Nuorisotyöttömyyden alentaminen ei edellytä mahdottomia työnantajalta
SDP:n hallitusohjelmaan ajaman nuorten yhteiskuntatakuun valmistelu on nyt loppusuoralla. Tällä viikolla julkaistaan nuorten yhteiskuntatakuuta käsittelevä väliraportti, missä esitystä valmistellut korkean tason työryhmä tuo esiin ne konkreettiset toimenpiteet, joilla muun muassa Kymenlaakson yli kahdenkymmenen prosentin nuorisotyöttömyyteen tullaan puuttumaan. SDP:n ja hallituksen tavoitteena on, että jokaiselle alle 25-vuotiaalle nuorelle ja alle 30-vuotiaalle vastavalmistuneelle tarjotaan työ-, harjoittelu-, opiskelu-, työpaja- tai kuntoutuspaikka viimeistään kolmen kuukauden sisällä työttömäksi joutumisesta.
Nuorten yhteiskuntatakuulle on huutava tarve. Tässä maassa on 55 000 alle 30-vuotiasta työtöntä työvoimahallinnon mukaan. Tämän lisäksi arvioidaan olevan yli 40 000 alle 39-vuotiasta, jotka ovat kaikkien tilastojen ulkopuolella. Kärjistynyttä tilannetta kuvaa lisäksi se, että kaikista nuorista peräti 17 prosenttia ajautuu yli kolmen kuukauden mittaiseen pitkittyvään työttömyyteen. Taloudellisen kestävyysvajeen lisäksi Suomi kärsii sosiaalisesta kestävyysvajeesta, jotka ovat yhteydessä toisiinsa.
Avaimia nuorisotyöttömyyden torjuntaan on kaksi. Ensimmäinen on koulutus. Vain peruskoulun käyneillä työura jää tytöillä noin 22 vuodeksi ja pojilla noin 25 vuodeksi. Lukio- tai ammattikoulutason koulutus pidentää työuraa kuudella vuodella. Tarvitaan siis lisää koulutusta aloille, joilla on pula aloituspaikoista. Toisaalta on myös lisättävä koulutusta aloille, joilla on työpaikkoja tarjolla. Mikä tahansa koulutus on parempi, kuin ei mitään. Vahvasti työelämälähtöinen aikuisikäisille suunnattu toisen asteen koulutus on erinomainen lisä nykyiseen työvoimapoliittiseen keinovalikoimaan.
Toinen avain on nuorille mahdollisten työpaikkojen lisääminen. Koulutuksen ja työelämävalmennuksen hyöty jää vain osittaiseksi lyhyellä aikavälillä, jos työpaikkoja ei ole tarjolla. Tätä varten SDP peräänkuuluttaa laajaa yhteistyötä, jonka kautta työmarkkinajärjestöt pääsisivät sopimukseen niistä pelisäännöistä, joilla nuoria työllistetään tulevaisuudessa. Ensimmäisen työn, työharjoittelun tai kesätyön saamisen kynnystä tulisi madaltaa laajalla keinovalikoimalla. Näistä on mainittava esimerkkinä sanssiraha, mikä on eräs toimiva sovellus työllistämistuen osalta. Tavoitteena on siis saada myös pienet ja keskisuuret yritykset kiinnostumaan nuoren palkkaamisesta.
Talkoisiin tarvitaan myös työnantajan sitoumus siitä, ettei nuorta pyöritetä tukiviidakossa, vaan hän saa tiedon työpaikan pysyvyydestä sovitun määräajan jälkeen. Nuoria tarvitaan töihin ja osaamista on siirrettävä sukupolvelta toiselle.
Hyvän koulutus- ja työpolun tuotto yrityksille ja hyvinvointiyhteiskunnalle voidaan mitata rahassa, mutta inhimillisesti sen arvo on korvaamaton.
Sirpa Paatero, kansanedustaja (sd.)
Kommentit
SDP on ikäsyrjivä ja asettaa työttömiä vastakkain.
Yli 50 vuotiata työttömiä on 100000 ja pitkäaikaistyöttömistä 70 %.
kääntyneiden ongelma on vakava siinäkin mielessä, että nuorten työttömyysjaksot kestävät vain 6 viikkoa,mutta + 50-vuotaiden paljon pitempään
Eli nuoret työllistyvät nopeasti ,mutta ikääntyneitä roikotetaan kortistossa .
Ilmeisesti SDP haluaa mennä siitä mistä aita on matalin eli puhuu nuorisotyöttömyydestä, joka korjaantuu itsestään näin numeroiden valossa
Eilen blogissaan Irma Marttila sivusi tätä aihetta, tosin hieman eri näkökulmasta katsoen.
