Ensi sunnuntaina, joka on samalla äitienpäivä, alkaa jälkipuinti puoluekokouksesta. Henkilövalinnat on tehty, aloitteet käsitelty ja ohjelmat hyväksytty. Toivottavasti keskustelu puolueen uudistamiseksi sääntömuutoksilla on myös edennyt, jotta seuraavassa puoluekokouksessa ollaan valmiita päätöksiin järjestöllisessä uudistuksessa. Kukaan ei tietenkään usko, että henkilövalinnat ovat ainoa keino, vaan puolueen nousuun luottamuksen lisääntymisellä tarvitaan monia toimia, joista kukaan ei voi sanoa, että ovat vain jonkun muun tehtäviä. Jo nyt kentällä on havaittavissa periaatteellisempaa keskustelua puolueen linjasta, kuin mitä aikoihin on ollut. Tämän toivon syventyvän ja jatkuvan, eikä kärjistyvän, kuten on voitu havaita esimerkiksi piirikokouksissa tapahtuvan kahdesti vuodessa jolloin johto on haukuttu. Tarkennettava on samalla sosialidemokratian linja maan hallituksen linjasta, joka luonnollisesti on koostunut viiden tai sittemmin neljän muun puolueen kanssa tehdyistä kompromisseista.

Materiaalina keskustelun pohjaksi ovat ilmestyneet mm. Vasemmiston tulevaisuus –teos (puolueen ja TSL:n yhteistyönä), Aate, liike ja tulevaisuus (Rinteen kampanjakirja) sekä periaateohjelman ja sen pohjalta tehtävien tavoitteiden ja uudistustyön lähtökohdat (puoluekokousmateriaaleissa). Lukiessa näitä tulee miettineeksi, miten kaikki tehdyt ja tehtävät päätökset ovat suhteessa isoon kuvaan puolueesta kansallisena ja kansainvälisenä sosialidemokraattisena liikkeenä. Toisena pohdintana on se, miten kuvata nämä linjaukset konkreettisina käytännön toimina tai joskus hyvin pieninä askelina, kohti suurempaa päämäärää. Asioita ja periaatteita on paljon, tasa-arvosta oikeudenmukaisuuteen, ihmisoikeuksista rauhaan ja ympäristöön sekä kansainvälisyydestä solidaarisuuteen. Muutama hyvin konkreettinen asia on kuitenkin työ ja palvelut, joten aloitan niistä.

Työn määritelmän tulee sisältää nykyisin säännöllisen ja vakituisen palkkatyön lisäksi huomattavasti laajempi kirjo työn eri muotoja; eripituisia pätkiä tekevät, osa-aikaiset, itsensä työllistävät, pienyrittäjät, osatyökykyiset ja monta muuta ryhmää. Mietittävä on myös miten kohdellaan kuntouttavassa työtoiminnassa tai työharjoittelussa olevia ja onko lähes vakituinen vapaaehtoistyö määriteltävä uudelleen, kun nyt on jo tullut ongelmia työttömyyskorvauksien kanssa. Sosialidemokraateille työ on ihan ykkösasia ja siksi on hyvä pysähtyä miettimään miten näiden uudenlaisten työmuotojen kohdalla toteutuvat tulevaisuudessa lomat, sairausajat, irtisanomiset, työterveys, luottamusmiehet, työttömyysturva, vakuutukset ym. Tarvitaan siis uudenlaisen työn lisäksi uudenlainen käsitys työstä sekä siihen liittyvistä edistettävistä asioista.

Palvelut ovat hyvinvointivaltion konkreettinen keino turvata kansalaisten tasa-arvoa, luomalla yhtenäistä pohjaa, taloudellisten keinojen, verotuksen ja sosiaaliturvan lisäksi. Tähän tarvitaan näkemys siitä, millainen on tulevaisuuden palveluverkko ja -valikko, maailman muuttuessa ja tarpeiden sen mukana. Tekniikka tuo palveluihin oman lisänsä, helpottaen ja lisäten mahdollisuuksia, mutta täysin ei sen varaan ole mahdollisuutta tulevaisuutta rakentaa. Samoin on arvioitava, mitkä palvelut ovat kaikille maksuttomia ja mistä on kohtuullista periä tuloihin perustuva maksu ja toisaalta jatkaa jo aloitettua työtä mietinnässä siitä, mitkä ovat yhteiskunnan, kunnan tai valtion järjestämät palvelut ja minkä ei niitä tarvitse olla. Uudistamisessa tulee ottaa huomioon ihmisten oma osallisuus niin palveluiden rakentamiseen kuin käyttämiseen, oman arkensa asiantuntijoina. Myös halua tähän vaikuttamiseen on, kunhan vain keinot löytyvät. On säilytettävä luottamus turvaverkkojen pitävyyteen äkillisissä kriisitilanteissa niin, että kukaan ei koe jäävänsä yksin. Laadukkailla julkisilla palveluilla pystytään parhaiten pitämään kiinni tasa-arvosta ja luomaan riittävä kilpailu yksityisille palvelun tuottajille, oikeasti ilman yhteiskunnan tukea toimiville. Tärkeänä toiminnassa on, että näin voidaan kaventaa terveyseroja ja pitää kiinni tasa-arvoisesta koulutuksesta, mahdollistaen ihmisten tilanteen parantuminen.