Politiikalla muutetaan maailmaa

Aina silloin tällöin kuulee yhä kevyen heiton, että politiikalla ei ole väliä. Toivottavasti viimeistään nyt, maailman ja Suomen tilannetta katsoessa, näkee kuinka paljon tehdyllä politiikalla on väliä. Tämä näkyy sekä isoissa että pienissä asioissa, joista joitakin olen viime aikoina pohdiskellut. Ensimmäinen on tulevaisuuden kuva. Olen aina ajatellut, että miettimällä yhdessä, miten maailmasta saadaan parempi paikka kaikille, on tavoite jota kohti tehdään työtä yhdessä. Nyt monella näyttää olevan enemmänkin halu maalata synkkää maailmankuvaa, ilman toivoa. Maailmaa voi kuitenkin muuttaa paremmaksi, jos riittävän moni sitä haluaa ja on valmis sen eteen tekemään työtä. 

Olen saanut elää ajanjakson, jolloin voimaan tulivat kaikille yhtenäinen ja maailmanlaajuisesti tunnistettu peruskoulu sekä kansanterveyslaki, joka toi kaikki paremmin yhtenäisten palveluiden pariin. 70-luvulla alettiin myös toteuttaa Pekka Kuusen mallia sosiaaliturvasta, sekä esim. päivähoidosta. Aivan viime vuosiin asti Suomi oli myös hieno esimerkki asunnottomuuden vähentämisestä, asunto ensin mallilla. Näitä kaikkia on yhteisellä sopimuksella rahoitettu yhteisesti kerättävillä kuntien ja valtion verotuloilla, jokainen veronmaksukykynsä mukaan. Vuosikymmenten aikana on myös tehty monia kolmikantaisia (työntekijät, työnantajat ja maan hallitus) työmarkkinaratkaisuja. Näillä on parannettu työntekijöiden asemaa ja työolosuhteita, samalla huolehtien vastuullisesti kansantaloudesta. 

Ajatus kaikkien pitämisestä mukana, on tärkeä tavoite demokratian lisäämisessä. Pitkän aikaa oli laajasti jaettu näkemys siitä, että maailman valtiot tulevat yhä demokraattisemmiksi. Tähän kuuluvat mm. vapaat vaalit, laaja äänioikeus, mielipidevapaus, riippumaton media ja oikeuslaitos ym. Tähän suuntaan nähtiin toiveikkaasti myös naapurivaltio Venäjän, kuten monen muunkin maan, kehittyvän ja olevan suuntaamassa. Nyt maailmaa näyttävät sen sijaan yhä enemmän hallitsevan itsekkäät itsevaltiaat. Ja surullisesti monesti halutaan yksi vahva johtaja, luottamatta yhteiseen päätöksentekoon. Pohjoismainen hyvinvointivaltiomalli on perustunut kuntien ja alueiden eli paikallistason päätöksiin, johon eduskunta on antanut lainsäädännöllä reunaehdot. Malli jossa kaikki päätetään muualla, kuin siellä missä ihmiset elävät, ei lisää yhteenkuuluvuutta tai merkityksellisyyttä eikä siten kiinnostusta asioihin, jolloin populistit saavat valtaa. Toivottavasti emme siis luisuisi pois hyväksi todetusta hyvinvointivaltiomallista harvainvaltaan. 

Aseistariisunta, asevarustelun vähentäminen ja ydinasesopimukset olivat arkea keskusteluissa vielä hetki sitten. Puhuttiin rauhasta ja rauhanvälityksestä, jossa Suomi on ollut monesti mukana myös tekijänä. Luotettiin monenkeskiseen maailmaan ja yhdessä tehtyihin sopimuksiin sovittujen rakenteiden, kuten YK kautta. Muistan myös kauppasopimusten laajentamisen, kun luottamusta löytyi eri tahoilta. Muistan, kun kävimme läpi miten maailmanlaajuisesti sotien määrä on vähentynyt ja demokratialle toivottiin edistymistä. Nyt epävarmuuden lisääntyessä sotilaallinen varustautuminen on ottanut uusia kierroksia ja tuntuu että sen rajaa ei ole saavutettu lähellekään. Samalla uhkana on sisäinen turvallisuus, tai tarkemmin sen heikentyminen, ihmisten jakautuessa hyvin ja huonosti pärjääviin. Tämä kärjistää tilannetta niin maiden, kuin yksittäisten kansalaisten välillä. Meille näkyvimpien Ukrainan ja Gazan tilanteet ovat järkyttäviä ja toivottavasti molemmat sodat saadaan pikaisesti loppumaan, mutta samalla on nähtävä millaiseen maailmaan valmistaudumme myös sen jälkeen. 

Toimiessani itse politiikassa sain olla mukana monessa uudistuksessa, joista sote oli rakenteellisesti suurin ja joka alkaa nyt jo THL:n mukaan tuottamaan tulosta, eli parempia palveluita. Hyvinvointialueuudistusta oli yritetty tehdä yli vuosikymmen ja ideaalia ei siitäkään heti tullut, mutta kuitenkin hyvä pohja kansalaisten sote-palveluiden turvaamiseksi. Toivottavasti myös TE-uudistus näyttäytyy samalla tavoin muutaman vuoden päästä. Vihreä siirtymä ja digitaalisuus ovat onneksi jo suurelta osin arkipäivää, joita ei kovin moni enää kyseenalaista. Samanaikaisesti myös tasa-arvo on tähän mennessä edistynyt niin Suomessa kuin monessa muussakin maassa. Viime kaudelta esimerkkinä Suomesta vaikkapa perhevapaauudistus. Tällä hetkellä tasa-arvon kanssa otetaan monessa paikassa takapakkia, mutta tavoitetta ei saa unohtaa. Mitä tasa-arvoisempi yhteiskunta, sitä vahvempi se on pitämään kaikista huolta ja myös kohtaamaan kriisejä. 

Politiikkaa kannattaa tehdä tavoitteena positiivinen näkemys, vaikka sitten pidemmällä aikavälillä.  Ihmisten elämä menee parempaan ja kaikki pysyvät mukana. Vaikka uutisia seuratessa ahdistaa ja ottaa päähän, on hyvä huomata, että näitä kaikkia päätöksiä tekevät ihmiset ja ihmiset voivat tehdä myös toisenlaista politiikkaa. Huolehtimalla yhteisten asioiden hoitamisesta, yritetään nähdä yhdessä positiivisempaan tulevaisuuteen, niin jaksetaan tehdä myös työtä sen eteen.