Hyvät talous-ja rahoitusforumin osallistujat!

Kansainvälisessä taloudessa on hyvä vire (pienestä pörssikeinahtelusta huolimatta) jonka ansiosta myös meidän vientimme vetää ja ulkoinen sekä sisäinen taloutemme tasapainottuu. Julkisessa taloudessamme on ongelmia, mutta kokonaisuus vaikuttaa nyt huomattavasti paremmalta kuin vuosi sitten, kun täällä kokoonnuimme.

Viime vuoden kuntien tilinpäätöstiedot osoittavat, että kunnat hoitavat vastuullisesti talouttaan. Tästä ovat osoituksena erinomainen tilikauden tulos, hyvin maltillinen kustannuskehitys ja lainakannan kasvun hidastuminen siitäkin huolimatta, että investoinnit pysyivät korkealla tasolla.

Parantuneet talousluvut kohdistuvat kuitenkin varsin epätasaisesti kuntakentän sisällä.

Talouskehitystä suurempi vaikutus kuntatalouden tuloihin ja menoihin on viime vuosina ollut kuitenkin kuntakenttää mullistavilla uudistuksilla. Näitä ovat perustoimeentulotuen siirto Kelaan, kilpailukykysopimus, eläkeuudistus, hallituksen ns. säästötoimet ja luonnollisesti myös kuntien omat säästöt.

Suuri osa uudistuksista on pienentänyt kuntatalouden menoja mutta imeneet kuntataloudesta vastaavasti myös tuloja. Valtionosuusleikkaukset ovatkin muodostaneet leijonanosan hallituksen kuntiin kohdistuvista toimenpiteistä. Hallituksen omienkin laskelmien mukaan valtion toimien yhteisvaikutus kuntatalouteen on painunut miinuksen puolelle.

Hallitus on ilmoittanut uudistavansa hallinnon lisäksi myös toimintakulttuuria. Tähän liittyen hallitus antaa kunnille mahdollisuuksia toteuttaa säästötoimenpiteitä, joiden oletetaan johtavan menojen alenemiseen ja näin myös valtionpanostusten vähentymiseen.

Tällaisia ovat esimerkiksi kiky sopimukseen liittyvä työajan pidentämisen henkilöstösopeutukset, erikoissairaanhoidon toimintojen keskittämisen säästövaikutukset tai vaikkapa omaishoitajien aseman parantamisen vaikutus kuntien mahdollisuuksiin pienentää pitkäaikaislaitoshoidon tarvetta.

Vaikka asiantuntijat ja kunnat ovat todenneet, että säästöjä esimerkiksi sairaalaverkoston tiivistämisestä ei tällä aikataululla tule, hallitus leikkaa jo etukäteen valtionosuuksia ja saa kuntavaikutukset näyttämään lohdullisemmalta kuin mitä ne todellisuudessa tulevat olemaan. Kiky sopimuksen työajan pidennykseen liittyvät valtionosuusleikkaukset nousevat tänä vuonna yhteensä jo 258 miljoonaan euroon.

Laskelmat osoittavatkin, että puheet kuntatalouden vahvistamisesta hallituksen toimin eivät toteudu ja kuntatalouden tasapainottaminen on jäänyt kuntien vastuulle.

Hyvät kuulijat!

Kuntatalous on liikekirjanpitoon perustuvaa tasapaino – ja ylijäämätaloutta, jossa on myös tehokkaaksi todetut menettelyt niiden kuntien osalta, joille ongelmat alkavat muodostua liian suuriksi. Nyt kun kriisikuntamenettely on ulotettu kuntakonserniin, kuntatalouden hallinta on entisestään parantunut.

Kuntatalouden kokonaistilanne on jo pidempään ollut varsin vakaa – taseisiin on kertynyt ylijäämää jo yli 11 miljardin verran samalla kun valtio on jatkuvasti alijäämäinen ja ottaa syömävelkaa. Tilinpidon käsittein myös kuntatalous on joskus saatu näyttämään hankalalta, kun investointien rahoitus on kokonaisuudessaan kirjattu talousarviovuodelle. Talouden hallinnan suhteen investointien rahoitus poistoineen on tietysti järkevä jaksottaa usealle vuodelle.

