Hyvät toverit

Työ, tasa-arvo ja turvallisuus teemoina läksimme vaaleihin. Aiheet olivat ja ovat hyvin ajankohtaiset ja näistä kaikista on tarve puhua yhä. Perusarvot jakamaton ihmisoikeus, solidaarisuus ja tasa-arvo ovat vahvuutemme jotka jakavat hyvin monet suomalaiset. Nämä vaativat puolustajansa ja on hyvä muistaa, että kaikki nykyinen on saavutettu työllä ja joskus taistelullakin. Myös se että näissä kaikissa on yhä paljon tehtävää, niin Suomessa kuin kansainvälisillä areenoilla. Arvopohjasta on hyvä ponnistaa, sillä se on ainoa kestävä pohja; kaikki muu on projekteja, temppuja, päälle liimattua.

Kollega eduskunnassa (ei sd) totesi, että vaalianalyysi on helppo; on yksi voittaja ja kolme häviäjää, jotka sitten selittävät omaa häviötänsä kuka mitenkin ja sitten pienissä jokunen voitti ja jokunen hävisi. Tämä täytyy pitää mielessä kun mietimme omaa asemointiamme. Olimme yksi kolmesta häviäjästä, se on totta ja se ottaa päähän, syystä. Eikä tilannetta voi pyyhkäistä pois vain positiivisella asenteella. Olemme olleet tässä tilanteessa jo useammat vaalit ja menettäneet kolmissa viimeisissä vaalissa yhteensä 193 000 ääntä, ollen välillä oppositiossa ja välillä hallituksessa. Kaakkois-Suomessa tuli paikkojen pudotus, johtuen vaalipiiriuudistuksesta, sillä pitääksemme entiset paikat olisi laskennallisesti tarvittu alueella 28.5 % kannatus. Kiitos kaikkien ehdokkaiden ja tukiryhmien sekä ahkerien vaalityöntekijöiden, kannatuksemme oli 22 %, eli selkeästi suurempi kuin maassa keskimäärin. Onnittelut valituille kollegoille, jotka muistavat kyllä, että kukaan meillä (Paavo Lipposta ehkä lukuun ottamatta) ei ole päässyt eduskuntaan vain omilla äänillään.

Huoli demokratian toteutumisesta jatkossa on suuri haaste äänestysaktiivisuudessa, kun alueellamme äänestämättä jättäneiden määrä kasvoi ja äänestysprosentti jäi muuta maata alhaisemmaksi: 66 %, eli yli 4% vähemmän kuin valtakunnallisesti. Huolta lisää mm. Allianssin koulukierroksen saama vastaanotto siitä että kouluille ei päässyt puhumaan vaaleista. Ilahduttavaa oli, että demariryhmässä on eniten nuoria koko eduskunnassa, myös koko eduskunnan 24-vuotias kuopus. Tästä kiitokset fiksuille Demarinuorille, jotka ottavat kantaa yhteiskunnalliseen keskusteluun ja ”kouluttavat” keskuudestaan uusia vastuunkantajia.

Kysymys hallitukseen menosta jakaa mielipiteitä ja molemmat näkökulmat on hyvin ymmärrettäviä. Asiasta aloitettiin keskustelu torstain puoluehallituksessa, ministerityhmässä ja eduskuntaryhmässä. Kysymykset hallituksen tunnusteluiksi on vastattavana ja vapun jälkeen on luvattu vastaukset siihen minkä puolueiden kanssa keskusta lähtee neuvottelemaan ohjelmasta. Kansalaisista monet näkee vaihtoehdoksi punamullan ja on varmaan aika selkeää että hallituksessa ei todennäköisesti ole yhdessä kokoomus ja sosialidemokraatit. Puoli miljoonaa suomalaista on antanut valtakirjan ja sitä on myös hyvä miettiä kun pohditaan ollaanko, jos kutsu tulee, valmiita hallitusneuvotteluihin vai ei. Toisaalta on oikein näkemys, jossa vaaleissa parhaiten pärjänneet muodostavat hallituksen kansalta saamansa valtakirjan myötä ja toteuttavat sopeutukset omilla keinoillaan, saaden työllisyyden kasvuun. Myös kysymys oman toiminnan kehittämiseksi eli voimien keräämiseksi on tarpeellinen, kuin myös ajatus ihmisistä ja hyvinvointivaltiosta jos 3-4 oikeistopuoluetta johtaa maata seuraavat neljä vuotta.

