Paikallinen sopiminen on yleistynyt nopeasti suomalaisessa työelämässä viimeisen kahden vuosikymmenen aikana. Elinkeinoelämä haluaa sitä koko ajan lisää, verhoamalla asian yksilön vapauteen.

 

Työ- ja elinkeinoministeriön Työolobarometristä käy ilmi, että noin puolet Suomen työntekijöistä on paikallisen sopimuksen piirissä. Suomessa paikallinen sopiminen on raamitettu siten, että paikallisesti sovitaan vain työehtosopimuksen valtuuttamista asioista. Esimerkiksi työajoista ja palkasta on voitu sopia työnantajan kanssa. Suomessa on siis sisällöllisesti paikallisesti sovittu toistaiseksi varsin vähän.

 

Työolobarometrin mukaan niillä työpaikoilla, joilla on sovittu paikallisesti palkoista, saavat positiivisemman arvion kuin työpaikat, joilla on noudatettu pelkästään valtakunnallisia sopimuksia. Sitä vastoin työajoista paikallisesti sopiminen lisää ristiriitoja esimiehen ja alaisen välillä yleiseen työehtosopimukseen verrattuna.

 

Paikallisen sopimisen yleisin ongelma on, että työnantaja tarjoaa liian valmiita ratkaisuja. Tällöin aidolle keskustelulle ei ole tilaa, vaan ollaan ”ota tai jätä”- tilanteessa. Lisäksi liian usein käy niin, että työnantaja ja työntekijä eivät ole sopimustilanteessa ollenkaan tasavertaisessa asemassa esimerkiksi informaation suhteen.

 

Ongelmia ilmenee myös, jos luottamusta työnantajaan ei ole. Jos työnantajan toiminta on herättänyt ennakkoluuloja aiemmin, voi keskustelua syntyä paikallisen sopimuksen todellisia tarkoitusperiä. Jotkut työnantajat ovat pyrkineet paikallisen sopimuksen kautta suosimaan kaikkeen suostuvia ”mukavia” työntekijöitä työoloistaan tarkempien kustannuksella.

 

Suomessa sovitaan paikallisesti sisällön puolesta vain muutamista asioista, mutta paineita paikallisen sopimisen laajentamiseen tehtaillaan elinkeinoelämän taholta. Jos paikallinen sopiminen laajenisi koskemaan esimerkiksi vähimmäispalkkaa ja -työaikaa, vuosilomaa, työtaisteluoikeutta, työterveydenhuoltoa ja työturvallisuutta on suuri riski, että työntekijöiden työpahoinvointi kasvaisi huomattavasti. Tämä johtuu siitä, että paikallisen sopimisen perusongelma, eli tietovinouma, kasvaa asiakokonaisuuksien määrän mukaan.

 

Paikallisen sopimisen laajentamiseen nykyisestä kannattaa siis suhtautua kriittisesti. Pelkona on työnantajien yksipuolinen ehtojen saneleminen ja julkilausuttu pyrkimys laajentaa paikallista sopimista uusille alueille. Seurauksia voivat olla työntekijöiden keskinäisen kyräily ja ristiriitojen lisääntyminen, mikä vahingoittaa työyhteisöä sisältäpäin.

 

Hyvä ja toimiva periaate on ollut, että TES määrittelee vähimmäistason, johon voidaan työnantajan kanssa sopia yksilökohtaisista parannuksista, luottamushenkilön tuella. Tämä lienee syy siihen, miksi työntekijöiden kokemuksen paikallisesta sopimisesta ovat pääasiassa positiivisia. Hyvien kokemusten vuoksi nykymallilla on hyvä jatkaa, ja uusista paikallisen sopimisen laajennuksista tai lisäyksistä on syytä kieltäytyä kohteliaasti.

 

Sirpa Paatero

(sd.)