Tältäkin osin valtio voisikin ottaa kunnista oppia talouden hallinnasta ja eriyttää investointibudjetti käyttötaloudesta.

Kuntatalous on siis tasapaino – ja ylijäämätaloutta, kun taas valtion talous on suhdanteita myötäillen ollut jo pitkään alijäämäinen.

Kansalaisten kannalta erityisen tärkeiden sosiaali -ja terveyspalveluiden rahoituspohjan tulee jatkossakin olla sellainen, että sen toimivuuteen ja kykyyn selviytyä tulevista haasteista, voidaan luottaa.

Talouden kestävyyden osalta ollaankin nyt tilanteessa, jossa ylijäämä-ja tasapainotaloudesta, eli kuntataloudesta siirretään valtavat vastuut alijäämätalouden, eli valtion talouden harteille.

Odotan jännityksellä ja hieman pelolla miten tämä käytännössä toteutuu palveluiden saatavuuden ja toisaalta julkisen talouden osalta. Asiantuntijakommentit ja muun muassa valinnanvapauslakiesityksestä annetut palautteet antavat varsin yksimielisesti tylyn palautteen – asetettuja säästötavoitteita ei tulla saavuttamaan.

Hyvät konferenssin osallistujat!

Hallituksen maakuntauudistuksen valmistelu on massiivista. Maakuntien uusimpien arvioiden mukaan esivalmistelun ja väliaikaishallinnon kustannukset ovat tänä vuonna 58 miljoonaa euroa ja ICT kustannukset yhteensä 127 miljoonaa euroa. Kaikkiaan vuosina 2018 – 2019 maakuntavalmistelun kustannusarvio on noin 550 miljoonaa euroa. Kun jo tähän mennessä varoja on palanut ehkä hieman alle puoli miljardia kaikkiaan, niin ollaan tilanteessa, jossa tämän uudistuksen valmisteluun jo ennakkoon upotetaan noin miljardi euroa ilman, että yhtäkään lakia eduskunnassa on hyväksytty.

Tällainen valmistelu on siirtynyt muuhunkin lainsäädäntöön, jossa maakunnille jo etukäteen ollaan siirtämässä erilaisia tehtäviä alkoholivalvonnasta tai kuntien kaavoituksesta päättämisestä – vain muutaman mainitakseni.

Tässäkin uudistuksessa olisi tärkeätä mahdollisimman hyvä ja laaja valmistelu sekä lausuntojen huomioiminen ja esimerkiksi lainsäädännön arviointineuvoston kommenttien huomiointi. Nyt on jossakin kohdin tuntunut, että aikataulut määrittävät valmistelua. Toivottavasti perustuslakivaliokunnalle annetaan riittävä työrauha esitysten arvioimiseksi.

Kun epävarmuus toimijoiden keskuudessa alkuperäisten tavoitteiden saavuttamisesta on koko ajan olemassa, eikä näin suurta uudistusta ole mahdollista korjailla kovin helposti, tulisi valmisteluun kiinnittää erityisen suurta huomiota. Etenkin kun koko toteutus tulee vasta seuraavan eduskuntakauden aikana.

Lakiesityksistä valinnanvapauslaki on vielä kierroksella lainsäädännön arviointineuvostossa ja tulossa eduskuntaan kevään aikana. Yksi sen ongelmakohta on EU notifioinnin tarve, jonka ongelmakohdat liittyvät sote-keskuksiin, liikelaitoksiin ja palvelukeskuksiin. Viime kesänä Perustuslakivaliokunnan lausunnossa edellytettiin, että ”Valtioneuvoston on jatkossa huolehdittava erityisen tarkasta lakiehdotusten EU-oikeudellisesta arvioinnista tarvittaessa yhteistyössä EU-viranomaisten kanssa”. Korkein hallinto-oikeus sanoi lausunnossaan valinnanvapauslaista, että ”KHO pitää oikeusvarmuuden turvaamiseksi ainoana oikeudellisesti kestävänä menettelytapana sitä, että kaavailtu lainsäädäntökokonaisuus notifioidaan komissiolle. Lakiesityksessä on kilpailuun ja valtiontukiin liittyviä ongelmia.

