Ensi vuoden aikana on maailmanlaajuisesti kehitysyhteistyön kannalta olemassa kaksi tärkeätä neuvottelua ja linjausta. Ensimmäinen on nyt loppuvien YK vuosituhattavoitteiden jälkeen rakentuva Post 2015, eli linjaukset universaaleista tavoitteista seuraavaksi 15 vuodeksi ja toisena ns. ODA eli kehitysyhteistyöhön laskettavien rahoitusten kriteerien määrittely OECD tasolla, unohtamatta tietenkään ilmastosopimuksia ja niihin liittyen ilmastorahaston kokoamista.

Omassa ajattelussani ja arvomaailmassa kansainvälinen ulottuvuus on itsestäänselvä. Globaali solidaarisuus on meille lähtökohta. Hyvinvointia ja kestävää tulevaisuutta ei rakenneta missään kuplassa, jonka ulkopuolelle ”kylmä ja ikävä maailma” voidaan sulkea. Keskinäisten riippuvaisuussuhteiden maailmassa ei ole vain voittajia ja häviäjiä – auttajia ja autettavia. Myös valtion omistajaohjaus on meille sosialidemokraateille luonteva tontti, jonka avulla voidaan näyttää työnantajan ja omistajan hyvää esimerkkiä työntekijöiden asemasta ja kohtelusta. Molempia salkkuni puolia yhdistää esimerkiksi työn ja toimivan, sekä oikeudenmukaisen verotuksen kysymykset. Jokaisen pitää voida tulla omalla työllään toimeen ja työn tekemisen yhteisen hedelmän – veropotin – täytyy hyödyttää ja kehittää yhteiskuntaa, jossa työ tehdään. Ammattilaisen työpanos on ammattilaisen työpanos, riippumatta siitä, missä päin maailmaa työ tehdään.

Vaaleihin on aikaa vajaa puoli vuotta, mutta koen, että tässäkin ajassa ehtii paljon. Elämme monella tavalla kiinnostavia ja haastavia aikoja. Maailma on tänä vuonna ollut poikkeuksellisen rauhaton eikä suunta näytä muuttuvan nopeasti. Maailman rauhattomuus ja epävarmuus koskettavat nuoria sukupolvia aivan erityisellä tavalla. Luonnonkatastrofit, sotilaalliset konfliktit sekä Ebolan kaltaiset, kokonaisia yhteiskuntia lamaannuttavat epidemiat tuovat maailmaan epävarmuutta, jonka keskellä nuorten sukupolvien on haastavaa rakentaa tulevaisuutta. Ihmiskunta on nuorempi, kuin koskaan ennen; yli puolet maailman väestöstä on alle 30-vuotiaita. Ja juuri maailman kriisipesäkkeissä elää eniten nuoria sukupolvia.

YK:lla on keskeinen rooli humanitaarisen avun koordinoinnissa. YK-vetoisen, humanitaarisen järjestelmän globaali tarve on tänä vuonna korkeampi, kuin koskaan aikaisemmin; yli 15 miljardia euroa. Tästä on saatu katettua vasta alle puolet, vaikka vuotta on jäljellä enää vaja pari kuukautta.

Ebola-epidemian ja ISIS:n nousun kaltaiset ilmiöt ovat tuoneet tarpeita reagoida nopeasti sen lisäksi, että meillä on monta pitkällistä kriisipesäkettä, kuten Keski-Afrikka ja Etelä-Sudan, Ukrainan ja Lähi-idän tilanne, jotka eivät enää edes herätä jatkuvaa mediahuomiota, mutta inhimillinen hätä on suuri.

Kriisien seurauksena maailmalla on yhä enemmän ihmisiä, jotka ovat joutuneet pakenemaan kodeistaan. Pakolaisvirrat aiheuttavat suuria paineita myös vastaanottaville maille, jotka eivät välttämättä itsekään ole vahvoja valtioita. Juuri tästä syystä tarvitaan käsi kädessä sekä humanitaarista apua että kehitysyhteistyötä. Pitkäjänteistä muutosta ei päästä tekemään, jos akuuttiin hätään ei puutua ensin. Ihmisten inhimilliseen hätään on vastattava, mutta emme saa unohtaa suurta kuvaa; yhteiskuntia on autettava jaloilleen, kehittymään itse niin vahvoiksi, että ne pärjäävät kriisien keskellä ja voivat tarvittaessa auttaa myös muita. Ebolan osalta suurin haaste on, että epidemia leviää maissa, joissa perusterveydenhuoltokaan ei toimi.

