköinen Afrikasta katsottuna, jossa ihmisten todellinen köyhyys ja aliravitsemus ovat läsnä ihmisten arjessa. Onkin ymmärrettävää, että keskustelut luontoarvojen säilyttämisestä tulevat afrikkalaisten asialistalla vasta myöhemmin.

 

Tässä kokouksessa neuvottelut käytännössä loppuivat, kun isäntämaa Brasilia teki G 77- maat yhdistävän kompromissiesityksen kokouksen ensimmäisenä päivänä. EU jäi tavoitteineen yksin, kun Yhdysvallatkaan eivät halunneet kunnianhimoisia tavoitteita sopimukseen. Lopputulos on siis ymmärrettävä poliittisten realiteettien valossa, vaikka luonnonvarojen kestävyyteen liittyen tavoitetasoa olisikin pitänyt nostaa. Tärkeätä on kuitenkin pitää kaikki maapallon maat keskusteluissa mukana, kuin torpata ja haukkua lyttyyn koko sopimus.

 

Kestävän kehityksen kokouksessa olivat suuressa roolissa poliittiset päätöksentekijät, kansalaisjärjestöt sekä yritysmaailma. Useasta maasta osallistui politiikan ykkösketjun eli valtionpäämies ja vastaavat ministerit. Tässä kokouksessa Suomen reilun 40 henkilön delegaatiota johti ulkoministeri Tuomioja, muut ministerit olivat ympäristö-, ja kehitysministerit sekä maa- ja metsätalousministeri. Kansanedustajia oli kokouksessa kolme ja työntekijöitä ulkoministeriöstä ja muista ministeriöistä. Presidentti Halonen veti kestävän kehityksen paneelia yhteistyössä YK:n pääsihteerin Ban Ki-moon kanssa. Kansalaisjärjestöt olivat hyvin edustettuna myös Suomesta. Suomalaisia yrityksiä oli paikalla seitsemän. Yleisesti vihreä talous sektori on lisännyt osallistumistaan ilahduttavasti. Edellisessä kokouksessa niitä oli paikalla joitakin kymmeniä, nyt yritysten määrä oli noin 800.

 

Yksi uusista asioista on vihreän talouden kirjaaminen loppuasiakirjaan. Tämä ei ollut ihan helppoa, sillä se epäilytti joitakin maita sisällön puolesta. Haastavaa oli siis vihreän talouden käsitteen määrittely. Nyt sovittiin, että vihreä talous on väline luonnonvarojen kestävään käyttöön. Vihreä talous on myös köyhyyden poistamista, koska kestävästi toimiva talous mahdollistaa puhtaan veden, maankäytön ja energian resurssitehokkaan käytön. Nyt suuret pörssiyritykset halutaan raportoimaan kestävän kehityksen toimistaan ja kirjauksena on esimerkiksi tukien lopettaminen fossiilisille polttoaineille.  Suomen kannalta merkittävä näkökohta on myös metsien ja kestävän metsätalouden osuus vihreässä taloudessa.

 

EU:lla oli erityisen laaja oma valmistelu kestävän kehityksen tavoitteiden luomisessa ja bruttokansantuotteelle vaihtoehtoisen hyvinvoinnin mittarin käyttöönottamisessa. Valmistelusta huolimatta uudet tavoitteet eivät edenneet, ja YK:n tilastokomissio sai vain mandaatin jatko työstää bkt:lle vaihtoehtoista hyvinvointimittaria.

 

Puhtaan veden tavoitteet tulivat kirjatuksi vahvasti päätöslauselmaan: Nyt kaikilla maailmassa tulee olla oikeus puhtaaseen veteen. Suomen kehitysyhteistyöhankkeet ovat jo nyt painottuneet vesiosaamiseen. Terveys nousi huomattavasti aiempaa vahvemmaksi teemaksi, niin että terveyspalvelut on ulotettava kaikille. Ruoka ja kestävä maatalous ovat vahvasti esillä ravitsemuksen ja ruokaturvan kanssa. Tavoitteena on maatalouden kehittäminen taloudellisesti, sosiaalisesti ja ympäristöllisesti kestävällä tavalla. Monia muita tärkeitä asioita sukupuolten tasa-arvoon, koulutukseen ja nuorten syrjäytymiseen liittyen löytyvät myös sopimuksesta. Tulosten arviointia tehdään myöhemmin eri ministeriöiden toimesta aiheittain.

 

Hallinnon kehittämisessä ei päästy EU:n asettamiin tavoitteisiin, mutta pientä edistystä tapahtui silti. Kestävän kehityksen kokonaishallintoa vahvistetaan poliittisen tason foorumilla, johon valmistelussa huomioidaan myös esimerkiksi Maailmanpankki, WTO ja muita YK:n ulkopuolisia tahoja. Kaikkien maiden ympäristöministerit saivat oman säännöllisen kokoontumisen, joka on askel eteenpäin, vaikka tavoite yhdestä vahvasta koordinoivasta järjestöstä ei toteutunutkaan.

 

Yhteinen tiedon ja kokemusten jakaminen on tarpeen. Hyvät kokemukset antavat toivoa ja jaksamista meille kaikille. Maailma on mahdollista saada paremmaksi paikaksi, jos hyvien puheiden lisäksi tehdään käytännön toimia. Näistä Riossa oli esillä hyviä esimerkkejä niin yksityiseltä, julkiselta kuin kolmannelta sektorilta. Tämän Rio+20 kokouksen tulokset nähdään vasta vuosien tai vuosikymmenten jälkeen, jos kaikki sitoutuvat jatkotyöhön.

 

Sirpa Paatero

Kansanedustaja (sd.)