 

Kun Perustuslakivaliokunta linjasi, että sote-keskukset eivät voi olla yhtiömuotoisia, ovat ne käytännössä sitä edelleen uudessakin lakiesityksessä. Käytännössä tulkinta tehdään toimimisesta markkinoiden pelisäännöillä, ei vain hallintamuodon perusteella. Kun koko sote ja muutkin palvelut on tarkoitus organisoida liikelaitoksena, nousee kysymys, onko koko sote liiketaloudellista toimintaa, jonka tulee toimia liiketaloudellisin perustein?

 

Nykyisessä kuntapohjaisessa mallissa sotea ei ole koskaan ajateltu bisneksen tekemiseen ja liikelaitosmuotoa on käytetty aivan toisen tyyppisissä toiminnoissa kuten satamissa tai valtiolla teiden rakentamisessa. Myös Ruotsin tilanne on toinen, kun tilaajaa ja tuottajaa ei ole erotettu toisistaan, vaan julkisella vallalla on säilytetty isännän rooli palvelujen sääntelyssä.

 

Kolmantena ovat palvelukeskukset, joissa neljästä suunnitellusta hankinnat päätettiin peruuttaa ennen yhtiön perustamista, mutta kolme muuta yhtiötä eli henkilöstö- ja taloushallinto, kiinteistö- ja ICT-yhtiöt on jo perustettu ja niille valittu johto, eli työntekijät sekä hallitus tekemään päätöksiä sekä pääomitettu, mutta ilman kilpailuoikeudellista selvitystä. Näin on siis toimittu ilman eduskunnan hyväksymää lainsäädäntöä johon tämä perustuisi.

 

Nyt hallitus on perumassa yhtä lisää eli henkilöstö- ja taloushallinto Oy eli Hetli. Maakuntien pakko käyttää näiden yhtiöiden palveluja ja aidon kilpailun kieltäminen tukipalveluista, kuulostaa todella oudolta ja sisältää todennäköisesti riskin valtiontukisääntöjen osalta.

 

Nyt olisikin korkea – etten sanoisi lähes viimeinen hetki, kuulla asiantuntijoita ja yrittää tehdä kaikki niin hyvin kuin mahdollista, jotta kansalaisten ja käytännön sote-työtä tekevien luottamus säilyisi ja paranisi.

 

Hyvät kuulijat!

Edellä mainittujen ongelmien lisäksi perustuslakivaliokunta joutuu ottamaan kantaa myös omaisuuden siirtokokonaisuuteen ja tulkitsemaan omaa näkemystään itsehallinnon turvaavasta kompensaatiomenettelystä. Riittääkö tähän VM:n esittämä harkinnanvarainen tuki silloin, jos kunnalle aiheutuu tältä osin taloudellisia menetyksiä vai onko sittenkin kyse laajemmasta arvioinnista ja koko kiinteistöomaisuutta koskevasta toiminnasta?

Myös rahoitushuollon kysymykset niin maakunnan maksuvalmiuden kuin vaikkapa Maakuntien tilakeskuksen lainoituksen osalta ovat edelleen ratkaisematta.

Sairaanhoitopiirien omaisuuden siirtyessä maakuntiin, tulisi myös niihin liittyvät kuntien yhteisellä takauksella järjestetyt velat arvioida uudelleen. Kun nyt kunnat eivät voi enää toteuttaa miltään osin niiden ydintoimintaan ja osaamiseen liittynynyttä sosiaali – ja terveydenhuollon palvelujen tuottamista, niin voidaanko jatkossa nykyisillä velkatakuilla rahoittaa kuntien toimialan ulkopuolista toimintaa? Jokainen voi arvioida tämän kuntien näkökulmasta.