Humanitaaristen kriisien keskelläkin kehityspolitiikan saralla tapahtuu juuri nyt mielenkiintoisia, pidemmän tähtäimen asioita. YK:n vuosituhattavoitteiden tavoiteaika on umpeutumassa ensi vuonna. Moni tavoite täyttyy, mutta moni jää myös täyttymättä. Äärimmäinen köyhyys on jo puolittunut, yhdeksän kymmenestä lapsesta aloittaa peruskoulun, 2,1 miljardia ihmistä on päässyt vesihuollon piiriin. Mutta esimerkiksi vaikka äitiyskuolleisuus on lähes puolittunut, ollaan vielä kaukana tavoitteesta. Edelleen noin tuhat naista päivässä kuolee raskauden aikana tai synnytyksessä.

Ensi vuoden aikana muotoillaan uusi kestävän kehityksen Post2015-agenda, jossa Suomi on vahvasti mukana. Agenda tulee ohjaamaan maailmanlaajuista kehityspolitiikan suuntaa vuosina 2015-2030. Toisin kuin vuosituhattavoitteet, Post2015-prosessi ottaa huomioon sen, että koko maailma on osallinen ja tavoitteet on asetettava jokaisen maan omista lähtökohdista katsoen. Kehitys ei voi edetä ympäristön kantokyvyn kustannuksella. Ei ole auttajia ja autettavia, vaan aktiivisia osapuolia, joiden yhteistyöllä kestävä kehitys voi aidosti toteutua. Kestävällä kehityksellä on 3 ulottuvuutta; sosiaalinen, taloudellinen ja ympäristönäkökulma. Eikä ympäristönäkökulma ole mikään kuluerä tai ideologiaa, vaan koko ihmiskunnan kannalta välttämätön kehityksen mittari.

Uusiutuva energia, energiansäästö, päästöjen vähentäminen, veden puhdistaminen ja energiatehokkuus ovat myös asioita, jotka tuottavat tulevaisuudessa kasvua ja työllisyyttä. Näissä kaikissa Suomella on erityisosaamista, jota voimme viedä maailmalle. Ja tätä osaamista monista väkirikkaista ja nopeasti kaupungistuvista maista puuttuu ja, jota monessa maailman kolkassa kipeästi tarvittaisiin.

Mitä Post2015-prosessiin tulee, Suomelle on tärkeää kestävän kehityksen näkökulman lisäksi saada agendalle erillinen kohta tasa-arvosta. Valitettavasti esimerkiksi seksuaali- ja lisääntymisterveydelliset oikeudet eivät ole itsestäänselvä asia edes Euroopan maiden kesken. Naisten ja tyttöjen mahdollisuus vaikuttaa omaan elämäänsä on kehityksen kannalta kriittinen kipupiste. Kehitys etenee vasta, kun koko yhteisön potentiaali voi kukoistaa vapaasti. Lasten terveydenhuolto alkaa äitien terveydenhuollosta.

Suomi on tehnyt strategisia valintoja tukea järjestöjä, jotka toteuttavat tavoitteitamme.

Keskitämme tukeamme esimerkiksi UNWomenille, UNFPA:lle ja UNEP:ille (YK:n ympäristöohjelma) tuemme myös jäljessä olevien vuosituhattavoitteiden saavuttamista (äitiyskuolleisuuden vähentäminen, seksuaali- ja lisääntymisterveydellisten oikeuksien toteutuminen, kestävä kehitys jne.). Näkemyksemme mukaan tukemalla juuri näitä voimme vaikuttaa minkälaisessa maailmassa tytöt ja pojat kasvavat ja minkälaiset mahdollisuudet osallistua, vaikuttaa ja antaa oman panoksensa jokaisella miehellä ja naisella tulevaisuudessa on.

Suomi tukee kehitysyhteistyön avulla työpaikkojen syntyä ja niiden laadun parantamista sekä erityisesti naisten ammatillista järjestäytymistä ja työehtosopimusneuvottelu-kapasiteetin kehittymistä. Lisäksi Suomi tarjoaa apua ja osaamista yhteiskuntien veronkantokyvyn vahvistamiseksi. Toiminnasta vastaa niin sanottu ”verotarkastajat ilman rajoja”. Mikään näistä pitkäjänteisyyttä vaativista asioista ei toteutuisi perussuomalaisten esittämillä vapaaehtoismaksuilla.

Yleensä kehitysyhteistyöstä karsijat ovat myös sitä mieltä, että turhaa hallintoa on liikaa eikä tuloksia tule. Mutta juuri hallinto mahdollistaa avun perillemenon ja laadun valvomisen. Suomi on saanut kansainvälistä kiitosta kehitysavun läpinäkyvyyttä mittaavassa (Aid Transparency Index 2014)-vertailussa, jossa Suomen sijoitus on kohonnut nopeasti. Tämäkään ei olisi mahdollista ilman nykymuotoista kehitysyhteistyötä ja sen arviointimetodeja. Myöskin tuloksellisuuden mittaaminen on mahdollista vain valvonnan  avulla. Nykyjärjestelmä mahdollistaa tehokkaan valvonnan.