Ensimmäinen suru, ahdistus ja kauhu alkavat helpottaa näin kolme viikkoa Norjan veritekojen jälkeen. Nyt nousevat esiin pelko siitä, kuinka kaikki oli mahdollista ja voisiko se tapahtua myös täällä, ja tietenkin ajatukset, miten parhaiten voisimme välttää vastaavanlaiset tapahtumat. Toisaalta on vahvistunut luottamus ja usko demokratiaan ja oikeudenmukaisuuteen. Niin Norjassa kuin Suomessakin on tuki aatteellisille järjestöille vahvaa, ne ovat saaneet lisää jäseniä, eikä puheita kostosta ole kuulunut. On kuitenkin jokaisen omalla vastuulla huolehtia siitä, miten vahvasti ”miekkaansa” eli sanojaan käyttää. Vastuu on sekä medialla että julkisuudessa palstatilaa saavilla ihmisillä. Sillä on väliä, miten asioista puhutaan, ja jopa tässäkin tapauksessa on yritetty selittää mustaa valkoiseksi. Erityinen vastuu on kansanedustajilla, jotka omilla puheillaan linjaavat rajoja julkiselle keskustelulle.

Kenelläkään ei voi olla oikeutta ajatella olevansa muita parempi ihmisenä johtuen erilaisuudesta asuinpaikassa, uskonnossa, syntyperästä tai aatteessa. Kunnioitusta toista ihmistä kohtaan on löydyttävä, vaikka kaikista asioista ei samaa mieltä olisikaan, se kuluu demokratiaan. Valitettavasti tämä käsitys oli täysin vääristynyt joukkosurmien tekijältä, mutta joitakin ryhmiä aliarvioivia kommentointeja on kuultu ja luettu, joidenkin kansanedustajien lausumina, jopa syytteeseen asti.

Saan itse toimia kahden kansainvälisesti toimivan järjestön (Nuoret Kotkat ja TUL) johdossa ja silloin tällöin on tullut eteen epämiellyttäviä tilanteita eri maissa, joihin on jouduttu vastaamaan. Tämä ei ole vähentänyt aktiivisuuttamme, vaan todentanut tarpeen yhä vahvempaan osallistumiseen ja tietoisuuteen kansainvälistyvästä maailmasta. Onneksi suurelle osalle seuraavasta sukupolvesta eli lapsistamme kansainvälinen oikeudenmukaisuus ja ihmisten kunnioitus ovat arkipäivää.

Paras keino hirmutekojen ehkäisemiseksi on tasa-arvoinen yhteiskunta, johon jokainen tuntee kuuluvansa. Ei ole mahdollista estää kaikkea pahaa tapahtumasta vain lisäämällä valvontaa, sillä yhteiskunnan on perustuttava luottamukseen ihmisten välillä. Jokaisen omaa vastuuta sanomisistaan ja tekemisistään ei kuitenkaan voi vyöryttää muille. Eduskunnalla on tietenkin vastuu ja mahdollisuus arvioida lainsäädännölliset keinot ennaltaehkäistä jatkossa Norjan joukkomurhan tai Suomen kouluampumisten kaltaisia tapahtumia. Keinot lähtevät taloudellisen perusturvan takaamisesta, riittävästä resursoinnista palveluissa, automaattisten käsiaseiden lupien tiukennuksesta, harkinnasta tuhoamispelien saatavuuteen, rekisterien nykyistä paremmasta yhteensovittamista tai laajemmasta seurannasta ja puuttumisesta vihakirjoitteluun ja -puheeseen.

Kirjoitus julkaistu Kouvolan Sanomissa 12.8. ja Kymen Sanomissa 15.8.