Perhesurmat kertovat yhteiskunnan pahoinvoinnista

Viimeisin perhesurma uutisoitiin alkuviikosta, jossa aviomiestä epäillään vaimonsa ja kahden lapsen hengen riistämisestä. Poliisi saapui tapahtumapaikalle alkuillasta perheen kodissa syttyneen tulipalon vuoksi, Helsingin Laajasalossa. Kyseinen perhesurma on jo kuudes lajissaan vuoden sisällä Suomessa.

Voiko Suomi hyvin? Osa suomalaisista voi paremmin kuin kukaan ihminen tässä maailmassa. Perhesurmat, syrjäytyneet nuoret, peritty köyhyys, leipäjonot ja ruuhkat toimeentulotuessa kertovat tästä yhteiskunnasta sen vaietun puolen. Eriarvoisuus kärjistyy erityisesti terveyden ja sosiaalisen selviytymisen osalta.

Tutkijoiden mielestä surmatekoihin liittyy huono-osaisuuden kasautuminen, eikä tekojen motiivi näin ollen ole yksiselitteinen. Pohja on kuitenkin köyhyydessä ja/tai mielenterveysongelmissa, vaikka motiiviksi ilmoitetaan usein alkoholismi tai mustasukkaisuus, eli henkilöön liittyvä ominaisuus. Ne ovat kuitenkin vain viimeinen pisara, joka ylittää inhimillisen kantokyvyn. Vaikeuksien keskeltä sosiaalisten tukiverkkojen ylläpitäminen käy usein ylivoimaiseksi, ja suurimman hädän hetkellä ihminen kokee olevansa usein yksin.

Köyhyyden torjuminen on otettava vakavasti, niin että nyt jo tehtyjä perusturvan korotuksia jatketaan ja erilaiset toimeentuloturvan loukot tukitaan, kuten esimerkiksi liiallinen byrokratia tukia haettaessa.  Köyhyyteen puuttumalla ihmisen elämä helpottuu myös muilta osin ja auttaa jaksamaan arkea. Toinen asia on hädänalaisten ihmisten auttaminen palvelujen avulla. Tässä tärkeimpinä ovat riittävän varhainen hoitoon pääsy päihde- ja mielenterveysongelmissa. Lisäksi lapsensuojelussa on pystyttävä resursoimaan myös ennaltaehkäisyyn esimerkiksi perheiden kotipalvelun ja avohuollon tukitoimin.

Ongelmien kärjistymisen ehkäisemiseksi palveluissa on oltava mahdollisuus seurata ja auttaa myös heitä, joilla näyttäisi päällisin puolin menevän kohtuullisesti. Ongelmat ovat usein moninaiset ja koskettavat erilaisia perheitä. Esimerkiksi perheen vanhempien työssäkäynti ei välttämättä ole hyvinvoinnin tae, kuten viimeinen vuosi on meille osoittanut. Nyt tarvitaan voimakkaita sosiaalipoliittisia toimia ihmisten nostattamiseksi ylös köyhyydestä sekä panostuksia terveys- ja hyvinvointipalveluiden riittävyyteen. Missään nimessä ei pidä myöskään unohtaa yhteisöllisyyttä ja yhteisvastuuta ystävien, suvun, tuttavien ja sosiaalihuollon ammattilaisten osalta.

Sirpa Paatero

SDP:n eduskuntaryhmän varapuheenjohtaja

Kirjoitus lähetettiin 12.1. Kymenlaakson maakuntalehtiin julkaisua varten

Kommentit

  1. Mitä enempi me puhumme mahdottomista lupauksista, joita on mahdoton toteuttaa, sitä enempi asioita ja vastuuta vyörytetään ”yhteiskunnan piikkiin”. Järkyttävien tekojen tekijät toteavat yhteiskunnan olevan mätä, yhteiskunta ei välitä heistä jne. Teon tekijät saattavat olla skitsofeenikkoja, jotka vainoharhaisesti luulevat heillä olevan oikeus päättää perheen tulevaisuudesta koetun julmalla tavalla. Se että tekotavat ovat samanlaisia, niin se on vain monistamiskysymys. Mikä on yhteiskunta ja miten se näissä tapauksissa toimiin tehokkaasti. Mielestäni kaiken toiminnan lähtökohta on perusperhe ja sukulaiset joiden varassa näitä ongelmia tulee pohtia ja ratkaista. Viimiesimmässäkin tapauksessa järkyttävän teon suorittaja oli voimalajin harrastaja ja kirjoituksiensa hän ei kestänyt lasten itkua jne. eli hermot olivat epäkunnossa. Näitä tapauksia ja niiden motiiveja tulisi tutkia tarkemmin. On tärkeä, että koko yhteiskunta ei ala sairastaan näitä asioita ja meidän huonoa olotilaamme. Tällä taudilla on ruokittuna mahdollisuus vain levitä.