Kommentoin hieman oman perheeni kautta tätä asiaa. Meillä vanhempi lapsi tuli työelämään 2000 luvun alussa ja valitsi ammattikoululinjan. On sen jälkeen hankkinut 4 eri ammattitutkintoa ja tällä hetkellä erään tutkintonsa mukaisessa jatkuvassa työsuhteessa. minun osuus on ollut hänen kohdalla sanoa, että oma leipä on tienattava ja paikkansa yhteiskunnassa löydettävä. Sosiaaliturvan varassa ei ole soveliasta jäädä elämään.
Pari vuotta nuorempi lapsi kulkee samaa uraa. Ensin ammattikoulu ja ei työtä siltä alalta. Sitten muuhun työhön ja menossa on nyt oppisopimuksella ammatin hankinta.
On turhauttavaa valmistua ammattiin jolle ei kotipaikkakunnalla ole työtehtäviä tarjolla. Sikäli olen Sirpan kanssa samaa mieltä, että on parempi olla ”koulunpenkillä” kuin kotona haisemassa. Mutta ne opiskelumotivaatiot ovat silloin nollassa, kun nuori tietää olevansa vain ”päivähoidossa” eikä ammatin mukaisesta työstä ole tietoakaan.
Kysymys on kohtaako koulutus ja työelämä toisensa ja kuinka voitaisiin kouluttaa siihen alaan jossa on työtä tarjolla. Ei kukaan halua kouluttautua työttömäksi. Eräs kynnys kysymys on meillä ollut siinä kun nuoret ovat tykästyneet tähän Itä-Suomeen eivätkä halua mennä Ruuhka-Suomeen asvalttia tallaamaan. Silloin joutuu tyytymään siihen mitä milloinkin löytää työkseen, eikä se palkkauskaan aina niin huippua ole, mutta henki silläkin säilyy.
Aivan eri lukunsa ovat sitten ne nuoret, jotka koti on jättänyt heitteille. Heillä Isä tai Äiti kenties molemmat eivät ole välittäneet siitä kasvaako lapsesta yhteiskuntakelpoinen kansalainen. Ellei lastaan neuvo pienestä alusta lähtien niin ei se enää suurenakaan neuvosta huoli. Katu ja kaveripiiri on silloin kasvattajana ja myöhemmin vankeinhoitolaitos. Koti on suurin syyllinen siihen, että on tullut kadotettujen nuorten suuri ryhmä, joista kukaan ei tiedä mitä ja missä he ovat.
Hei! Ollessani kauppiaana 23 vuotta koulutin useita nuoria oppisopimuksen kautta. Järjestelmä on tosi hyvä ja sillä tavalla nuori sitoutuu tehtävään, kun on kysymyksessä pitkä 2-3 vuoden sopimus. Tuki on kohtuullinen, mutta ei kata sitä työajankäyttöä, jota työnantaja joutuu järjestämään perehdyttämisessä. Esimerkiksi kun aamulla rakennamme oppilaan kanssa liha-, kala- ja grilliherkkutiskit, niin opastuksessa menee kaksinkertainen aika verrattuna kun sen teet yksin. Jonkinlainen kouluttajavähennys tulisi huomioida vaikka verotuksessa. Oppisopimuskoulutuksessa voi samalla kannustaa ja motivoida nuorta oikeille työtavoille.
Kommenttina kirjoittajalle ”liian vanha”, että yksikin työtön on yhteiskunnalle häpeä. Tavoitteena tulee tietysti olla, että mahdollisimman moni työikäinen on työssä. Erityisen tärkeää on saada nuoret mahdollisimman nopeasti työhön opintojen päättyessä. Tärkeää on myös yritysten yhteiskuntavastuun nostaminen, pyritään kehittämään työelämää niin, että mahdollisimman moni jatkaa työssä vanhuuseläkkeelle siirtymiseen asti. Itselläni on 35-vuoden kokemus työttömien avittamisessa työelämään. Kyllä SDP on kiinnittänyt huomiota avain oikeisiin asioihin, ja annan täyden tukeni Ihalaisen työlle työttömien auttamiseksi työhön.
Tervehdys
Kiitos palautteista, olemme selkeästi samoilla linjoilla työn merkityksestä nuoren elämään. Vastuuta on hyvä oppia kantamaan omasta tulevaisuudestaan, mutta hyvällä ohjauksella nuoret selviävät tästä nykyistä paremmin. Olen tyytyväinen että kehysriihessä lisättiin tiukkuudesta huolimatta rahaa nuorten yhteiskuntatakuun toteuttamiseen ja lisäbudjettiin on suunniteltu rahaa lisää työpajojen ohjaajien palkkaamiseksi. Tarvitaan monimuotoista koulutusta, harjoittelupaikkoja, sanssikortin käyttöä, oppisopimustoiminnan lisäämistä, kesätyömahdollisuuksia ja oikeita töitä yrityksiin sekä julkiselle puolelle.
T. Sirpa