Sotsin kisojen aikana, kuten aiemmin myös Pekingin olympialaisten aikana, käydään keskustelua ihmisoikeuksista. Samalla ovat pohdinnassa tilanteet myös jääkiekon ja jalkapallon maailmanmestaruuskilpailuista. Hyvä niin, sillä aina maailman kiinnostuksen kohdistuessa kuhunkin hakijamaahan on myös hyvä kiinnittää huomiota ihmisoikeusasioihin laajemminkin.

Kysymys kisojen boikotoinnista sitä vastoin on useimmiten myöhäsyntyistä puuttumista, sillä tilanteet tulee arvioida kisoja myönnettäessä, jollei sitten ole tapahtunut merkittävää muutosta maan tilanteessa. Ei ole reilua urheilijoita kohtaan, joiden pitkäaikaisen harjoittelun tuloksena saavuttama paikka asetettaisiin uhanalaiseksi. Toinen asia on, että normaalissa poliittisessa yhteistyössä ja tapaamisissa ovat eri maiden johdon väliset keskustelut, joissa ihmisoikeus- kun muutkin kysymykset on hyvä ottaa esille, samoin kuin kansalaisjärjestöjen välillä. Olisikin pohdittava mikä olisi mahdollisuus ohjeistaa eri lajeille tai niiden kansainvälisten järjestöjen suomalisille jäsenille, yhteisistä tavoitteista arvioida ennen kisojen myöntämistä maan ihmisoikeustilanne, kestävän kehityksen kriteerin täyttyminen, korruptio tai muut demokratiaan liittyvät asiat. Voisiko lajiliitoilta edellyttää ennen osallistumispäätöstä ja valtionavustusta näiden asioiden läpikäyntiä yhteistyössä ministeriön kanssa?

Olympialaisten rakennusprojektien kasvaminen kerrasta toiseen on herättänyt keskustelua ja huolta myös kansainvälisessä olympiakomiteassa ja siihen on luvattu puuttua. Kenenkään mielestä ei ole järkevää, että kohta ollaan tilanteessa jossa vain muutamilla mailla on mahdollisuus isännöidä kilpailuja. Toinen vaihtoehto on tietysti se, että kisat pidetään useamman kerran samoissa paikoissa, jolloin mittavammat kertainvestoinnit puoltavat paikkaansa. En vain usko tämän ihan äkkiä toteutuvan. Siksi on hyvä suunnitella rakentaminen niin, että tehty infra palvelee myös tulevaisuudessa ns. normaalia liikuntaa ja urheilua sekä alueen asukkaita, kuten Sotsissa olevat tiet, rautatiet ja kilpailupaikat. Valitettavasti maailmalta on ikäviä esimerkkejä vaikkapa jalkapallon maailmanmestaruuskilpailuista Etelä-Afrikasta, jossa suuret stadionit ovat nyt tyhjillään.

On tietysti totta, että urheilukilpailuja, kuten muitakin suurtapahtumia, yritetään käyttää ja käytetään politiikan tekemisen välineenä osoittamaan positiivista kuvaa sekä maan sisälle että muille maille. Niin Suomalaisten kuin muidenkin itsetunnon rakentamisessa on urheilulla merkittävä osa ja kun urheiluun liittyy vielä runsaasti tunnetta, on selvää, että ailahdukset puoleen ja toiseen koetaan voimakkaasti. Toivoisi, että nämä kaksi näkökulmaa olisi yhdistettävissä niin, että politiikka luo mahdollisuuksia, jotta urheilijat voivat toteuttaa omaa tavoitettaan menestymistä, ja että kaikki voittavat, eli saavat positiivisen tunteen yhteiseksi hyväksi.