Vaalien aikana oli poikkeuksellisen paljon keskustelua ulko- ja turvallisuuspolitiikkaan liittyen, johtuen tietysti Venäjän tilanteesta. Suomen turvallisuus ei kuitenkaan ole vaarantunut ja voimakas keskustelu Natoon liittymisen puolesta ja vastaan oli jokaisessa vaalikoneessa ja paneelissa. Ulkopolitiikka joka on totuttu Suomessa hoitamaan parlamentaarisesti tulee olemaan talven keskustelujen jälkeen aivan erilaisessa asennossa. Ulkopolitiikka kun on paljon enemmän kuin puolustusvoimat ja rajavalvonta. Tähän liittyvät puolueita jakavat kysymykset maahanmuutosta, josta viime viikkojen uutisoinnit Välimereltä todella huolestuttavia, kehitysyhteistyöstä ja kestävästä kehityksestä ja ilmastonmuutokseen varautumisesta.

Julkiset palvelut olivat edellisissä eduskuntavaaleissa vahvasti esillä, mutta jäivät nyt vähemmälle, ehkä soten jalkoihin. Ongelmana keskusteluissa on kunta- ja valtakunnanpolitiikan sekoittuminen, etenkin kun tiedetään kuntien tiukka taloustilanne, joka on johtanut esim. koulu- ja muiden palveluverkkojen karsimiseen. Myös sotessa tuli esille vahva erilainen ajattelu palveluiden tuottajasta. Nyt puhuttiin paljon leikkauksista, mutta ei niiden taustoista tai seurauksista. Kaikkihan kannattavat leikkauksia, kunnes ne rupeavat realisoitumaan omakohtaisesti ja vastustus alkaa.

Työllisyyden lisäämiseksi ja talouden kasvuun saamiseksi on esitetty monia keinoja joista demareiden pohja perustuu viennin lisäämiseen laajentamalla toimialoja, tuotevalikoimaa ja yritysten määrää. Keskusta on esittänyt ajatusta yhteiskuntasopimuksesta, ajatus ei ole vielä selvillä ainakaan muilla puolueilla, eikä ay- liikkeellä siitä mitä se sisältäisi. Aikaisempi Ahon hallituksen vastaava jäi työryhmien perustamiseen. Meille tämä ei ainakaan käy mikäli se tarkoittaa yleissitovuudesta luopumista, ay-jäsenmaksujen verovähennysoikeuden poistoa, työttömyysturvan leikkausta, irtisanomisajan lyhentämistä tai koeajan pidentämistä, saati lakko-oikeuden rajaamista. Näistä lähtökohdista voidaan neuvotteluja tarvittaessa käydä. Työllisyys- ja kasvusopimuksessa sekä työmarkkinajärjestöjen valmistellussa eläkeratkaisussa on jo hyvä pohja.

Vaaliohjelman teko yhdessä 1300 jäsenen kanssa viime syksynä oli hyvä alku puolueen yhteiseen tekemiseen. Sitä samaa on hyvä jatkaa kun lähdetään kehittämään puoluetta tästä eteenpäin. Meillä riittää yhä paljon tehtävää ja siihen tarvitaan kaikki nykyiset, mutta myös paljon uusia toimijoita, niin puolueeseen, Kotkatoimintaan, Demarinuoriin, TSL:ään, Solidaarisuuteen ym.

Nyt aktiivista keskustelua ja kehittämisajatuksia!