Ennenkun varsinainen maakuntalaki on lähelläkään päätöksentekoa, oli yllättävää kuulla että ”senaatti2” on jo perustettu. Asia tuli esille kun uutisoitiin johdon palkkaamisesta ilman avointa hakua eli ”kun tiedämme jo parhaat”. Näin siis uuden maakuntahallinnon ensimmäiset hyvän hallinnon ja demokratian vastaiset päätökset alkavat jo näkyä.

Maakuntamallissa tarkoituksena on siirtää kaikkien sairaanhoitopiirien ja maakuntaliittojen kiinteistöt ja kunnilta vuokrattavien tilojen vuokrasopimukset valtakunnalliselle osakeyhtiölle korvauksetta. Aiemminkin Suomessa on tapahtunut omaisuuden vaihdoksia julkisen hallinnon sisällä. Kunnat ja valtio ovat sopineet maa-alueiden tai kiinteistöjen vaihdoista, Helsingin kaupungille siirrettiin osa Sipoon kunnasta. Aina aikaisemmin näistä on neuvoteltu ja päädytty korvauksiin eri osapuolille. Nyt esimerkiksi yli 3 miljardin euron kuntalaisten varoilla maksetut sairaalat siirrettäisiin täysin korvauksetta uusille vallanpitäjille. Tällaista toisen omaisuuden ryöstöä ei ole Suomessa koettu koskaan- ja vielä yhtiölle, jolla ei toistaiseksi ole minkäänlaista lainsäädännöllistä pohjaa. Voidaan kysyä: miten tämä on mahdollista Suomessa, jossa sentään lakeja pitäisi noudattaa – ja vielä maan hallituksen toimesta! Onko oikeuskanslerilla tähän kantaa?

Yhtiön johto siis valittiin jo nyt ilman hakua ja päätöksiä tekevät tulevaisuudessa hallitusammattilaiset, täysin irrallaan maakuntavaltuuston päätöksenteosta. Mallissa maakunta on vain tilojen käyttäjä korvausta vastaan ja investointi- sekä peruskorjauspäätökset tehdään valtakunnallisessa ”senaatti2” yhtiössä.

Epäily on, että valtakunnallisessa yhtiössä kiinteistöjen käytön hinta tulee nousemaan, jotta investointeja voidaan tehdä. Jää nähtäväksi miten paljon tasa-arvoa kiinteistöjen osalta tulee eri puolille Suomea. Tämä on nykyhallituksen tapa hoitaa asiaa, mutta vaihtoehtoja oli ja on yhä olemassa.

Kaikki sote-kiinteistöt olisi tai on mahdollista siirtää maakunnalle tai aluekunnalle velkoineen kaikkineen. Olisi mahdollista perustaa maakunnan oma yhtiö, jossa kunnat olisivat osakkaina kiinteistöjen arvoa vastaavalla osuudella. Toisena vaihtoehtona olisi tai on antaa kiinteistöt nykyisen sairaanhoitopiirin kuntayhtymän hallintaan. Tällöin neuvottelu tilojen käytöstä, rakentamisesta ja peruskorjauksessa voidaan tehdä saman alueen sisällä toimintoja hallitsevan maakunnan tai aluekunnan ja tiloja hallitsevan kuntayhtymän välillä.

Ei ole siis pakko siirtää kaikkea päätösvaltaa valtakunnalliselle yhtiölle ”senaatti2” ja heikentää samalla rankasti kuntien taloudellista asemaa.