Nuorisotakuun toteutuminen

Työttömyys on kasvanut viimeisten vuosien aikana ja erityiskohteeksi on otettu kaksi ryhmää; nuoret, joille on luotu yhteiskuntatakuu ja pitkäaikaistyöttömät, joita pyritään auttamaan kuntakokeilujen muodossa. Nuorten yhteiskuntatakuun tavoitteena on, että jokaiselle alle 25-vuotiaalle nuorelle ja alle 30-vuotiaalle vastavalmistuneelle tarjotaan työ-, harjoittelu-, opiskelu-, työpaja- tai kuntoutuspaikka viimeistään kolmen kuukauden sisällä työttömäksi joutumisesta.

Nuorisotakuu on ollut voimassa vuoden 2013 alusta ja toteutuminen lähti käyntiin hyvin eriaikaisesti eri puolilla Suomea. Nyt kuitenkin lähes kaikissa kaupungeissa on nimetty moniammatillinen vastuutaho, joka tuntee alueen erityistarpeet. Yhä edelleen on olemassa nuoria, jotka jäävät eri syistä ilman paikkaa kolmen kuukauden aikana. Näihin tapauksiin pitää erityisesti kiinnittää huomiota.

Yleisesti nuorten työttömyysjakso kestää alle 12 viikkoa kun aikuisilla kesto on 45 viikkoa. Nuorten työttömyysjaksoista 76,5 % päättyy ennen kolmen kuukauden aikaa. Monenlaisia keinoja on luotu ja vanhoja parannettu tämän kohta puolentoista vuoden aikana. On otettu käyttöön koulutustakuu toiselle asteelle siirtymiseen, joka tulee vakiintumaan oppivelvollisuusiän noustessa, parannettu kuntoutukseen pääsyä, oppisopimuksissa on helpotettu käytäntöjä ja suurennettu työnantajalle maksettavaa tukea, perustettu erillinen nuorten aikuisten osaamisohjelma ja jatkettu hyvin toimivia nuorten työpajoja sekä etsivää nuorisotyötä.

Työnantajille myönnetyn 700 euron sanssikortin avulla on työllistetty 11 000 ja palkkatuella 24 000 alle 30-vuotiasta nuorta, minkä lisäksi palkkatukea myönnettiin 4 300 nuorelle oppisopimuskoulutukseen.

Toisaalta työttömyysturvan ehtoja on tiukennettu alle 25-vuotiaden kohdalla. Työttömyysturvan saamiseksi edellytetään mm. koulutusta tai sinne hakemista. Ongelmallisia tilanteita ovat joissakin tapauksissa ns. pakkohaku yhteishaussa, vaikka ehtoja on helpotettu niin, että nyt on haettava vain kerran vuodessa ja kaksi paikkaa riittää. Toisena ongelmana ovat epätyypilliset työsuhteet, jolloin on tulkinnanvaraista määritellä, onko todellisuudessa työttömänä. Tätä tapahtuu esimerkiksi silloin kun nuori on työsuhteessa ns. nollasopimuksella tai tarvittaessa töihin kutsuttavana. Näistä on tullut esille joitakin esimerkkejä, joissa eri puolilla Suomea ovat TE-keskusten tulkinnat olleet erilaiset. Samoin epäselvyyksiä on tilanteissa, joissa ainoa mahdollisuus kouluttautua kyseiseen työhön on työpaikalla. Tällöin erilaiset jaksot on saatava osaksi ammatillista pätevöitymistä. Näissä poikkeuksellisissa tilanteissa, joista esimerkkinä selvittelin nuorten ahtaajien tilannetta, on oltava hoidettavissa kokonaisarvioinnilla; mikä on nuoren suhtautuminen työhön ja tulevaisuuteen, ja näiden mukaan on tehtävä henkilökohtainen kouluttautumis- ja työllistymissuunnitelma. TE-keskukset ja muut nuorten kanssa työskentelevät tahot tarvitsevat yhteistyötä ja toisaalta selkeitä ohjeistuksia siitä miten toimia, mutta ”tervettä järkeä” voi monissa tapauksissa myös käyttää. Tärkeintä on olla nuoren tukena, jotta jokaiselle oikeasti löytyy oma polku tulevaisuuteen.

 

 

Kommentit

Jätä kommentti