  2. Monet perhesurmaajista eivät ole olleet erityisen huono-osaisia. Minulla ei ole oikein rahaa – taidanpa puukottaa lapseni. Tuskin edes demarit voivat ajatella näin materialistisesti.

  3. Hei
    Kiitokset palautteista, monia hyviä näkökulmia, joista toivoisi avointa keskustelua myös julkisuudessa.
    Suora materiaalinen tilanne ei ole selittävä tekijä mihinkään väkivaltaisuuksiin, mutta tutkitusti on todennettu että alttius äärimmäiseen käyttäytymiseen tulee useissa tapauksissa, kun ihmisten elämä on monenlaisessa solmussa, joista yhtenä merkittävänä on taloudellinen ym.huono-osaisuus. Kun taloudellinen tilanne on pitkään kestämätön tuottaa se valitettavasti usein myös muunlaisia ongelmia.
    Väkivaltaista käytöstä ei mielestäni voi perustella millään, vaan jokainen tekijä on siitä vastuussa itse. Lähiyhteisöt eli perhe, suku, naapurit ym.ovat ne tahot joilla mahdollisuus nähdä mitä perheissä on tapahtumassa ja näin myös vastuuta puuttua. Näiden lisäksi havainnointia ja puuttumista tulee tehdä päiväkodissa, neuvolassa, koulussa, työpaikoilla ym.
    Yhteiskunnan puolelta tulee turvata kaikille mahdollisimman hyvät lähtökohdat yhtenäisen terveydenhuollon ja vaikkapa koulutuksen osalta ja toisaalta keinoja auttaa syystä tai toisesta ongelmien keskelle joutuvia ihmisiä. Yhteiskunta ei ole kuitenkaan se jonka syyksi väkivaltaisuudet voi kaataa, mutta olemalla yhteiskunnan jäsenenä jokainen meistä voi osaltaa auttaa avun tarpeessa olevia ja olla hyväksymättä minkäänlaista väkivaltaa, niin fyysistä kun henkistä, ketään ihmistä kohtaan.

  4. Todelliset syyt perhesurmiin?

    Etelä-Karjalan Kesäyliopisto.
    Ammatillissivistävä koulutus Lappeenrannassa
    Lapsi koston välineenä avioerossa

    Lapsi koston välineenä ja lyömäaseena huoltajuusriidoissa ja eroissa.

    Koulutus on suunnattu lastensuojelun työntekijöille, lastensuojelulaitosten ja perhekotien henkilöstölle, sosiaalityöntekijöille, terveydenhuoltohenkilöstölle, psykiatrisen hoitotyön henkilöstölle, poliiseille, kasvatus- ja perheneuvolan työntekijöille, opettajille, juristeille, tuomareille ja syyttäjille, maahanmuuttajatyötä tekevälle henkilöstölle, seurakuntien työntekijöillle ja kriisityöntekijöille.

    Sisältö

    Lapsen ja toisen vanhemman suhteen tuhoaminen: kuka, miten ja miksi?
    Merkitys ja psykososiaalinen oirehdinta lapsen kannalta
    Tapausten oikeudellinen ja strateginen arviointi
    Mitä voin ammattilaisena tehdä tilanteen purkamiseksi?
    Koston psykologia: Miksi kostetaan, kuka kostaa? Onko kosto suloista?
    Kosto avioeroperheessä: toisen vanhemmuuden tietoinen tuhoaminen.

    Aika ja paikka
    26.10.2011 klo 9.00 – 16.00
    Kesäyliopisto, Lappeenranta.

    Luennoitsijat
    Helinä Häkkänen-Nyholm, psykologian tohtori, erikoistutkija
    Nyholm Jan-Olof, kriminaalipsykologian dosentti, varatuomari ja rikosylitarkastaja

    Hinta
    195 €, sisältää luentomateriaalin sekä aamu- ja päiväkahvin

    Ilmoittautuminen 12.10.2011 mennessä

    Ilmoittautuminen on sitova. Viimeisen ilmoittautumispäivän jälkeen tapahtuvasta peruutuksesta peritään puolet koulutusmaksusta. Mikäli perumista ei tehdä lainkaan tai henkilö ei saavu paikalle, peritään koko maksu. Oikeus muutoksiin pidätetään. Koulutusvahvistus lähetetään osallistujille noin viikkoa ennen koulutusta.

    Netissä löytyy keskusteluita ja tietoa aiheesta lisää hauilla.
    Lapsi koston välineenä.
    Lapsen vieraannuttaminen.
    Lapsen manipulointi.
    Isilläkin oikeus lapseen eron jälkeenkin.
    Lasten oikeuksien tuki ry.
    Isät pois paitsiosta projekti.
    Isiä manipuloidaan julmasti ulos lapsen elämästä.
    Lapsettomat isät.
    Isyyslakiin on harkittava uudistuksia avoliittoinnon takia ( HS/STT 2.8.2011.
    Isättömät lapset.
    Lapsen erokriisi.
    Väärä kuva isistä.
    Syytettynä isä.
    ————–

Jätä kommentti