Lakiesitykset on tarkoitus saada eduskunnasta läpi kesään mennessä niin, että maakuntavaalit voitaisiin pitää ensi syksynä. Vaikka näin kävisikin, varmaa on, että vuoden kuluttua pidettävissä eduskuntavaaleissa nämä kokonaisuudet ovat vahvasti esillä.

Hyvät ystävät

Samalla kun uudistusta viedään eteenpäin, kunnissa ja kuntayhtymissä tehdään valtavasti kehittämistoimintaa niin valinnanvapauskokeilujen kuin muunkin kehittämisen osalta. Hyvinvointikeskuksia syntyy, kuntayhtymäpohjaiset ratkaisut lisääntyvät ja luovat uudenlaisia toimintamalleja, samalla kansalaisten tyytyväisyys kuntapalveluihin kasvaa.

Viimeksi Suomen terveydenhuoltoa verrattiin muihin EU – maihin ruotsalaisessa Health Consumer Powerhousen analyysissä ja hyväksi todettiin. Sijoitus oli kuudes kuten edellisenäkin vuotena. OECD vertailussa pärjäämme aivan erinomaisesti niin taloudellisesti kuin toiminnallisesti.

Keskeinen sanomani onkin, että Suomen Sote tarvitsee uudistusta mutta ei ole kokonaan rikki. Sen kaltaiseen järjestelmänmuutokseen ei ole tarvetta, jonka seuraukset ovat hyvin epävarmat. Viimeistään nyt pitää tarkoin harkita, mikä on aidosti korjaamisen tarpeessa alkuperäisiin tavoitteisiin pääsemiseksi, että ei hajoteta sitä mikä toimii ja aiheuteta epävarmuutta kuntalaisille ja kaaosta rakenteisiin ja lisälaskua koko yhteiskunnalle.

Hyvät kuulijat!

Kuntia on tietenkin erilaisia ja erikokoisia. Toisilla on hyvinkin leveät hartiat-toisilla hyvin kapeat. Tämäkin tosiasia on jäänyt vähemmälle huomiolle, kun puhutaan sote – ja maakuntauudistuksesta. Minkä kunnan etu on, että kuntien tehtäväkokonaisuus ja verotulot puolittuvat? Mikä kunta on helpottunut siitä, että jatkossa ei enää tarvitse talouden osalta pohtia sosiaali – ja terveystoimen menoja?

Samalla kun tätä yleistä fraasia viljellään, osa kunnista, lähinnä suuret kaupungit, haluavat itselleen lisää tehtäviä ja ovat valmiit ottamaan vaikkapa koko työllisyyden hoidon itselleen. Tässä onnistuminen tarvitsee jatkossakin myös sote-lähipalveluita, joita nyt ollaan siirtämässä toiminnallisesti ja hallinnollisesti kauemmaksi palvelujen tarvitsijoista ja myös päätöksenteosta tavalla jota ei ole missään kokeiltu.

Toivon todella, että kaavailtuun kasvupalvelu-uudistukseen nyt liitetty Allianssi tyyppinen yhteistyö voi johtaa todelliseen yhteistyöhön maakunnan ja kuntien välillä niin, että ne voivat keskenään sopia vastuista, velvoitteista ja työnjaosta.

Tampereen seudun alueellinen työllisyyskokeilu on jo lyhyessä ajassa osoittanut tehokkuutensa. On selvää, että sitä on jatkettava samoin kuin muitakin hyvä käytäntöjä ja kokeiluja.

Aina silloin tällöin puhutaan ”uudesta maailmasta” johon siirrytään maakuntamallin myötä.

Se maailma ei synny vain hallinnollisin päätöksin, vaan sen me luomme yhdessä.

Siinä te olette keskeisiä toimijoita.

Toivotan kaikille oikein antoisaa talous- ja rahoitusfoorumia!